Meta-analyysissä «Glass J, Lanctôt KL, Herrmann N ym. Sedative hypno...»1 tarkasteltiin vuosina 1966–2003 julkaistuja yli 60-vuotiaiden pitkäaikaisen unettomuuden satunnaistettuja hoitotutkimuksia. Unilääkkeisiin sisällytettiin unilääkkeinä käytettävät bentsodiatsepiinit sekä tsaleploni, tsopikloni ja tsolpideemi. Lopulliseen tarkasteluun sisällytettiin 24 tutkimusta (2 417 potilasta). Unen laatu parani hieman (effect size 0,14), yöuni piteni keskimäärin 25,2 minuutilla ja yöllisten heräilyjen määrä väheni 0,63 kerralla/yö lumeeseen verrattuna. Haittavaikutukset olivat yleisempiä unilääkeryhmissä kuin viiteryhmissä erityisesti kognitiivisten haittojen ja päiväväsymyksen osalta. Neljän tutkimuksen perusteella voitiin laskea tarkemmin, kuinka monta potilasta tulisi hoitaa vaikutusten toteamiseksi (number needed to treat, NNT).
Analyysin mukaan lääkärin tulisi hoitaa keskimäärin 13 potilasta saadakseen merkitsevän parannuksen unen laatuun tai pituuteen. Toisaalta tarvittiin vain 6 potilasta, jotta aikaansaatiin erilaisia kognitiivisia haittoja (number needed to harm, NNH).
Kommentti: Tämä meta-analyysi «Glass J, Lanctôt KL, Herrmann N ym. Sedative hypno...»1 osoittaa, että yli 60-vuotiaita unettomia hoidettaessa unilääkkeiden kognitiiviset haitat ja melko vähäiset hyödyt on punnittava tarkoin. Ruotsissa tehdyn tutkimuksen painoarvo oli muita suurempi, ja se käänsi tuloksen selvästi negatiiviseksi. Toisaalta kyseisen ruotsalaisen tutkimuksen tulokset ja siten myös koko meta-analyysin tulos on yleistettävissä hyvin Suomen olosuhteisiin.