Takaisin

SDQ-kyselylomake lasten ADHD:n diagnostiikan apuna

Näytönastekatsaukset
Anita Puustjärvi
15.12.2016

Näytön aste: A

”Vahvuudet ja vaikeudet” eli Strengths and Difficulties Questionnaire -kyselylomake (SDQ) soveltuu lasten psyykkisten häiriöiden ja ADHD-oireiden seulontaan.

SDQ-kyselyn psykometrisia ominaisuuksia arvioivaa alankomaalaisesta katsausartikkelia «Stone LL, Otten R, Engels RC ym. Psychometric prop...»1 varten haettiin tietokannoista (PsycINFO, ERIC) maaliskuuhun 2010 mennessä julkaistuja 4–12-vuotiailla lapsilla tehtyjä tutkimuksia, joissa oli käytetty vanhempien ja opettajan SDQ-kyselylomaketta. Tietoa ei haettu kirjoista tai julkaisemattomista artikkeleista. Haun perusteella löydettiin 48 kriteerit täyttävää artikkelia (n = 131 223), joista 28:ssa hakua varten asetettu ikäraja ylittyi. Nämä artikkelit otettiin kuitenkin mukaan, koska nuorempia lapsia koskevia tuloksia pidettiin tärkeänä katsauksen kannalta. Mukaan otetuista tutkimuksista analysoitiin SDQ-kyselyn sisäistä yhtenevyyttä, testin toistettavuutta ja eri arvioijien välisten vastausten yhdenmukaisuutta. Lisäksi arvioitiin kyselyn kriteerivaliditeettia eli diagnostista erottelukykyä ja yhdenmukaisuutta toisen kyselyn (ASEBA-lomakkeet) kanssa. Eri tutkimusten vaihtelevien menetelmien vuoksi meta-analyysi ei ollut mahdollinen. Osassa tutkimuksista ei kerrottu, kumpi vanhemmista täytti lomakkeen. Vain joissakin tutkimuksissa oli pidempi seuranta-aika, minkä vuoksi ennustavuuden arviointi oli hankalaa.

SDQ-kyselyn sisäistä yhtenevyyttä arvioitiin 26 tutkimuksen tietojen perusteella. Kyselyn sisäinen yhtenevyys oli korkeampi opettajien vastauksissa kuin vanhempien vastauksissa, mutta osakyselyiden välillä yhtenevyys vaihteli. Matalimmaksi yhtenevyys jäi seuraavissa vanhempien vastaamissa osakyselyissä: prososiaalinen käyttäytyminen (Cronbachin alphan painotettu keskiarvo 0,67), emotionaaliset oireet (0,66), käytösoireet (0,58) ja ongelmat kaverisuhteissa (0,53). Korkein yhtenevyys vanhempien vastauksissa oli yliaktiivisuuden ja tarkkaamattomuuden osakyselyssä (0,76) ja vaikeuksien kokonaispistemäärässä (0,80). Opettajien vastauksissa vain ongelmat kaverisuhteissa jäivät yhtenevyydeltään matalaksi (0,63), muut osakyselyt olivat hyväksyttävää (emotionaaliset oireet 0,73, käytösoireet 0,70) tai hyvää tasoa (prososiaalinen käytös 0,82, yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus 0,83, kokonaisvaikeudet 0,85). Samojen vastaajien SDQ-vastausten pysyvyys oli parempaa opettajilla kuin vanhemmilla testin ja uusintatestin välillä, kun aikaväli vaihteli eri tutkimuksissa 2 viikon ja 6 kuukauden välillä. Vanhempien vastausten pysyvyyden korrelaatio oli vahva yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus- (0,71) ja kokonaisvaikeuksien pisteytyksissä (0,76) ja opettajilla kaikissa osa-alueissa (matalin pysyvyys emotionaaliset vaikeudet 0,72 ja korkein yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus 0,85). Eri vastaajien välillä (vanhemmat-opettajat) arvioiden yhdenmukaisuuden painotettu korrelaatio vaihteli välillä 0,26–0,47 (paras korrelaatio yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus-osiossa, jossa vaihteluväli 0,44–0,61). Kirjoittajat toteavat eri vastaajien vastausten yhdenmukaisuuden olevan SDQ-kyselyssä parempi kuin yleensä vastaavista mittareista ilmoitetaan.

