Rosenfeld ym. «Rosenfeld RM, Vertrees JE, Carr J ym. Clinical eff...»1 selvittivät meta-analyysillä (1994) antibioottien välisiä tehoeroja akuutin otiitin hoidossa. Analyysi käsitti 27 satunnaistettua, kontrolloitua antibioottien vertailututkimusta, joissa oli mukana yhteensä 4 580 lasta. Tutkittuja antibiootteja olivat penisilliini, amoksisilliini (tai ampisilliini), amoksisilliini-klavulaanihappo, kefaklori, kefiksiimi, erytromysiini, erytromysiini + sulfa, sulfa-trimetopriimi ja penisilliini + sulfa.
Tehoeroja akuutin otiitin hoidossa ei todettu minkään antibiootin välillä.
Marchant ym. «Marchant CD, Carlin SA, Johnson CE ym. Measuring t...»2(1992) selvittivät syitä siihen, miksi kliinisissä tutkimuksissa on niin hankala todeta tehoeroja antibioottien välillä. Tutkijat käyttivät teoreettisten laskelmiensa pohjana todellisista akuutin otiitin hoitotutkimuksista saatuja lukuja bakteriologisen ja kliinisen paranemisen suhteen (tutkimuksissa mukana yhteensä 448 lasta).
Tutkijat päättelivät, että vaikka akuuttia otiittia hoidettaisiin lääkkeellä, jonka bakteriologinen teho olisi 100 %, sen kliinisesti todettava teho olisi 89–93 %. Jos taas hoidossa käytettäisiin antibioottia, jonka bakteriologinen teho olisi vain 27 %, sen kliinisin perustein arvioitu teho olisi kuitenkin 71–74 %.
Carlin ym. «Carlin SA, Marchant CD, Shurin PA ym. Host factors...»3 (1991) seurasivat 293 lasta (keski-ikä 17 kuukautta), joilla oli bakteerin aiheuttama akuutti otiitti.
3–6 päivää antibiootin käytön aloituksen jälkeen lapsille tehtiin 2. tärykalvopisto; bakteeriviljely oli vielä tuolloin positiivinen 40 (14 %) lapsella ja negatiivinen 253 (86 %) lapsella. Toisen tärykalvopiston aikaan kliiniset oireet jatkuivat 37 %:lla niistä, joilla bakteeri vielä löytyi välikorvasta, mutta vain 7 %:lla niistä, joilla bakteeria ei enää löydetty (p = 0,001).
Daganin ym. «Dagan R, Leibovitz E, Greenberg D ym. Early eradic...»4 (1998) tutkimuksessa oli 123 lasta (ikäjakauma 3 kuukautta – 2 vuotta), joille tehtiin tärykalvopisto ennen lääkityksen aloitusta sekä 3–4 päivää lääkityksen aloituksen jälkeen.
2. tärykalvopiston aikaan bakteeri löytyi välikorvasta vielä 46 %:lla lapsista. Kliininen hoitovaste oli huono 37 %:lla niistä lapsista, joilla bakteeriviljely oli vielä positiivinen, mutta vain 3 %:lla lapsista, joilla bakteeriviljely oli kontrollipunktiossa jo negatiivinen (p < 0,001).
Ruoholan ym. «Ruohola A, Heikkinen T, Meurman O ym. Antibiotic t...»5 (2003) tuubilapsia käsitelleessä tutkimuksessa lapset (ikä 6 kuukautta – 6 vuotta), joilla todettiin tuore märkävuoto korvasta, satunnaistettiin saamaan joko amoksisilliini-klavulaanihappoa (45 mk/kg/vrk amoksisilliinia, n = 39) tai lumelääkettä (n = 40) 1 viikon ajan. Lasten korvat imettiin vastaanotolla joka päivä, ja märkäeritteistä tehtiin päivittäin myös bakteeriviljelyt.
Korvaeritteen bakteerikasvulla ja vuodon loppumisella oli selkeä yhteys: 1. negatiivisen bakteeriviljelylöydöksen jälkeen vuoto loppui 58 %:lla lapsista 1 vuorokauden kuluessa ja 88 %:lla lapsista 2 vuorokauden kuluessa.
Caseyn ja kumppaneiden tutkimuksessa «Casey JR, Block SL, Hedrick J ym. Comparison of am...»6 (2012) satunnaistettiin korvatulehduskierteisiä 6–24 kuukauden ikäisiä lapsia saamaan välikorvatulehduksen hoidoksi joko isoa annosta amoksisilliini-klavulaanihappoa (80 mg/kg/vrk 10 vrk) tai cefdiriniä (14 mg/kg/vrk 5 vrk), molemmat kahtena annoksena päivässä. Vastemuuttujana pidettiin oireiden helpottamista 11–14 vuorokauden kuluttua diagnoosista.
Amoksisilliini-klavulaanihapporyhmässä parantui 86,5 %, mutta cefdirinillä vain 71 % (P = 0,01). Diagnoosit tehtiin huolellisesti ja komplianssia seurattiin, mutta tutkimus ei ollut sokkoutettu.
Arguedasin tutkimuksessa «Arguedas A, Soley C, Kamicker BJ ym. Single-dose e...»7 (2011) verrattiin isoa annosta amoksisilliini-klavulaanihappoa (90 mg/kg/vrk, 10vrk) ja atsitromysiiniä (60 mg/kg kerta-annos) alle 48 kuukauden ikäisten korvatulehduskierteisten lasten äkillisen välikorvatulehduksen hoidossa. Lapsille tehtiin parasenteesi ennen hoidon aloitusta ja joillekin myös hoidon aikana.
Bakteriologinen hoitovaste saatiin useammin amoksisilliini-klavulaanihapolla (92 %) kuin atsitromysiinillä (86,5 %), mutta kliinisessä parantumisessa ei ollut merkitsevää eroa (80,5 vs. 84,5 %).
Makrolidihoidon tehoa verrattuna amoksisilliiniin on selvitetty muissakin tutkimuksissa «Morris PS, Gadil G, McCallum GB ym. Single-dose az...»8, ja asiaa on selvitetty myös meta-analyysissä vuodelta 2010 «Courter JD, Baker WL, Nowak KS ym. Increased clini...»9.
Siinä makrolidihoitoon todettiin liittyvän hieman suurempi hoidon epäonnistumisen riski riskisuhteella 1,3 (luottamusväli 1,07–1,60).
Cochrane-katsaukseen «Thanaviratananich S, Laopaiboon M, Vatanasapt P. O...»10 (2013) oli kerätty 5 tutkimusta, joissa verrattiin samaa amoksisilliiniannosta annettuna 1–2 kertaa tai 3 kertaa päivässä äkillisen välikorvatulehduksen hoitoon.
Yhdistetyssä analyysissä ei havaittu eroja paranemisessa hoidon aikana tai jälkeen, ei myöskään uusiutumisessa tai komplianssissa. Tulokset olivat samanlaisia amoksisilliini-klavulaanihapon suhteen.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: