Tutkimuksen «Janatuinen EK, Pikkarainen PH, Kemppainen TA ym. A...»1 tarkoituksena oli tutkia kauran sopivuus keliaakikon ruokavalioon. Tutkimusryhmänä oli 40 vastatodettua ja 52 hoidettua aikuiskeliaakikkoa. Satunnaistetussa avoimessa tutkimuksessa tutkimuspotilaat söivät noin 50 grammaa kauraa päivässä. Ohutsuolikoepala otettiin tutkimuksen alussa ja lopussa. Lisäksi seurattiin oireita, malabsorption ilmaantumista ja ravitsemustilaa. Tuloksissa ei ollut eroa potilasryhmien välillä.
Kauraa sisältävä ruokavalio ei huonontanut hoidetuilla keliaakikoilla suolinukkaa, ja suolinukan paraneminen oli yhtä hyvä kauraa käyttävillä kuin perinteistä ruokavaliota noudattavilla potilailla. Tutkimuksen mukaan kohtuullinen määrä kauraa sopii useimmille keliaakikoille
Aaltosen ym. «Aaltonen K, Laurikka P, Huhtala H ym. The Long-Ter...»4 tutkimuksessa selvitettiin poikkileikkausasetelmassa, onko kauran käytöllä (gluteenittoman dieetin lisäksi) vaikutusta sairauden pitkän ajan hoitotuloksiin ja potilaiden itse arvioimaan elämänlaatuun, kun tilannetta verrataan niihin keliakiapotilaisiin, jotka eivät käyttäneet kauraa. Tutkittavat rekrytoitiin lehti-ilmoituksin ja keliakiayhdistyksien kautta. Osallistumiskelpoisia olivat ne, jotka olivat vähintään 16-vuotiaita. Tutkittavan haastatteli strukturoidusti lääkäri tai sairaanhoitaja. Tutkittavat vastasivat 2 kyselylomakkeistoon, joilla selvitettiin ruoansulatuskanavan oireita ja elämänlaatua (SF-36 ja PGWB). Verinäytteistä määritettiin endomysium- ja kudostransglutaminaasivasta-aineet. Potilastietojärjestelmästä selvitettiin potilaan keliakiadiagnoosin yksityiskohtia ja muita kliinisiä tietoja. Potilaat jaettiin 2 ryhmään sen mukaan, käyttivätkö he kauraa vai ei. Tuloksia tarkasteltiin diagnoosin tekoaikana sekä erikseen seuranta-ajan tietoja.
Tutkimukseen osallistui 869 potilasta, joiden mediaani-ikä oli 53 vuotta. Naisia oli 76 %. Keliakiadiagnoosin tekoaikaan 4 % tutkittavista oli alle 16-vuotiaita. 82 % (n = 715) tutkittavista käytti kauraa osana gluteenitonta ruokavaliota. Verrattuna kauraa käyttämättömiin (n = 154) kauraa käyttävät olivat pari vuotta vanhempia diagnoosihetkellä (mediaani 43 vs. 41 vuotta). Kauran käyttöä ennustivat seuraavat tekijät: diagnoosi ennen vuotta 2000 (vs. ennen vuotta 1990 tai vuosina 1990–9), keliakian toteaminen seulontatutkimuksessa, lievät oireet diagnoosihetkellä ja ravitsemusterapeutin antama ohjaus.
Seurantatietojen mukaan tutkittavat olivat olleet gluteenittomalla ruokavaliolla noin 10 vuotta (mediaani; kauraa käyttävät 9 vs. käyttämättömät 13 vuotta). Gluteenittoman dieetin noudattamisessa ei ollut eroa ryhmien välillä. Kauraa käyttävät olivat harvemmin tupakoijia kuin kauraa käyttämättömät. Ryhmien välillä ei ollut eroa seurantabiopsian (noin 1 vuoden kuluttua) histologisissa tuloksissa tai keliakiavasta-ainetestien positiivisten vastauksien osuuksissa. Ryhmien välillä ei myöskään ollut eroa osteoporoosin, luunmurtumien tai pahanlaatuisten kasvaimien prevalenssissa tai keliakiaan liittyvien sairauksien tai muiden pitkäaikaisten sairauksien prevalenssissa. Ryhmien välillä ei ollut eroa oireiden esiintymisessä (nykytilanne), eikä myöskään itsearvioidussa GI-oirekyselyssä tai hyvinvointikyselyssä (PGWB) ollut eroja. Elämänlaatukyselyssä (SF-36) kauraa käyttävillä oli paremmat tulokset alaosioissa fyysisen roolin rajoitukset ja yleinen terveys.
