Takaisin Tulosta

Eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun lääkehoitotutkimusten arviointikriteerit

Lisätietoa aiheesta
Teuvo Tammela
7.11.2018

Kun arvioidaan erilaisten lääkitysten tehoa eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvun hoidossa, tulee ottaa huomioon itse sairauden ominaisuudet. Tiedetään, että oireet vaihtelevat suurella osalla potilaista huomattavasti ajan mittaan, joten kovin lyhytaikaisilla tutkimuksilla ei saada varmaa kuvaa tilanteesta. Toisaalta eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on luonteeltaan etenevä sairaus eli eturauhanen jatkaa keskimäärin kasvuaan, oireet pahenevat pikku hiljaa, jolloin myös operatiivinen hoito voi tulla tarpeelliseksi ja joillekin tulee virtsaumpi.

Lääkityksellä on huomattava lumevaikutus (20–40 %), joka kestää ainakin vuoden. Tämän vuoksi lääketutkimusten pitäisi olla kestoltaan vähintään samanpituisia ja koko ajan lumekontrolloituja. Avoimet jatkotutkimukset lyhyen, muutaman kuukauden pituisen hoidon jälkeen aiheuttavat lumevaikutuksen lisäksi valikoitumisvirhettä, sillä niihin lähtevät yleensä mukaan potilaat, jotka hyötyvät kyseisestä hoidosta.

Kun lääkehoito aloitetaan, periaatteena tulisi olla, että se on luonteeltaan jatkuvaa ja teholtaan niin hyvä, että muita hoitoja ei enää tarvita – poikkeuksena vain oireita lievittävä lyhytaikainen hoito potilaan odottaessa operaatiota. Muuten usean hoidon aiheuttamat kustannukset tulevat liian kalliiksi yhteiskunnalle. Olisikin tärkeä tietää, kuinka suurelle osalle joudutaan kuitenkin jatkossa tekemään operaatio joko sairauden aiheuttamien komplikaatioiden tai oirekuvan pahentumisen vuoksi. Olisi myös eduksi oppia erottamaan nämä potilaat niistä, joille lääkehoito antaa riittävän pysyvän avun.

Kun lääkityksen tarkoituksena on hoitaa nimenomaan suurentuneen eturauhasen aiheuttamaa sairaustilaa, tulee tutkimukseen osallistuvien potilaiden eturauhasten olla todella suurentuneita. Tämän objektiivinen osoittaminen edellyttää yleensä transrektaalisen ultraäänitutkimuksen tekemistä. Potilailla tulee olla myös riittävästi haittaavia oireita, jotka sopivat eturauhasen suurentuman aiheuttamiksi. Näiden mittaamiseen voidaan käyttää useita oirekyselyitä, joiden tulee kuitenkin olla aina kullekin kielelle ja kulttuurille validoituja, esimerkiksi modifioitu Boyarsky «Boyarsky S, Jones G, Paulson DF ym. A new look at ...»1, Madsen «Madsen PO, Iversen P. A point system for selecting...»2, AUA-PSS «Barry MJ, Fowler FJ Jr, O'Leary MP ym. The America...»3, I-PSS «Mebust WK, Bosch R, Donovan J ym. Symptom evaluati...»4 ja DAN-PSS. Eri oirekyselyt painottavat myös eri asioita, minkä vuoksi niiden tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia.

Koska eturauhasen suurentuman oireet johtuvat sen aiheuttamasta virtsarakon ulosvirtauskanavan ahtautumisesta ja tukoksesta (obstruktio), tulisi sellainen olla potilailla osoitettavissa. Minimivaatimuksena on vapaan virtausmittauksen tekeminen (free flowmetry), jossa on kuitenkin runsaasti virhelähteitä. Eksaktisti lääkityksen vaikutusta obstruktioon voidaan tutkia ainoastaan tekemällä painevirtaustutkimus. Osallistuvien potilaiden tulee myös olla iältään sellaisia, että heidän oireidensa syy voi olla eturauhasen suurentuma eli yli 45–50-vuotiaita. Muut sairaudet, jotka voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita, kuten eturauhasen syöpä, virtsarakon sairaudet ja virtsaputken arpikureuma, tulee sulkea pois. Myös potilaat, joilla eturauhasen suurentuma on aiheuttanut komplikaatioita, eivät sovi tutkimuksiin.

Tutkimuksessa lääkkeen tehoa tulee mitata: kuinka se vaikuttaa oireisiin, vähentää ulosvirtauskanavan tukosta ja vaikuttaa eturauhasen kokoon. Myös hoidon aiheuttamat haittavaikutukset ovat merkittäviä. Lääkitykset voivat vaikuttaa muun muassa seksuaalitoimintoihin, verenpaineeseen, keskushermostoon ja PSA:han. Merkittävä kysymys on myös, kuinka suuri tutkimuksen koon tulee olla. Suurta potilasmäärää puoltavia seikkoja ovat prostatahyperplasiapotilaiden oireiden, virtsan virtausmittausten ja jäännösvirtsan määrien suuri vaihtelu sekä haittavaikutusten melko vähäinen esiintyminen.

Koska tutkimukset joudutaan tekemään yleensä varsin monessa keskuksessa, niiden väliset mahdolliset pienet erot tasoittuvat, kun potilasmäärä on riittävän suuri. Toisaalta, kun tutkimusten potilasmäärät ovat hyvin suuria, tulevat kliinisesti merkityksettömät muutokset tilastollisesti merkittäviksi, mikä saattaa hämärtää lääkehoidon todellisen tehon ymmärtämistä.

Kirjallisuutta

  1. Boyarsky S, Jones G, Paulson DF ym. A new look at bladder neck obstruction by the food and drug administration regulators: guide lines for investigation of benign prostatic hypertrophy. Trans Am Assoc Genitourin Surg 1976;68:29-32 «PMID: 71777»PubMed
  2. Madsen PO, Iversen P. A point system for selecting operative candidates. Kirjassa Hinman FJr (toim.) Benign prostatic hypertrophy. New York, Springer Verlag, 1983:763-5
  3. Barry MJ, Fowler FJ Jr, O'Leary MP ym. The American Urological Association symptom index for benign prostatic hyperplasia. The Measurement Committee of the American Urological Association. J Urol 1992;148:1549-57; discussion 1564 «PMID: 1279218»PubMed
  4. Mebust WK, Bosch R, Donovan J ym. Symptom evaluation, quality of life and sexuality. Kirjassa: Proc. 2nd Int Consultation on Benign Prostatic Hyperplasia (BPH) Cockett ATK, Khoury S, Aso Y ym (toim.) Jersey, Scientific Communication International Ltd, 1993:153-209