Takaisin

Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian teho 55 vuotta täyttäneiden yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa

Näytönastekatsaukset
Maija Purhonen
7.1.2019

Näytön aste: B

Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on ilmeisesti tehokasta 55 vuotta täyttäneiden yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa odotuslistaan ja tavanomaiseen hoitoon verrattuna, mutta eroa aktiivihoitoon nähden ei ilmeisesti ole.

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa Hall ja työtoverit «Hall J, Kellett S, Berrios R ym. Efficacy of Cogni...»1 selvittivät kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian tehoa 55 vuotta täyttäneiden yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Kirjallisuushaku kattoi ajanjakson tammikuusta 1987 marraskuuhun 2015. Systemaattiseen katsaukseen otettiin mukaan ne satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset, joissa yhtenä tulosmittarina käytettiin itseraportoitua huolta mittaavaa Penn State Worry -kyselylomaketta (PSWQ).

Kriteerien mukaisia tutkimuksia löydettiin yhteensä 14, ja niihin osallistui aloitusvaiheessa yhteensä 985 henkilöä, joiden keski-ikä oli 68,16 vuotta (SD 2,52). 772 henkilöä kävi tutkimuksen loppuun.

Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian kesto vaihteli, 8–16 viikkoa.11 tutkimuksessa terapia toteutettiin yksilöhoitona (näistä 2 tutkimuksessa terapia toteutettiin puhelimitse), lopuissa 3 tutkimuksessa käytettiin ryhmäterapiaa. Tutkimukset jaettiin ryhmiin kontrolli-intervention mukaan. Tutkimuksia, jossa kontrollihoitona oli odotuslista, oli 3, ja näissä aloitti yhteensä 100 henkilöä. Tavanomainen hoito oli kontrollihoitona 6 tutkimuksessa (N = 527). Tavanomisen hoidon tutkimuksissa kontaktien määrä vaihteli, 3 tutkimuksessa tavanomainen hoito sisälsi viikottaisen kontaktin. 5 tutkimuksessa kontrollina oli jokin aktiivinen hoito (N = 358): supportiivinen psykoterpia, supportiivinen psykoterapia puhelimitse toteutettuna, hyväksymis- ja omistautumisterapia, keskusteluryhmä tai essitalopraamilääkehoito.

Meta-analyysin tulosmittarina oli muutos PSWQ-pisteissä. Tulokset analysoitiin kontrolli-intervention mukaan (odotuslista, tavanomainen hoito, aktiivinen kontrollihoito). Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian vaikuttavuuden ero oli odotuslistan kontrolliryhmiin (3 tutkimusta) verrattuna suuri (efektikoko: Hedges g = 1,10; 95 % luottamusväli 0,38–1,82; p < 0,001; number of patients needed to be treated for one additional beneficial outcome ( NNTB) = 2), tavanomaisen hoidon kontrolliryhmiin (6 tutkimusta) verrattuna kohtalainen (g = 0,67; 95 % luottamusväli 0,36–0,98; p < 0,001; NNTB = 3). Aktiivisen hoidon kontrolliryhmiin (5 tutkimusta) verrattuna ero oli pieni (g = 0,42; 95 % luottamusväli -0,05–0,89; NNTB = 4), eikä ero ollut tilastollisesti merkittävä (p = 0,08).

Osassa tutkimuksia oli mukana puolen vuoden seuranta. Kun vertailu tehtiin passiivisiin kontrolli-interventioihin (2 tutkimusta), vaikuttavuuden ero oli suuri kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa puoltaen (g = 0,83; 95 % luottamusväli 0,52–1,14; NNTB = 2), mutta aktiivisiin kontrollihoitoihin nähden eroa ei ollut (g = 0,06; 95 % luottamusväli 0,37–0,49; NNTB = 30).

Kirjoittajat esittivät johtopäätöksenään, että ikääntyneet hyötyvät kognitiivis-behavioraalisesta psykoterapiasta yleistyneessä ahdistuneisuushäiriössä, mutta näyttöä sen paremmuudesta muihin aktiivihoitoihin nähden ei voitu osoittaa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen (tulosmittari puutteellisesti esitetty)
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa Concalves ja työtoverit «Gonçalves DC, Byrne GJ. Interventions for generali...»2 selvittivät erilaisten interventioiden tehoa 55 vuotta täyttäneiden yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Kirjallisuushaku ulottui tammikuuhun 2011. Systemaattiseen katsaukseen otettiin mukaan ne kontrolloidut tutkimukset, joissa yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä hoidettiin jollakin vakiintuneella hoitotavalla ja joissa oli selkeä vasteen määritelmä. Kriteerien mukaisia tutkimuksia löydettiin yhteensä 27, ja niihin osallistui aloitusvaiheessa yhteensä 2 373 henkilöä. Tutkimuksen keskeyttäneiden määrä vaihteli nollasta yhteen kolmasosaan. Eri tutkimuksissa tutkittavien iän keskiarvo vaihteli välillä 65–76 vuotta. Tutkimuksista 13 koski psykoterapeuttisia hoitoja ja 14 lääkehoitoa. Näiden ryhmien meta-analyysit tehtiin erikseen. Tutkimukset olivat keskenään heterogeenisia niin aineiston koon, tutkitun hoidon kuin vasteen määritelmän suhteen.