SDQ-kyselyä verrattiin johonkin muuhun kyselyyn 14 artikkelissa. Näiden perusteella SDQ-vastaukset korreloivat hyvin CBCL-kyselyyn sisällöllisesti vastaavien osioiden (ulospäin suuntautuneet oireet, tarkkaamattomuus, sisäänpäin suuntautuneet oireet ja sosiaaliset ongelmat) osalta. Yliaktiivisuus-tarkkaamattomuusosion korrelaatio vaihteli vanhempien vastauksissa 0,64–0,78 ja opettajilla 0,76–0,80. Kokonaisoireiden osalta painotettu korrelaatio oli sekä vanhempien että opettajan vastauksien osalta 0,76. Myös joitakin muita yleisoireita mittaavia kyselyitä (Rutter total deviance scales for parent, Conner´s parent symptom Questionnaire; hyvä korrelaatio) tai kliinikon arviointiasteikkoa (HoNOSCA; kohtalainen korrelaatio) oli verrattu SDQ-kyselyyn. SDQ-kyselyn avulla tunnistettiin myös DAWBA-haastattelun (Development and Well-Being Assessment) perusteella jonkin psykiatrisen diagnoosin saaneet lapset oikein 77,3 %:ssa tapauksista ja yliaktiivisuuden osalta 91 %:ssa tapauksista.

SDQ:n erottelevaa validiteettia (kyky erotella normaali ja kliininen otos, erottelukyky suhteessa diagnostiseen menetelmään) arvioitiin ROC-analyysillä 8 artikkelin tiedoista, ja lisäksi kerrottiin 2 muun artikkelin antamat tiedot, joita ei voitu liittää samaan taulukkoon. Paras erottelukyky oli sekä vanhemmilla että opettajilla yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus- (AUC 0,90 ja 0,95 vastaavasti) ja käytösoireissa (0,92 ja 0,86) (AUC-arvo = 1 kuvastaa täydellistä erottelukykyä, arvo 0,5 olematonta erottelukykyä).

Kirjoittajat toteavat, että SDQ-kysely soveltuu hyvin oireiden seulontaan, mutta vastaukset tulee suhteuttaa asiayhteyteen. Valikoimattomassa väestöotoksessa väärät positiiviset ovat epätodennäköisiä, mutta kliinisessä aineistossa voi esiintyä vääriä negatiivisia. ADHD-osion psykometriset ominaisuudet ovat asianmukaiset, ja SDQ soveltuu ADHD-oireiden seulontaan. Diagnosoinnin apuvälineeksi tarvitaan kuitenkin tarkemmin ADHD-oireita erotteleva väline.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Katsauksessa olivat mukana myös Suomessa tehdyt validaatioartikkelit.

Englantilaisessa väestötutkimuksessa «Goodman R. Psychometric properties of the strength...»2 (joka sisältyy edelliseen katsausartikkeliin «Stone LL, Otten R, Engels RC ym. Psychometric prop...»1) lapsen oman SDQ-lomakkeen täytti 3 983 lasta (11–15 vuotta) (vastausprosentti 91), vanhempien lomakkeen 9 998 vanhempaa (5–15-vuotiaat lapset, vastausprosentti 96) ja opettajan lomakkeen 7 313 opettajaa (vastausprosentti 70). Seurantavaiheessa 4–6 kuukauden kuluttua ensimmäisestä kyselystä lomake lähetettiin kaikille ensimmäisessä vaiheessa vastanneille 11–15-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen ja opettajilleen; vastausprosentit olivat vastaavasti 77 %, 80 % ja 91 %. Lisäksi klinikan ulkopuoliset haastattelijat arvioivat kaikkia osallistuneita DSM-IV-diagnoosikriteereiden pohjalta tehdyn strukturoidun haastattelun avulla SDQ-vastauksista tietämättä. Kokeneet kliinikot asettivat tämän kyselyn pohjalta DSM-IV-diagnoosit. SDQ:n osakyselyiden sisäinen yhtenevyys oli hyvä (keskiarvo Cronbach´n alfa 0,73). Sisään- ja ulospäin suuntautuvia oireita mittaavien osioiden päällekkäisyys oli vähäistä. Kokonaispistemäärien osalta eri vastaajien arviot olivat yhdenmukaisempia kuin kirjallisuudessa yleensä esitetyissä tuloksissa (vanhempi-opettaja: korrelaatiovaihtelu osioiden välillä 0,25–0,48, vanhempi-nuori: vaihtelu 0,30–0,48, opettaja-nuori: vaihtelu 0,21–0,33). Uusintakyselyssä opettajien arviot olivat pysyvimpiä verrattuna muihin vastaajiin (korrelaatio 0,73), kun nuorten omat arviot muuttuivat eniten (0,51). Aikaväli oli liian pitkä, jotta seurantaa olisi voinut käyttää testin luotettavuuden (test-retest) arviointiin, mutta tulokset viittaavat tyydyttävään pysyvyyteen. Lisäksi tutkittiin SDQ:n kykyä erotella korkean ja matalan riskin ryhmät suhteessa diagnostiseen strukturoituun haastatteluun. Tällöin tutkimusjoukko jaettiin SDQ-pisteiden perusteella matalan ja korkean riskin (jossa pisteet ylittivät 90 persentiilin rajan) ryhmään. Eri osakyselyille sovittiin tietyt, ongelmiin sopivat diagnoosiryhmät, joiden olemassaoloa tai puuttumista verrattiin SDQ:sta saatuihin pisteisiin. Kaikki osakyselyt olivat yhteydessä DSM-IV-diagnooseihin siten, että oli havaittavissa selvä ero matalan ja korkean riskin ryhmien välillä (p < 0,002 kaikissa vertailuissa). Todellisten negatiivisten osuus oli korkea (spesifisyys ja negatiivinen ennustearvo 95 %), todellisten positiivisten osuus oli matala (sensitiivisyys ja positiivinen ennustearvo 35 %). Nuorten omat vastaukset olivat huonommin yhteydessä diagnooseihin kuin vanhempien tai opettajien vastaukset. Riskisuhde (odds ratio, OR) sille, että psyykkinen häiriö ilmeni todennäköisemmin korkean riskin ryhmässä (SDQ-pisteet ylittävät 90 persentiilin rajan) kuin matalan riskin ryhmässä, oli vanhempien SDQ-vastauksissa 15,7, opettajien vastauksissa 15,2 ja nuorten omissa vastauksissa 6,2. Opettajien ja vanhempien arviot olivat samansuuntaiset. Yliaktiivisuusosion vastausten perusteella ADHD-diagnoosin esiintyvyys matalan riskin ryhmässä vanhempien arvioimana oli 0,7 %, ja korkean riskin ryhmässä 17,5 %, riskisuhde OR oli 32,3 (spesifisyys 92 %, sensitiivisyys 74 %, negatiivinen ennustearvo 99 %, positiivinen ennustearvo 17 %) ja opettajien arvioiden osalta vastaavasti 0,8 %, 19,1 %, OR 29,1 (spesifisyys 93 %, sensitiivisyys 68 %, negatiivinen ennustearvo 99 %, positiivinen ennustearvo 19 %) ja nuorten arvioiden osalta 1,5 %, 8,9 %, OR 5,0 (spesifisyys 91 %, sensitiivisyys 40 %, negatiivinen ennustearvo 98 %, positiivinen ennustearvo 9 %). LR+ koko testille oli 7, yliaktiivisuuden osalta 9,25–9,7 ja LR- koko testille 0,68, yliaktiivisuuden osalta 0,28–0,34.

Tutkimuksen perusteella SDQ soveltuu lasten ja nuorten psyykkisten oireiden kartoittamiseen. Tutkimuksen perusteella testi on spesifinen (hyvä tarkkuus) ja melko sensitiivinen (herkkä) vanhempien ja opettajien vastausten perusteella yliaktiivisuusoireiden tai ADHD:n seulonnassa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Artikkelissa esitettiin taulukkomuotoisina kaikki tilastolliset luvut. CBCL:n tarkkaamattomuusosio eroaa SDQ:n yliaktiivisuusosiosta.

