Satunnaistetussa kontrolloidussa hoitokokeessa (RCT) «Lam RW, Gorman CP, Michalon M ym. Multicenter, pla...»1 verrattiin fluoksetiinia (20 mg/vrk) ja lumetta 68 kaamosmasennuksesta kärsivällä avohoitopotilaalla.
Fluoksetiiniryhmässä hoitovasteen sai 59 %, kun taas lumeryhmässä vain 34 %, mutta erot masennuspistemäärissä eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Tutkimus ei siis tuottanut selvää näyttöä lääkehoidon tehosta; tyyppi II virhe on numeerisen löydöksen valossa todennäköinen. Tutkimuksen potilasmäärä oli liian pieni, jotta tehoa olisi voinut luotettavasti arvioida.
Osana laajempaa suomalaista moklobemidia ja fluoksetiinia vertailevaa masennuslääketutkimusta «Partonen T, Lönnqvist J. Moclobemide and fluoxetin...»2 verrattiin näiden lääkkeiden tehoa vuodenaikamasennusta (DSM-III-R Seasonal Affective Disorder, SAD) kärsivien potilaiden alaryhmässä (n = 32). Samalla verrattiin hoitovasteita SAD-ryhmän ja muiden masennuspotilaiden (n = 151) välillä. Analyysit toteutettiin 6-viikkoisen tutkimuksen loppuun asti suorittaneiden potilaiden ryhmässä.
Fluoksetiinin ja moklobemidin välillä ei todettu tehoeroa. Masennuspotilaiden alaryhmien välillä ei todettu eroja lääkehoidon aikana täysin toipuneiden osuudessa (SAD 52 vs. muut 37 %, NS). Kyseessä oli jälkikäteisanalyysi, ja potilaat oli alun perin satunnaistettu vain käytettävän lääkkeen suhteen. Masennuspotilaiden alaryhmien välillä ei kuitenkaan ilmennyt oirekuvassa tai taustamuuttujissa mitään merkittäviä eroja vuodenaikavaihtelun olemassaolon tai puuttumisen ohella, joten ilmeisiä sekoittavia tekijöitä ei ole tiedossa.
Kliinisessä kokeessa «Ruhrmann S, Kasper S, Hawellek B ym. Effects of fl...»3 verrattiin fluoksetiinia ja kirkasvalohoitoa 40 kaamosmasennuksesta kärsivällä potilaalla. Molemmat hoidot tuottivat hoitovasteen yhtä usein (65 vs. 70 %), joskin täyden remission saavuttaneiden osuus oli ei-merkitsevästi suurempi kirkasvaloryhmässä (50 vs. 25 %, p = 0,10). Tutkimuksen otoskoko oli selvästi liian pieni, eli vain hyvin suuria tehoeroja olisi ollut tilastollisesti mahdollista todentaa.
Lumekontrolloidussa satunnaistetussa kliinisessä kokeessa «Moscovitch A, Blashko CA, Eagles JM ym. A placebo-...»4 (N = 187) verrattiin sertraliinia (50–200 mg/vrk, joustava annostelu) ja lumetta DSM-III-R:n vakavan masennustilan vuodenajoittain esiintyvän muodon akuuttihoidossa avohoitopotilailla. Mukana oli myös kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheesta kärsiviä potilaita.
Sertraliini oli lumetta tehokkaampi kaikilla jatkuvilla oiremuuttujilla arvioituna (HAMD17-ero (Hamilton Depression Rating Scale) loppupisteissä (95 % luottamusväli -4,77–0,21, p = 0,033); löydös oli olennaisesti samankaltainen 7 muulla jatkuvalla asteikolla arvioituna. Kategoristen vastemuuttujien suhteen löydös riippui arviointitavasta (HAMD 50 % lasku (55,9 vs. 50,0 %) NS, CGI (Clinical Global Impression) lasku (62,4 vs. 46,2 %), p = 0,04).
Kanadalaisessa Can-SAD-monikeskustutkimuksessa «Lam RW, Levitt AJ, Levitan RD ym. The Can-SAD stud...»5 verrattiin toisiinsa a) tehokkaaksi oletettua 10 000 luxin kirkasvalohoitoa + lumekapselia ja b) fluoksetiinia (20 mg/vrk) sekä 100 luxin lumevalohoitoa 8 viikon satunnaistetussa kliinisessä kokeessa (N = 97).
Hoitojen välillä ei havaittu merkitseviä tehoeroja; hoitovasteen saavutti 67 % molemmissa ryhmissä, täyden toipumisen 50 % valo- ja 54 % fluoksetiinihoidolla (NS). Post hoc analyysit osoittivat valohoidon tehonneen merkitsevästi paremmin ensimmäisen hoitoviikon kohdalla, mutta ero ei ollut merkitsevä enää tämän jälkeen. Molemmat hoidot olivat hyvin siedettyjä eikä haittavaikutusten kokonaismäärässä todettu ryhmien välillä merkitsevää eroa. Tutkimuksessa ei ollut potilasryhmää, joka olisi saanut lumeena kumpaakin vertailtavaa hoitoa.
Cochrane-katsauksessa «Thaler K, Delivuk M, Chapman A ym. Second-generati...»6 kartoitettiin masennuslääkkeiden tehoa kaamosmasennuksessa. Katsaukseen koottiin tutkimukset, joissa masennuslääkkeitä verrattiin toisiinsa tai lumeeseen, kirkasvalohoitoon tai psykoterapeuttisiin hoitoihin. Tutkimukset, joissa oli mukana myös kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsiviä potilaita, suljettiin pois (esimerkiksi [R4]). Tehoa koskevia inkluusiokriteerit täyttäviä kliinisiä kokeita löytyi 3 (Ntot = 204).
Fluoksetiinia lumeeseen vertailleessa 1 pienessä tutkimuksessa ei kyetty pitävästi osoittamaan hoidon tehoa (n = 68; RR = 1,62; 95 % luottamusväli 0,92–2,83); haittavaikutuksessakaan ei eroja löytynyt. Fluoksetiinia ja kirkasvalohoitoa verranneissa 2 tutkimuksessa ei kyetty osoittamaan selvää eroa tehossa (n = 136; hoitovasteen RR 0,98; 95 % luottamusväli 0,77–1,24); täyden toipumisen RR 0,81; 95 % luottamusväli 0,39–1,71) eikä haitoissa. Hieman laajemmassa haittoja koskevassa osiossa masennuslääkkeiden haittavaikutusprofiili ja hoidon keskeyttäneiden osuus todettiin samankaltaiseksi kuin näillä lääkkeillä muissakin indikaatioissa.
Kirjoittajat toteavat aineistot liian pieniksi ja laatuongelmia sisältäviksi pitävien johtopäätösten tekemiseksi.
Kommentti: Kaamosmasennuksen hoitoa masennuslääkkeillä käsittelevä kirjallisuus on ohut, eikä merkittäviä uusia tutkimuksia aiheesta ole viime vuosina julkaistu. Sokkoutettujen ja lumekontrolloitujen kliinisten kokeiden ohella kirjallisuudesta löytyy lukuisia raportteja avoimista tai kontrolloimattomista tutkimuksista useilla eri masennuslääkkeillä; niissä lääkehoidon teho on vaikuttanut hyvältä. Näiden raporttien arvo näyttönä on kuitenkin heikko.
Yleiskuva tällä hetkellä on, että SSRI-ryhmän masennuslääkkeet tehonnevat kaamosmasennukseen suunnilleen yhtä hyvin kuin muuhunkin depressioon, eikä ero kirkasvalohoidon tehoon ilmeisesti ole merkittävä.