Laaja kansainvälinen monikeskustutkimus (HAPO, 15 keskusta mukana). Kahden tunnin sokerirasitus 75 g:lla glukoosia (OGTT) tehtiin 23 316:lle raskaana olevalle raskausviikoilla 24–32. Hoitavat lääkärit eivät tienneet OGTT:n tulosta. Jos paastoarvo oli > 5,8 tai 2 tunnin arvo > 11,1 mmol/l (1,7 % tutkituista), tutkittava suljettiin pois. Primaarimuuttujia olivat syntymäpaino > 90. persentiilin, elektiivinen keisarileikkaus, kliinisesti määritelty vastasyntyneen hypoglykemia ja napaveren C-peptidipitoisuus > 90. persentiilin. Sekundaarimuuttujia olivat pre-eklampsia, ennenaikainen synnytys, hartiadystokia/synnytystrauma, hyperbilirubinemia ja vastasyntyneen teho-osastohoito. Sekä primaari- että sekundaarimuuttujat assosioituivat OGTT:n sokeriarvoihin enenevästi ilman kynnysarvoja. Muuttujista syntymäpaino > 90. persentiilin, napaveren C-peptidipitoisuus ja vastasyntyneen rasvapitoisuus (skinfold thickness) assosioituivat voimakkaasti lineaarisesti OGTT:n kaikkien kolmen glukoosiplasma-arvojen kanssa.
Valinta OGTT:n patologisten arvojen rajaksi perustuu OR-arvoon 1,75 edellä mainittujen kolmen voimakkaasti assosioituneen muuttujan kohdalla, kun vertailuna käytettiin OGTT:n keskiarvoja (paastoarvo 4,5, 1 tunnin arvo 7,4 ja 2 tunnin arvo 6,2 mmol/l). Näin saatiin 2 tunnin OGTT:n patologisiksi raja-arvoiksi seuraavat: paastoarvo 5,1, 1 tunnin arvo 10,0 ja 2 tunnin arvo 8,5 mmol/l.
Raskausdiabetesdiagnoosi tehdään yhden poikkeavan OGTT:n arvon perusteella. Pelkkä paastoarvo oli poikkeava 8,3 %:lla, pelkkä 1 tunnin arvo 5,7 %:lla ja pelkkä 2 tunnin arvo 2,1 %:lla, eli yhteensä 16,1 %:lla oli sokerirasitustestissä vähintään yksi poikkeava arvo.
Suosituksen mukaan diabetesdiagnoosi (T1 tai T2) tehdään, kun paastoarvo on ≥ 7,0 mmol/l, HbA1c ≥ 6,5 % tai satunnainen verensokeriarvo ≥ 11,1 mmol/l.