Takaisin

Psykodynaaminen yksilöpsykoterapia nuorten ahdistuneisuushäiriöiden akuuttihoidossa

Näytönastekatsaukset
Mauri Marttunen
7.1.2019

Näytön aste: D

Psykodynaaminen yksilöpsykoterapia saattaa olla tehokasta nuorten ahdistuneisuushäiriöiden akuuttihoidossa, mutta riittävää tutkimustietoa ei ole.

Anna Freud -keskuksessa psykoanalyyttisella psykoterapialla tai psykoanalyysilla hoidetusta 763 lapsesta ja nuoresta 352 oli hoidettu DSM-III-R-luokituksen mukaisen depression tai ahdistuneisuushäiriön vuoksi «Target M, Fonagy P. Efficacy of psychoanalysis for...»1. Näiden potilaiden (keski-ikä 10,1 vuotta) takautuvassa sairauskertomustietoihin perustuvassa tutkimuksessa potilaat jaettiin 3 ryhmään diagnosoidun häiriön perusteella: 1) depressio (n = 99), 2) yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (n = 144) tai 3) pelko-oireinen ahdistuneisuushäiriö tai pakko-oireinen häiriö (n = 109). Tutkijat asettivat potilaille diagnoosit hoidon yhteydessä kootun CBCL-oirekyselyn (Child Behavior Checklist) perusteella. Hoidon keston mediaani oli 2 vuotta (keskiarvo 1,95 vuotta, vaihteluväli yhdestä viikosta 13,6 vuoteen), hoidon aloittaneista 7,5 % keskeytti hoidon 3 kuukauden, 14 % 6 kuukauden ja 25 % vuoden kuluessa. Potilaista 254 hoidettiin psykoanalyysilla (4–5 tapaamista viikoittain) ja 98 potilasta psykoanalyyttisella psykoterapialla (1–3 tapaamista viikoittain).

Tulosmuuttujana käytettiin muutosta toimintakyvyssä sairauskertomustietojen perusteella arvioidulla CGAS-asteikolla (Children's Global Assessment Scale) ja diagnostisella toipumisella (ei diagnoosia ja CGAS-pistemäärä 70 tai yli). Yli 7 pisteen nousu CGAS-asteikon pistemäärässä määriteltiin "luotettavaksi toimintakyvyn paranemiseksi".

Hoidon päättyessä todettiin luotettava toimintakyvyn paraneminen koko aineistossa 66 %:lla, yleistyneen ahdistuneisuushäiriön ryhmässä 66 %:lla ja 71 %:lla pelko-oireisen ahdistuneisuushäiriön tai pakko-oireisen häiriön ryhmässä. Koko aineistossa 47 %:lla ja molemmissa ahdistuneisuushäiriöryhmissä 50 %:lla todettiin diagnostinen toipuminen. Hoidon intensiivisyys oli koko aineistossa yhteydessä parempaan hoitotulokseen; 87 %:lla psykoanalyysilla hoidetuista ja 67 %:lla psykoanalyyttisella psykoterapialla hoidetuista todettiin luotettava toimintakyvyn paraneminen.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: kohtaIainen
  • Kommentti: Takautuva potilaskertomuksiin perustuva tutkimus, jossa ei ollut vertailuryhmää. Nuoruusikäisten potilaiden osuutta ei raportoitu.

Osana laajempaa tutkimusta Milrod ym. tutkivat «Milrod B, Busch F, Shapiro T, Leon AC, Aronson A. ...»2 avoimessa 8 iältään 18–21-vuotiaan (keski-ikä 19,5 vuotta) paniikkihäiriötä sairastavan potilaan (7 naista, 1 mies) tutkimuksessa psykodynaamista psykoterapiaa (panic-focused psychodynamic psychotherapy for adolescents, PFPP-A) paniikkihäiriön hoidossa. Psykoterapia koostui 24 terapiakäynnistä, 2 kertaa viikossa 12 viikon aikana. Potilaat eivät saaneet psykoterapian aikana muuta hoitoa. Paniikkihäiriö diagnosoitiin ADIS-IV-L-haastattelulla (Anxiety Disorders Interview Schedule-IV-L). Ensisijainen vastemuuttuja oli oiremuutos PDSS-asteikolla (Panic Disorder Severity Scale). Muutosta ahdistuneisuusoireissa seurattiin myös ASI-asteikolla (Anxiety Sensitivity Inventory), HARS-asteikolla (The Hamilton Anxiety Scale) ja masennusoireissa HDRS-asteikolla (Hamilton Depression Scale). SDS-asteikolla (Sheehan Disability Scale) arvioitiin muutosta toimintakyvyssä. Arviot tehtiin hoidon päättyessä ja 6 kuukauden seurannan jälkeen.

Hoidon aikana ahdistuneisuusoireet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi kaikilla asteikoilla mitattuina: PDSS-pistekeskiarvo oli hoidon alkaessa 12,3 (keskihajonta 4,6), hoidon päättyessä 4,5 (keskihajonta 3,0), p = 0,007, pre-post efektikoko 1,42). ASI-pistekeskiarvo oli hoidon alkaessa 36,8 (keskihajonta 13,7), hoidon päättyessä 17,5 (keskihajonta 8,8), p = 0,007, pre-post efektikoko 1,67). HARS-pistekeskiarvo oli hoidon alkaessa 17,8 (keskihajonta 7,6), hoidon päättyessä 6,6 (keskihajonta 3,5), p = 0,007, pre-post efektikoko 2,24). SDS-asteikolla arvioitu potilaiden toimintakyky parani tilastollisesti merkitsevästi: SDS-pistekeskiarvo oli hoidon alkaessa 12,6 (keskihajonta 7,2), hoidon päättyessä 4,5 (keskihajonta 4,1), p = 0,007, pre-post efektikoko 1,81).

Hoitotulos säilyi: 6 kuukauden seurannassa pistekeskiarvot olivat vastaavat kuin hoidon päättyessä (PDSS 4,9 (keskihajonta 4,1), ASI 17,6 (keskihajonta 10,7), HARS 8,4 (keskihajonta 4,2) ja SDS 4,4 (keskihajonta 3,9)).

Tutkijat arvioivat tulosten osoittavan alustavasti psykodynaamisen psykoterapian soveltuvuutta nuorten paniikkihäiriön hoidossa.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: kohtalainen
  • Kommentti: Kyseessä oli pieni, myöhäisnuoruusikäisten potilassarja, jossa ei ollut vertailuryhmää.

Kirjallisuutta

  1. Target M, Fonagy P. Efficacy of psychoanalysis for children with emotional disorders. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1994;33:361-71 «PMID: 8169181»PubMed
  2. Milrod B, Busch F, Shapiro T, Leon AC, Aronson A. A pilot study of psychodynamic psychotherapy for 18-21 year old patients with panic disorder. Am Soc Adolesc Psychiatry 2005;29:289-314