Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Kang H, Lu J, Xu G. The effects of whole body vibr...»1 selvitettiin koko kehon tärinä- eli vibraatioharjoittelun vaikutusta MS-tautia sairastavan lihasvoimaan (International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) d450-d469). Kirjallisuushaut kohdistettiin vuosiin 1990–2015. Lihasvoiman osalta katsaukseen valittiin 2 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Menetelmällisesti niiden taso oli välttävä muun muassa osallistujien lukumäärän ja sokkoutuksen osalta.
Tutkimukseen A osallistui 23 ja tutkimukseen B 33 henkilöä. Iältään he olivat keskimäärin 40–50-vuotiaita. MS-taudin haittaa kuvaavan EDSS-luvun keskiarvo oli tutkimuksen A harjoitteluryhmässä 4,5 ± 0,4 (kontrolliryhmässä 4,1 ± 0,3) ja vastaavasti tutkimuksessa B 5,3 ± 1,3 (5,2 ± 1,1).
Tutkimuksissa käytettiin vertikaalisesti liikkuvaa tärinälaitetta. Tutkimuksessa A harjoittelun kesto oli 20 viikkoa, 5 krt/2 vko, taajuus 25–45 Hz, amplitudi 2,5 mm, 1–3 perättäistä kertaa per harjoitus. Tutkimuksessa B harjoittelun kesto oli 3 viikkoa, harjoittelukertoja 10, taajuus 30–40 Hz, amplitudi 1,6 mm, 6 perättäistä kertaa 30–60 sekunnin ajan, 30–60 sekunnin lepotauoin.
Meta-analyysin mukaan todettiin harjoitteluvaikutusta polven ojennusvoiman osalta (painotettu keskiero 13,74; 95 % luottamusväli 4,46–22,93, P = 0,003), mutta ei polven koukistajavoiman osalta.
Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein. Alkuperäistutkimusten laatu sen sijaan on välttävä muun muassa osallistujien lukumäärän ja sokkoutuksen osalta, mikä heikentää tulosten todistusvoimaa. Analyysi koski vain 2 tutkimusta. Niistä intensiivisemmässä, lyhytkestoisessa tutkimuksessa lihasvoima koheni, mutta pitkäkestoisemmassa ei. Pitkäaikaisseurantaa hoidon tehon pysymisestä ei kumpaankaan sisältynyt.