Takaisin

Hampaiden reikiintymisriski osaproteesin käyttäjillä

Näytönastekatsaukset
Olli Saloheimo ja Ritva Näpänkangas
14.1.2013

Näytön aste: B

Irrotettava osaproteesi ilmeisesti suurentaa hampaiden reikiintymisen riskiä.

Kohorttitutkimuksen «Nevalainen MJ, Närhi TO, Ainamo A. A 5-year follow...»1 tavoite oli selvittää hampaan menettämisen riskitekijöitä ja proteesien vaikutusta suun terveyteen ikäihmisillä (76–86-vuotiailla).

Kliiniseen tutkimukseen valittiin mukaan 561 satunnaisesti valittua helsinkiläistä ikäihmistä, jotka olivat syntyneet vuosina 1904, 1909 ja 1914 (tutkimuksen alussa he olivat 76–86-vuotiaita). Heille tehtiin lääketieteellinen tutkimus, ja heille tarjottiin mahdollisuus suun kliiniseen tutkimukseen, johon osallistui 364 henkilöä (61 % valituista).

Tutkimuksessa mitattiin syljen eritys ja mikrobimäärät (mutans streptokokit, laktobasillit, sienet) ja kirjattiin proteettinen status (kruunu, silta, akryyliosaproteesi, metallirunkoinen osaproteesi), hampaistostatus (DMFT-indeksi), parodontiumin kunto (CPITN-indeksi), juurikarieksen esiintyvyys (RCI-indeksi) ja ienvetäymät. Seuranta-aika oli 5 vuotta. Tutkimuksesta putosi pois 251 tutkittavaa (69 %). 5-vuotisseuranta toteutui 113 tutkittavalla (34 miestä ja 79 naista).

Seurannan lopussa hampaallisista henkilöistä 52 %:lla oli käytössä irrotettava proteesi, akryylirunkoinen 34 %:lla ja metallirunkoinen 18 %:lla. Kiinteä proteettinen rakenne oli 38 %:lla henkilöistä.

Osaproteesin käytöllä ja hampaiden menettämisellä oli selvä yhteys (vetosuhde OR 1,92, p = 0,04). Ikä sinällään ei ollut riski hampaiden menettämiselle. Irtoproteesien käyttäjillä esiintyi enemmän juurikariesta kuin henkilöillä, joilla oli omat hampaat, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä. Parodontiumin osalta terveitä leukasekstantteja oli irtoproteesien käyttäjistä 9 %:lla ja henkilöistä, joilla ei ollut irrotettavaa proteesia, 26 %:lla. Irtoproteesien käyttäjillä todettiin korkeampia suun mikrobipitoisuuksia kuin henkilöillä, joilla oli omat hampaat.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kliininen satunnaistettu, kontrolloitu monikeskustutkimus «Walter MH, Hannak W, Kern M ym. The randomized sho...»2 toteutettiin 14 hammaslääketieteen laitoksella tai sairaalassa Saksassa. Yhteensä 215 potilasta, joilla oli lyhentynyt hammaskaari (tutkimusleuka), jaettiin satunnaisesti seuraaviin ryhmiin: a) puuttuvat hampaat korvattiin irrotettavalla osaproteesilla (109 potilasta) ja b) lyhentynyt hammaskaari, jossa puuttuvia hampaita ei korvattu, vaan olemassa oleva hampaisto kuntoutettiin (106 potilasta). Potilaat olivat yli 35-vuotiaita, ja olivat itse hakeutuneet proteettiseen hoitoon. Heiltä puuttui toisesta leukapuoliskosta molaarit, ja jäljellä oli vähintään kulmahammas sekä yksi premolaari molemmilla puolilla. Potilailla tuli olla hyvä yleisterveys ja heidän tuli olla kieltäytynyt implanttihoidosta. Poissulkukriteerejä olivat psykiatriset ongelmat, leukanivelen toimintahäiriöt, virhepurenta (Angle II tai III) ja päihteiden väärinkäyttö.

Ryhmässä a) 81 potilaalle tehtiin irrotettava osaproteesi (kato 28 potilasta) ja ryhmässä b) hoidettiin 69 potilasta (kato 35 potilasta).

