Naisilla on enemmän unettomuutta kuin miehillä kaikissa ikäryhmissä
Leger työtovereineen selvitti haastattelututkimuksessa «Leger D, Guilleminault C, Dreyfus JP ym. Prevalenc...»1 unettomuuden esiintyvyyttä yli 12 700 ranskalaisen aikuisen väestössä. Tutkijoiden käsityksen mukaan aikaisemmat tutkimukset olivat yliarvioineet unettomuuden esiintyvyyttä erityisesti epätarkkojen unettomuuden määritelmien takia. Täten tässä tutkimuksessa unettomuuden määritelmään kiinnitettiin erityistä huomiota. Unettomuusoireet jaettiin 3 ryhmään: nukahtamisvaikeus, unen ylläpidon vaikeus ja tunne siitä, että uni ei virkistä. Lisäksi oireiden tuli esiintyä ainakin kolmesti viikossa viimeisen kuukauden aikana ja niillä tuli olla merkitystä henkilön päiväaikaiseen toimintaan. Unettomuus määriteltiin "vaikeaksi", kun tutkittava ilmoitti ainakin kaksi kolmesta unettomuusoireista ja ne esiintyivät vähintään kolmesti viikossa päiväaikaisin seuraamuksin.
Yhteensä 12 778 tutkittavasta 6 006 oli miestä ja 6 772 naista. Riippumatta uniongelmien vaikeusasteesta naisilla esiintyi uniongelmia miehiä useammin: ainakin yksi uniongelma (naiset 78 %, miehet 68 %), yksi uniongelma ainakin kolme kertaa viikossa ainakin kuukauden ajan (naiset 34 %, miehet 25 %), ainakin yksi uniongelma ainakin kolme kertaa viikossa ainakin kuukauden ajan päiväaikaisin seuraamuksin (naiset 23 %, miehet 14 %).
Kun eri ikäryhmät otettiin huomioon, naisilla esiintyi kaikissa ikäryhmissä enemmän unettomuutta: 18–24 vuotiaat (naiset 17,4 %, miehet 7,4 %), 25–34 vuotiaat (naiset 22,9 %, miehet 12,6 %), 35–49 vuotiaat (naiset 22,8 %, miehet 16,3 %), 50–64 vuotiaat (naiset 24,5 %, miehet 14,6 %) ja vähintään 65-vuotiaat (naiset 25,1 %, miehet 15,5 %).
Vaikean unettomuuden esiintyvyys oli naisilla lähes kaksi kertaa yleisempää verrattuna miehiin (naiset 12 %, miehet 6,3 %, p < 0,0001). Esiintyvyys lisääntyi molemmilla ryhmillä iän lisääntyessä (p < 0,0001) ja naisilla miehiä enemmän (p < 0,0001).
Kommentti: Tiedot unettomuuden esiintyvyydestä vaihtelevat erityisesti eri tutkimuksissa käytettyjen erilaisten unettomuuskriteerien mukaan. Tämä tutkimus oli laaja väestöpohjainen tutkimus, jossa tutkimuksen aluksi oli määritelty tarkasti unettomuuden määritelmä. Sukupuolijakauma oli tasainen, mikä lisää luotettavuutta. Eurooppalaisena tutkimuksena soveltuvuus suomalaiseen väestöön on hyvä.
Naisilla on suurentunut riski unettomuuteen miehiin verrattuna
Tutkimuksessa «Morin CM, LeBlanc M, Daley M ym. Epidemiology of i...»2 selvitettiin unettomuuden esiintyvyyttä, sen hoitokeinoja ja unettomuuteen hoitoa hakevien henkilöiden käyttäytymistä. Tutkimus tehtiin Quebecissä Kanadassa. Siihen osallistui yhteensä 2 001 satunnaistetusti valikoitua 18–91-vuotiasta (keski-ikä 44,7 vuotta, SD 16,1) ranskaa puhuvaa henkilöä. Tutkittavista 51 % oli naisia. Unettomuuden kriteerinä pidettiin DSM-IV- ja ICD-10-diagnoosikriteerien perusteella laskettua unettomuusalgoritmia. Tutkimus tehtiin puhelinkyselynä.
