Takaisin

Kehitysvammaisten unettomuuden hoito kognitiivis-behavioraalisin keinoin

Näytönastekatsaukset
Outi Saarenpää-Heikkilä
3.12.2015

Näytön aste: C

Kehitysvammaisten unettomuuden hoidossa kognitiivis-behavioraaliset menetelmät lienevät tehokkaita.

Englantilaisessa tutkimuksessa «Montgomery P, Stores G, Wiggs L. The relative effi...»1 tutkimuskohteena oli verrata kontrolloidussa satunnaistetussa asetelmassa kognitiivis-behavioraalista hoitoa joko henkilökohtaisesti annettuna tai kirjasen välityksellä hoitamatta jättämiseen (vertailuryhmä) kehitysvammaisilla lapsilla. Tutkimukseen osallistui 66 vaikeasti kehitysvammaista 2–8-vuotiasta lasta (42 poikaa). Kehitysvammaisuus oli todettu perusterveydenhuollossa, josta tutkittavat kerättiin. Unettomuudeksi määriteltiin yöheräily, jota esiintyi vähintään kolmena yönä viikossa, joka kesti enemmän kuin muutamia minuutteja ja häiritsi vanhempia. Oireiden oli pitänyt kestää yli 3 kuukautta, ja taustalla ei saanut olla fyysistä sairautta. Uniongelman olemassaolo varmennettiin 2 viikon mittaisella unipäiväkirjalla. 268:sta mukaan pyydetystä perheestä seulontakyselyyn vastasi 184 perhettä, joista 102 täytti kriteerit. Näistä 76 perhettä aloitti tutkimuksessa, ja lopulta 66 perhettä jatkoi loppuun asti.

Interventiona toimi kognitiivis-behavioraalinen ohjaus, joka annettiin joko 90 minuutin mittaisena ohjantana yhdessä ohjantakirjasen kanssa (14 sivua) tutkittavan kotona (20 lasta) tai saman kirjasen antamisena perheille kotona itsekseen luettavaksi (22 lasta). Vertailuryhmä (24 lasta) jäi odottamaan jompaakumpaa interventiota myöhemmin 2. mittauksen jälkeen. Kirjanen piti sisällään unikasvatusta ja unenhuolto-ohjeita sekä yleistä ohjausta behavioraalisten menetelmien käytöstä ja yksityiskohtaisia kuvauksia eri ongelmatilanteiden hoitamiseksi. Neuvoja annettiin myös unipäiväkirjan käytöstä. Kirjanen oli kuvitettu sopivilla aiheeseen liittyvillä sarjakuvilla.

Mittarina oli ainoastaan vanhemmille suunnattu unipäiväkirja, josta laskettiin neljälle eri unettomuutta kuvaavalle parametrille pisteytys (composite sleep disturbance score; nukahtamaan menovaikeuksien esiintyvyys ja kesto sekä yöheräilyn esiintyvyys ja kesto). Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa, kuusi viikkoa intervention antamisesta ja puolen vuoden kuluttua.

Alkumittauksissa ryhmien välillä ei ollut eroja. Intervention jälkeen tehdyissä mittauksissa käytetyn asteikon pisteytys oli interventioryhmissä selvästi kohentunut, kun taas vertailuryhmän pisteissä ei ollut tapahtunut muutosta. Interventioryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa. Samankaltainen teho saavutettiin myöhemmin myös kontrolliryhmän saadessa intervention, eikä heilläkään ollut eroa siinä, miten interventio annettiin. Puolen vuoden päästä tehdyssä mittauksessa hyvät tulokset olivat säilyneet.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Vahvuutena oli RCT-asetelma ja kohtuullisen kokoisena pysyneet alaryhmät. Tutkimusasetelma oli hyvä. Interventio oli kuvattu hyvin ja ilmeisesti hyvät tulokset molemmissa interventioryhmissä selittyivät annetun ohjannan yksityiskohtaisuudella (vrt. «Kognitiivis-behavioraaliset menetelmät ovat mahdollisesti tehokkaita autistien unettomuuden hoidossa, kun ne toteutetaan riittävän yksityiskohtaisella ryhmä- tai henkilökohtaisella ohjauksella.»C=Kognitiivis-behavioraalisten menetelmien käyttö autistien unettomuuden hoidossa). Heikkoutena oli käytetyn mittarin subjektiivisuus. Olisi myös ollut informatiivista ilmoittaa keskimääräisiä nukahtamisviiveitä minuutteina samoin kuin muita muissa tutkimuksissa käytettyjä päätemuuttujia.

Kirjallisuutta

  1. Montgomery P, Stores G, Wiggs L. The relative efficacy of two brief treatments for sleep problems in young learning disabled (mentally retarded) children: a randomised controlled trial. Arch Dis Child 2004;89:125-30 «PMID: 14736626»PubMed