Seuranta-aika oli viisi vuotta, jonka jälkeen tutkimuksessa oli mukana 71 osaproteesipotilasta (ryhmä a) ja 61 lyhentyneen hammaskaaren omaavaa potilasta (ryhmä b). Seurattavat muuttujat olivat hampaiden menetys (päämuuttuja), DMFT-indeksi (reikiintyneet hampaat) (D), puuttuvat hampaat (M), hampaiden täytteet (F), plakki-indeksi, vertikaalinen kiinnityksen menetys, taskusyvyys ja ienverenvuoto. Kliiniset tutkimukset tehtiin ennen hoitoa, hoidon jälkeen (alkutilanne), kuuden kuukauden kuluttua ja vuosittain sen jälkeen.

Seuranta-aikana 38 potilaalta jouduttiin poistamaan hammas. Yhteensä 18 hammasta poistettiin osaproteesiryhmässä ja 12 hammasta lyhentyneen hammaskaaren ryhmässä. Syyt hampaiden menetykseen olivat reikiintyminen (vastaavasti ryhmittäin 4 ja 2 hammasta), endodonttiset syyt (vastaavasti ryhmittäin 5 ja 5 hammasta), hampaan fraktuurat (ryhmittäin 5 ja 3) ja parodontaaliset syyt (ryhmittäin 4 ja 2). Eniten takahampaita menetettiin endodonttisten syiden (7 kpl) ja fraktuuroiden (6 kpl) vuoksi. Elinaika-analyysillä mitattiin hoidon onnistumista päämuuttujana hampaan menetys. Ryhmien välillä (osaproteesiryhmä ja lyhentyneen hammaskaaren ryhmä) ei ollut tilastollisesti merkittäviä eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Englantilaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Jepson NJ, Moynihan PJ, Kelly PJ ym. Caries incide...»3 oli tavoitteena selvittää karieksen ilmaantuvuutta kahden vuoden seurannassa potilailla, joilla on lyhentynyt hammaskaari ja joita hoidettiin irrotettavalla metallirunkoisella osaproteesilla ja kiinteällä siltaproteesilla. Potilaat olivat hammassairaalan potilaita, joilla oli lyhentynyt hammaskaari alaleuassa ja jotka hakeutuivat osaproteesihoitoon.

Potilailla tuli olla enintään kahdeksan hammasta alaleuassa ja hyvä parodontologinen tilanne (plakki- ja gingivaali-indeksi < 20 %) ja yläleuassa tuli olla vastapurija tulevalle proteesille. Tutkimuksesta suljettiin pois potilaat, joilla oli alaleuassa molaarihampaita tai yleisterveyteen liittyviä ongelmia. Potilaat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joissa toiselle tehtiin pintakiinnitteinen silta distaalisella ulokehampaalla (30 potilasta) ja toiselle eli vertailuryhmälle perinteinen vapaapäätteinen osaproteesi (30 potilasta). Potilaita oli alkutilanteessa 65. Näistä tutkimukseen otettiin 60 potilasta (35 naista ja 25 miestä), joiden ikämediaani oli 67 vuotta (39–81 vuotta).

Kliinisessä tutkimuksessa selvitettiin hampaiden karioituminen, täytteiden kunto, endodonttiset komplikaatiot ja hampaiden fraktuurat 3 kuukautta, 1 ja 2 vuotta proteettisen hoidon jälkeen. Kahden vuoden kliiniseen tutkimukseen osallistui 50 potilasta, joista 27 potilaalla oli kiinteä silta ja 23 potilaalla osaproteesi. Tutkimuksesta poisjäämisen syyt olivat henkilökohtaiset syyt, sairaus tai menehtyminen.

Kiinteän ratkaisun potilailla oli syntynyt 11/165 hampaaseen uusi kariesleesio ja yksi hammas oli frakturoitunut. Osaproteesin käyttäjillä oli tutkittuja hampaita 156, joissa havaittiin 37 uutta kariesleesiota, 14 sekundaarikariesleesiota sekä kolme frakturoitunutta hammasta. Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkittävä ero hampaiden reikiintymisen ilmaantuvuudessa (p < 0,01). Siltaryhmässä ei ollut eroa karioitumisessa tukihampaiden ja ei-tukihampaiden välillä (karieksen ilmaantuminen 9 % ja 14 %), mutta osaproteesipotilailla tukihampaissa karieksen ilmaantuminen oli 60 % ja ei-tukihampaissa 14 %.

