Vastasyntyneen hypoglykemia ja raskausdiabetes

Espanjalaisessa prospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Flores-le Roux JA, Sagarra E, Benaiges D ym. A prospective evaluation of neonatal hypoglycaemia in infants of women with gestational diabetes mellitus. Diabetes Res Clin Pract 2012;97:217-22 »1 mitattiin raskausdiabeetikkoäitien vastasyntyneiden lasten kapillaarinäytteen verensokeriarvoja ensimmäisen elinvuorokauden aikana. Verensokeriarvot luokiteltiin normaaleiksi (≥ 2,5 mmol/l), lievästi (2,2–2,4 mmol/l), keskivaikeasti (1,6–2,1) tai vaikeasti hypoglykeemisiksi (< 1,6 mmol/l).

Tutkimukseen osallistui yhteensä 190 lasta. Heistä 25,2 %:lla esiintyi ainakin yksi hypoglykeeminen verensokeriarvo. Hypoglykemia oli 12,1 %:lla lievä, 10,5 %:lla keskivaikea ja 2,6 %:lla vaikea. Normoglykeemisiin lapsiin verrattuna hypoglykeemiset lapset olivat useammin LGA-lapsia ja heillä oli matalampi napa-arterian pH.

Israelilaisessa retrospektiivisessä yhden keskuksen tutkimuksessa «Maayan-Metzger A, Lubin D, Kuint J. Hypoglycemia rates in the first days of life among term infants born to diabetic mothers. Neonatology 2009;96:80-5 »2 selvitettiin kahden ensimmäisen elinvuorokauden aikaisia hypoglykemioita terveillä täysiaikaisina syntyneillä lapsilla, joiden äideillä (n = 576) oli diabetes. Vastasyntyneen kapillaariveren glukoosi mitattiin 1, 2, 4 ja 6 tunnin iässä sekä kahdeksan tunnin välein sen jälkeen. Ruokinta pyrittiin aloittamaan kahden tunnin iässä. Lapset jaettiin äidin diabeteksen mukaan kolmeen ryhmään: raskausdiabetes ilman insuliinihoitoa (GDM A1, N = 455), insuliinihoitoinen raskausdiabetes (GDM A2, N = 97) tai tyypin 1 diabetes (IDDM, N = 24).

Hypoglykemian (verensokeri alle 2,6 mmol/l) esiintyvyys ensimmäisen vuorokauden kuluessa oli ryhmittäin 42,7 % (GDM), 50,5 % (GDM A2) ja 83,3 % (IDDM). Kohtalaisen tai vaikean hypoglykemian (verensokeri alle 2,2 mmol/l) esiintyvyys oli vastaavasti 15,6 % (GDM), 25,8 % (GDM A2) ja 54,1 % (IDDM) (p < 0,001).

Teksasilaisessa prospektiivisessa potilas-verrokkitutkimuksessa «Langer O, Yogev Y, Most O ym. Gestational diabetes: the consequences of not treating. Am J Obstet Gynecol 2005;192:989-97 »3 selvitettiin hoitamattomaan raskausdiabetekseen (n = 555, diagnoosi vasta 37. raskausviikon jälkeen) liittyviä komplikaatioita verrattuna hoidettuun raskausdiabetekseen (n = 1 110) ja terveisiin kontrolleihin (n = 1 110). Hypoglykemia määriteltiin kahtena peräkkäisenä plasman sokeriarvona < 2,2 mmol/l.

Hypoglykemiaa esiintyi huomattavasti enemmän hoitamattomien raskausdiabeetikkoäitien lapsilla verrattuna terveiden äitien lapsiin, 18 vs 2 % (odds ratio, OR 10,38; 95 % luottamusväli 6,51–16,56). Myös hoidettujen raskausdiabeetikkojen lapsilla esiintyi enemmän hypoglykemiaa terveiden äitien lapsiin verrattuna, 6 vs 2 % (OR 2,98; luottamusväli 1,84–4,84).

Tanskalaisessa neljän keskuksen retrospektiivisessa kohorttitutkimuksessa «Jensen DM, Damm P, Sørensen B ym. Proposed diagnostic thresholds for gestational diabetes mellitus according to a 75-g oral glucose tolerance test. Maternal and perinatal outcomes in 3260 Danish women»4 selvitettiin erilaisten oraalisten sokerirasituskokeiden kynnysarvojen sekä äidin ja vastasyntyneen perinataalisairastuvuuden yhteyttä raskausdiabetekseen vuosina 1992–96. Tiedot kerättiin sairauskertomuksista. Tutkimukseen osallistui yhteensä 3 260 naista, joille kaikille oli tehty tanskalaisen käytännön mukaan oraalinen 75 g:n sokerirasituskoe ja jotka jaettiin neljään ryhmään kahden tunnin tuloksen mukaan. Hypoglykemia määriteltiin suonensisäisen glukoosi-infuusion tarpeena ensimmäisten 48 elintunnin aikana.

Raskausdiabetes lisäsi lapsen hypoglykemiariskin 4,2–14,1-kertaiseksi (ks. taulukko 1).