SDQ-kyselyn soveltuvuutta ADHD:n kliiniseen tunnistamiseen ja seulontaan arvioineessa tutkimuksessa «Algorta GP, Dodd AL, Stringaris A ym. Diagnostic e...»3 arvioitiin 5–15-vuotiaiden lasten ja nuorten oireita vanhempien täyttämän SDQ-kyselyn ja puolistrukturoidun haastattelun (DAWBA) avulla. Tutkimuksessa käytettiin The British Child and Adolescent Mental Health Survey 1999 tutkimuksen aineistoa, jossa osallistujien kokonaismäärä oli 18 232. ADHD:n diagnoosia arvioitiin sekä ICD-10- että DSM-IV-kriteereillä. SDQ-kyselyn osa-alueista tarkasteltiin kokonaisvaikeuksien määrään, yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus-oireiden ja käytösoireiden korrelaatiota DAWBA:n ehdottamaan ADHD-diagnoosiin. Kyselyn soveltuvuutta arvioitiin AUC- ja ROC-analyyseillä. Lisäksi laskettiin diagnostic likelihood ratios (DLRs). ADHD-diagnoosikriteerit täyttyivät 409 lapsella tai nuorella, joista 264:lla oli yhdistetyn tyypin, 110:lla tarkkaamattomuustyypin ja 35 yliaktiivisuustyypin ADHD. Lasten keski-ikä oli 10 vuotta. Vertailuryhmänä toimivat kaikki muut tutkimukseen osallistuneet. AUC-arvot (95 % luottamusväli) yliaktiivisuus-tarkkaamattomuusoireille, käytösoireille ja kokonaisvaikeuksien määrälle vaihtelivat välillä 0,81 (hyvä, käytösoireet) ja 0,96 (erinomainen, yliaktiivisuus-tarkkaamattomuusoireet tytöillä). Sensitiivisyysanalyysissä, jossa verrattiin ADHD-diagnoosin saaneita muun mielenterveyteen liittyvän diagnoosin saaneisiin, AUC vaihteli välillä < 0,70 (heikko, käytösoireet) – 0,88 (hyvä, yliaktiivisuus-tarkkaamattomuusoireet). Kliinisiin tapauksiin rajattuna yliaktiivisuus-tarkkaamattomuus-oirepisteet (8 tai enemmän) tuottivat DLR-arvon 1,8 ja maksimipistemäärä 10 DLR-arvon 4,47. Tutkimuksen mukaan vanhempien täyttämä SDQ soveltuu ADHD:n kliiniseen tunnistamiseen ja seulontaan sekä ADHD:n erottamiseen muista häiriöistä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Suomalaisessa väestötutkimuksessa «Borg AM, Kaukonen P, Salmelin R ym. Reliability of...»4 arvioitiin SDQ-kyselyn psykometrisiä ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistui 2 682 iältään 4–9-vuotiasta lasta, jotka kävivät lastenneuvolan tai kouluterveydenhuollon terveystarkastuksessa. Tutkimuksessa koottiin terveystarkastusten yhteydessä vanhempien ja päivähoidon sekä koulun opettajien täyttämät SDQ-lomakkeet. Reliabiliteetin eli toistettavuuden osa-alueet toimivat SDQ-kyselyllä hyvin mittarin sisäisen yhtenevyyden osalta (kokonaispistemäärille α = 0,78–0,86, yliaktiivisuuden osakyselyssä 0,76–0,87) ja mittaajien välisten arvioiden yhdenmukaisuuden osalta (kokonaispistemäärien korrelaatio vanhempien välillä 0,65, vanhempien ja opettajien välillä 0,43, kahden päivähoidon työntekijän välillä 0,81). Kaikkien mittaajien välillä arviot olivat yhdenmukaisimpia yliaktiivisuuden oirekyselyssä verrattuna muihin osakyselyihin. Testi-uusintatesti-tutkimusasetelmassa vanhempien vastauksissa 12 viikon kuluttua kokonaispistemäärien korrelaatio oli 0,76 ja yliaktiivisuuden osakyselyssä 0,79. SDQ-Fin pistemäärien jakaumissa oli merkittäviä ja tilastollisesti merkitseviä eroja vanhempien ja opettajien arvioissa sekä lasten sukupuolten ja ikäluokkien välillä. Vanhempien arvioissa pistemäärät olivat korkeammat kuin opettajien arvioissa. Molemmilla vastaajaryhmillä oli korkeammat pistemäärät pojille kuin tytöille.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Stone LL, Otten R, Engels RC ym. Psychometric properties of the parent and teacher versions of the strengths and difficulties questionnaire for 4- to 12-year-olds: a review. Clin Child Fam Psychol Rev 2010;13:254-74 «PMID: 20589428»PubMed
  2. Goodman R. Psychometric properties of the strengths and difficulties questionnaire. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2001;40:1337-45 «PMID: 11699809»PubMed
  3. Algorta GP, Dodd AL, Stringaris A ym. Diagnostic efficiency of the SDQ for parents to identify ADHD in the UK: a ROC analysis. Eur Child Adolesc Psychiatry 2016;25:949-57 «PMID: 26762184»PubMed
  4. Borg AM, Kaukonen P, Salmelin R ym. Reliability of the strengths and difficulties questionnaire among Finnish 4-9-year-old children. Nord J Psychiatry 2012;66:403-13 «PMID: 22397524»PubMed