Riskianalyysi osoitti, että osaproteesin käyttäjillä on merkittävä riski karieksen esiintymiselle (vetosuhde, OR 5,19).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saksalaisessa retrospektiivisessa seurantatutkimuksessa «Behr M, Zeman F, Passauer T ym. Clinical performan...»4 selvitettiin metallirunkoisten irrotettavien osaproteesien onnistumista (survival) keskimäärin 10 vuoden aikana (6 kuukautta – 25 vuotta). Tiedot selvitettiin potilaspapereista. Tutkimuksesta suljettiin pois tapaukset, joissa oli alle 6 kuukauden seuranta-aika ja riittämättömät potilasasiakirjamerkinnät. Lisäksi mikäli potilaalle oli tehty osaproteesit molempiin leukoihin, vain ensimmäiseksi tehty proteesi otettiin mukaan tutkimukseen. Yhteensä potilaita oli 174, joista 75 oli naisia (43,1 %) ja 99 miehiä (56,9 %), keski-ikä oli 62 vuotta. Proteeseista 58 (33,3 %) oli tehty yläleukaan ja 116 (66,7 %) alaleukaan.

Potilaspapereista selvitettiin proteesin valmistamispäivämäärä ja komplikaation päivämäärä (pinteen katkeaminen, proteesin uusiminen, proteesin pohjaus, painokohta limakalvolla, proteesin rungon katkeaminen, proteesiakrylaatin lohkeama, proteesihampaan irtoaminen, tukihampaiden reikiintyminen tai tukihampaiden parodontiitin ilmaantuminen). Proteesien onnistuminen analysoitiin Kaplan–Meierin elinaika-analyysimenetelmällä (survival) valmistamispäivämäärän ja proteesien mahdollisen uusimispäivämäärän perusteella. Lisäksi laskettiin 5 vuoden komplikaatioista vapaiden proteesien prosenttiosuus ja haittojen esiintyminen (hazard rate).

Viiden vuoden jälkeen proteesien onnistuminen (survival) oli 96,4 % ja 10 vuoden jälkeen 89,8 %. Ylä- ja alaleuan proteesien välillä ei ollut eroa onnistumisprosenteissa. Seuranta-aikana reikiintymistä havaittiin 31,6 %:lla ja ientulehdusta 35,6 %:lla potilaista. Sukupuolella, ylä- ja alaleuan proteesilla tai potilaan iällä ei ollut eroa reikiintymisessä tai ientulehduksen esiintymisessä. Viiden vuoden jälkeen kariesvapaita oli 58,4 % ja 10 vuoden jälkeen 39,6 %. Tukihampaiden menettäminen oli yleinen komplikaatio (seuranta-aikana 8,6 %). Potilaan iällä ei ollut merkitystä hampaan menettämiselle.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

«Nevalainen MJ, Närhi TO, Ainamo A. A 5-year follow...»1: Viiden vuoden seurannassa oli paljon katoa (69 %), mutta tutkittavien ikäryhmässä tämä johtui luonnollisesta poistumasta.

«Jepson NJ, Moynihan PJ, Kelly PJ ym. Caries incide...»3: Siltaproteeseissa oli distaalinen ulokehammas, jota ei rutiinimaisesti käytetä.

«Behr M, Zeman F, Passauer T ym. Clinical performan...»4: Tutkimuksesta puuttui vertailuryhmä, jolla ei ollut mitään proteesia. Proteesin normaali huoltotoimenpide pohjaus oli luokiteltu komplikaatioksi.

Kirjallisuutta

  1. Nevalainen MJ, Närhi TO, Ainamo A. A 5-year follow-up study on the prosthetic rehabilitation of the elderly in Helsinki, Finland. J Oral Rehabil 2004;31:647-52 «PMID: 15210024»PubMed
  2. Walter MH, Hannak W, Kern M ym. The randomized shortened dental arch study: tooth loss over five years. Clin Oral Invest 2012 Jun 26. [Epub ahead of print] «PMID: 22733244»PubMed
  3. Jepson NJ, Moynihan PJ, Kelly PJ ym. Caries incidence following restoration of shortened lower dental arches in a randomized controlled trial. Br Dent J 2001;191:140-4 «PMID: 11523885»PubMed
  4. Behr M, Zeman F, Passauer T ym. Clinical performance of cast clasp-retained removable partial dentures: a retrospective study. Int J Prosthodont 2012;25:138-44 «PMID: 22371834»PubMed