Hollantilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Eyssen IC, Steultjens MP, de Groot V ym. A cluster...»1 oli mukana yli 18-vuotiaita MS-tautia sairastavia, joilla oli rajoitteita vähintään yhdessä päivittäisessä toiminnassa (activities of daily life). Ryhmäkoko oli (n alussa / 4 kk / 8 kk kuntoutuksen päätyttyä / lopullinen ITT-analyysi) A: 156/150/148/156 ja B: 113/109/107/113. Tutkimus vertasi asiakaskeskeisen (client-centred) toimintaterapian ja tavanomaisen toimintaterapian vaikuttavuutta MS-tautia sairastavan autonomiaan, osallistumiseen ja toimintakykyyn.
A-ryhmä osallistui yksilölliseen asiakaskeskeiseen toimintaterapiaan, joka perustui kanadalaiseen Client-centred process model -ajatteluun. Siinä malliin koulutettu terapeutti auttaa kuntoutujaa itse valitsemaan ja toteuttamaan omassa ympäristössään keskeiseksi kokemiaan suorituksia. B-ryhmä sai malliin perehtymättömän toimintaterapeutin antamaa tavanomaista tavoitekeskeistä terapiaa.
Päämuuttujia olivat toimintakyvyn rajoitteet ja niihin liittyvä haitta (Disability and Impact Profile) sekä Impact on Participation and Autonomy -kyselylomake valinnoista ja osallistumisesta jokapäiväisessä elämässä. Ryhmät erosivat alkutilanteessa iän, kuntoutuspaikan ja MS-taudin etenemistyypin suhteen, minkä vuoksi tilastolliset analyysit tehtiin niihin suhteutettuina. Kontaktiaika terapeutin ja kuntoutujan kanssa oli ryhmässä A 6,8 tuntia ja ryhmässä B 6,9 tuntia (ei tilastollisesti merkitsevää eroa).
Ryhmät eivät ITT-analyysin ja per protocol analyysin mukaan eronneet toisistaan päämuuttujien tuloksissa 4 ja 8 kuukautta intervention jälkeen.