Psykoterapioiden meta-analyysista jätettiin pois 2 tutkimusta riittämättömän vasteen määrittelyn vuoksi. Näin ollen psykoterapioiden meta-analyysissa oli mukana 11 tutkimusta. Kaikissa meta-analyysin tutkimuksissa oli mukana kongnitiivis-behavioraalinen psykoterapia joko yksilö- (7 tutkimusta) tai ryhmämuotoisena (4 tutkimusta). 4 tutkimuksessa kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa verrattiin odotuslistaan ja 3:ssa tavanomaiseen hoitoon. Aktiivisen hoidon (muu kuin psykoterapia) kontrollitutkimuksista toinen vertasi kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian ja bentsodiatsepiinien purun yhdistelmähoitoa pelkkään lääkepurkuun ja toinen vertasi kognitiivis-behavioraalista ryhmäpsykoterapiaa huolestuneisuusteemoja käsittelevään keskusteluryhmään. 2 tutkimuksessa verrattiin eri psykoterapioita keskenään. Näistä toisessa verrattiin kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian ja toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden harjoitteiden yhdistelmää tavanomaiseen kogntiivis-behavioraaliseen terapiaan. Toinen psykoterapiatutkimus vertasi ryhmämuotoisena toteutettua supportiivista terapiaa kognitiivis-behavioraaliseen psykoterapiaan. Yksittäisen tutkimuksen tutkittavien määrä vaihteli välillä 8–134. Odotuslistaan vertaavissa tutkimuksissa tutkittavia oli yhteensä 124, tavanomaiseen hoitoon vertaavissa 226, muuhun aktiiviin hoitoon vertaavissa 94 ja psykoterapioita vertaavissa tutkimuksissa 54.

Meta-analyysin tulosmittarina oli vasteen saaneiden osuus. Tutkimusten välillä oli suuria eroja vasteen määrittelyssä. Osassa tutkimuksia käytettiin ahdistuneisuusasteikkoja ja osassa kliinistä vaikutelmaa. Ahdistuneisuusasteikkojen vasteen raja oli eri tutkimuksissa joko 25 % tai 50 % lasku oirepisteissä. Psykoterapioiden tulokset analysoitiin vertailuhoitojen mukaan ryhmitellen (odotuslista, tavanomaisen hoito, aktiivinen kontrollihoito (muu kuin psykoterapia), psykoterapia). Analyysissa olivat mukana kaikki kussakin tutkimuksessa aloittaneet henkilöt, ja keskeyttäneet luokiteltiin vasteetta jääneiksi.

Vasteen saamisen (= vasteen saaneiden osuus kussakin tutkimuksessa sen kriteereiden mukaan) suhteen kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia oli vaikuttavampaa kuin odotuslista ja tavanomaisen hoito. OR (OR < 1 puoltaa aktiivihoitoa) odotuslistalle oli 0,12 (95 % luottamusväli 0,04–0,38; z = 3,58; p < 0,001) ja tavanomaiselle hoidolle 0,24 (95 % luottamusväli 0,09–0,67; z = 2,73; p < 0,01). Vaikuttavuudessa ei ollut eroa kun kognitiivis-behavioraalista psykoterapiaa verrattiin aktiiviseen hoitoon (OR = 0,75; 95 % luottamusväli 0,30–1,89; z = 0,61; p = 0,54) ja kun psykoterapioita verrattiin toisiinsa (OR = 0,76; 95 % luottamusväli 0,04–13,35; z = 0,19; p = 0,85).

Tutkijoiden mukaan psykoterapia on odotuslistaa ja vähäistä kontaktia vaikuttavampaa, mutta eroa aktiivisiin vertailuhoitohin nähden ei voitu osoittaa.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Tutkimus kohdistui 55 vuotta täyttäneisiin, joten mukana oli myös keski-ikäisiä henkilöitä.

Kirjallisuutta

  1. Hall J, Kellett S, Berrios R ym. Efficacy of Cognitive Behavioral Therapy for Generalized Anxiety Disorder in Older Adults: Systematic Review, Meta-Analysis, and Meta-Regression. Am J Geriatr Psychiatry 2016;24:1063-73 «PMID: 27687212»PubMed
  2. Gonçalves DC, Byrne GJ. Interventions for generalized anxiety disorder in older adults: systematic review and meta-analysis. J Anxiety Disord 2012;26:1-11 «PMID: 21907538»PubMed