Hardmanin ym. «Hardman CM, Garioch JJ, Leonard JN ym. Absence of ...»5 tutkimuksessa tarkoituksena oli tutkia, sopiiko kaura ihokeliaakikolle. Kyseessä oli avoin, kontrolloimaton tutkimus. Tutkimuspotilaina oli 10 ihokeliakiaa sairastavaa potilasta, jotka käyttivät 12 viikkoa kauraa. Keliakiavasta-aineet, ohutsuolen villusrakenne ja epiteelinsisäiset lymfosyytit, iho-oireet ja ihon IgA tutkittiin ennen kaura-altistusta ja sen jälkeen. Kauralla ei ollut haitallista vaikutusta mihinkään mitattavaan parametriin.
Reunalan ym. «Reunala T, Collin P, Holm K ym. Tolerance to oats ...»6 tutkimuksessa selvitettiin kauran sopivuutta ihokeliakiassa. Potilaina oli 22 ihokeliaakikkoa. Koeryhmässä 11 potilasta noudatti kauraa (50 g/vrk) sisältävää gluteenitonta ruokavaliota puoli vuotta ja vertailuryhmä (11 potilasta) jatkoi tavanomaista gluteenitonta ruokavaliota. Keliakiavasta-aineet tutkittiin. Ohutsuolikoepalasta tutkittiin villusmorfologia ja intraepiteliaaliset lymfosyytit. Iho-oireita seurattiin ja tehtiin ihon immunohistokemiallinen tutkimus ennen kauran käyttöä ja sen jälkeen.
Seurannassa 8 koeryhmän potilasta pysyi oireettomana koko kaura-altistuksen ajan. 2:lla oli ohimenevä ihoreaktio, ja 1 keskeytti kauran käytön iho-oireiden takia. Ohimenevää iho-oiretta esiintyi myös 3 verrokilla, jotka käyttivät perinteistä gluteenitonta ruokavaliota. Ohutsuolen ja ihon koepaloissa ei havaittu muutoksia kauran käytön aikana.
Kauran turvallisuutta keliakiaa sairastavien henkilöiden ruokavaliossa selvitettiin meta-analyysissä, johon sisällytettiin 6 satunnaistettua koetta, 2 ei-satunnaistettua kontrolloitua koetta ja 20 havainnoivaa tutkimusta «Pinto-Sánchez MI, Causada-Calo N, Bercik P ym. Saf...»7. Yhteensä mukana oli 661 potilasta.
Vuoden mittainen kauran käyttö ei vaikuttanut oireisiin, histologisiin löydöksiin tai serologisten testien tuloksiin. Myöskään eroa aikuisten ja lasten välillä ei todettu.
Satunnaistettuun lumekontrolloituun cross-over -tutkimukseen «Lionetti E, Gatti S, Galeazzi T ym. Safety of Oats...»8 valittiin 4–14 -vuotiaita lapsia, jotka olivat olleet gluteenittomalla ruokavaliolla edeltävästi vähintään 2 v. Dieetin noudattaminen varmistettiin verikokeilla. 306 keliakiaa sairastavaa lasta saivat kauraa sisältävää tai kauratonta ruokavaliota 6 kuukauden jaksoissa, joiden välissä oli 3 kuukauden tauko. Tutkittavat ja tutkijat olivat sokkoutettuja eivätkä tutkimuksen aikana tienneet, ketkä saivat kauraa sisältäviä elintarvikkeita ja ketkä eivät. Tutkimuksen tavoitteena oli verrata, miten kauraa sisältävä tai tavanomainen gluteiiniton ruokavalio pystyivät ylläpitämään keliakian remission. Tutkimuksen keskeytti 129 potilasta, joten loppuanalyysissa oli mukana 177 potilasta. Tutkimusryhmien välillä ei ollut eroa keskeyttämisissä, jotka olisivat liittyneet tutkimusprotokollaan (erilainen dieetti). Keskeyttämiset liittyivät useammin siihen, että tutkittavat eivät pystyneet osallistumaan tutkimuskäynteihin tai heillä oli vaikeuksia syödä tutkittavia tuotteita ohjeiden mukaisia määriä.
97 % mukana olleista tutkittavista pystyi syömään vaaditun määrän kauratuotteita.
Kliinisissä, serologisissa ja suolen läpäisevyyttä mittaavissa parametreissa ei ollut eroja ryhmien välillä tutkimusjaksojen jälkeen.