Koko aineistossa 25 % oli tyytymättömiä unen laatuunsa, 30 % ilmoitti unettomuusoireita ja 10 %:lla oli unettomuusdiagnoosiin oikeuttava oirekuva. Yksin elävillä (sekä naimattomat että eronneet) oli useammin unettomuutta parisuhteessa eläviin verrattuna (p < 0,01). Myös tuloilla oli merkitystä: unettomuusongelmat pääsääntöisesti kasvoivat tulotason heiketessä (p < 0,04). Lisäksi itse arvioitu huono fyysinen terveys (RR 4,0, 95 % luottamusväli 3,08–5,23, p < 0,01), huono psyykkinen terveys (RR 2,9, 95 % luottamusväli 2,18–3,73, p < 0,01), ahdistuneisuusoireet (RR 4,6, 95 % luottamusväli 3,52–6,02, p < 0,01) ja depressio-oireet (RR 4,2, 95 % luottamusväli 3,20–5,51, p < 0,01) lisäsivät unettomuusriskiä. Sen sijaan iällä, koulutuksella, työtilanteella tai asuma-alueella ei ollut merkitystä.
Naisten unettomuusdiagnoosin esiintymisriski oli 1,9-kertainen miehiin verrattuna (95 % luottamusväli 1,05–1,82, p = 0,020). Naiset hakivat apua unettomuusvaivaansa useammin yleislääkäriltä (naiset 87 %, miehet 75 %, p < 0,05), kun taas miehet konsultoivat useammin erikoislääkäriä (naiset 12 %, miehet 26 %, p < 0,01).
Kommentti:Epidemiologiseksi tutkimukseksi tutkimus oli kooltaan hyvä, ja se tehtiin homogeenisella tutkimusjoukolla (ranskaa puhuvat yhden alueen asukkaat). Kanadalainen väestö on luonteeltaan suomalaista vastaavaa, joten tuloksia voidaan soveltaa suomalaiseen väestöön. Kysely tehtiin puhelimitse, jossa on etunsa ja haittansa teknisesti.
Naisilla on suurempi riski unettomuuteen miehiin verrattuna. Suurimpana ongelmana on unen ylläpito.
Tutkimuksessa «Li RH, Wing YK, Ho SC ym. Gender differences in in...»3 selvitettiin unettomuuden esiintyvyyttä miehillä ja naisilla. Lisäksi tutkittiin sukupuolisidonnaisten taustatekijöiden ja elämäntyylin vaikutusta. Tutkimusryhmä koostui Hong Kongissa asuvista kiinalaisista. Tutkittavat muodostivat satunnaisotoksen kotona asuvia 18–65-vuotiaita aikuisia, jotka kokenut haastattelija haastatteli puhelimitse. Kyselylomake käsitti kysymyksiä erilaisista demografisista taustatekijöistä, uneen liittyvistä tavoista ja ongelmista, unettomuusoireista ja elämäntyylistä. Uniongelmien esiintyvyyttä tutkittiin haastattelua edeltäneen kuukauden aikana. Unettomuuden ja uniongelmien kriteerinä oli ongelman esiintyminen vähintään kolme kertaa viikossa.
Yhteensä 9 851 henkilöä osallistui tutkimukseen (46,4 % miehiä, 53,6 % naisia). Unettomuutta esiintyi yhteensä 11,9 %:lla (95 % luottamusväli 11,2–12,6), josta nukahtamisvaikeutta 4,5 %:lla (95 % luottamusväli 4,1–5,0), unen ylläpidon vaikeutta 6,9 %:lla (95 % luottamusväli 6,4–7,5) ja liian aikaista aamuheräämistä 4,0 %:lla (95 % luottamusväli 3,6–4,4). Naisilla oli noin 1,6-kertainen unettomuusriski miehiin verrattuna. Myös ikääntyminen lisäsi unettomuuden esiintymistä. Monimuuttuja-analyysin mukaan työttömyys, matala taloudellinen taso, alkoholin käyttö, säännöllinen lääkitys ja psykiatrinen epävakaus tai psykiatriset sairaudet olivat yhteydessä unettomuuden esiintyvyyteen molemmilla sukupuolilla. Lisäksi matala koulutustaso ja eläköityminen olivat yhteydessä miesten unettomuuteen, kun taas kotiäitiys, eronneisuus tai leskeys ja yöllinen meluisa ympäristö olivat naisilla yhteydessä unettomuuteen. Unettomuuteen voimakkaimmin liittyvä tekijä molemmilla sukupuolilla oli psykiatrinen epävakaus ja sairastuvuus.
Kommentti: Epidemiologiseksi tutkimukseksi tutkimus oli kooltaan edustava, ja se tehtiin homogeenisella tutkimusjoukolla (kiinaa puhuvat yhden alueen asukkaat). Hong Kongin kiinalainen väestö ei välttämättä ole luonteeltaan suomalaista vastaavaa, joten tuloksia voidaan soveltaa suomalaiseen väestöön vain kohtalaisesti. Kysely tehtiin puhelimitse, jossa on etunsa ja haittansa teknisesti.