Helsinkiläisillä A-klinikoilla vuosina 1995–99 toteutetussa satunnaistetussa hoitokokeessa «Vorma H, Naukkarinen H, Sarna S ym. Treatment of o...»1, «Vorma H, Naukkarinen H, Sarna S ym. Long-term outc...»2 oli mukana 76 vieroitushoitoon hakeutunutta bentsodiatsepiiniriippuvaista potilasta. Tutkimuksessa verrattiin asteittaiseen bentsodiatsepiinien vähentämiseen liitettyä kognitiivis-behavioraalista hoitoa A-klinikoiden tavanomaiseen hoitoon. Valtaosalla potilaista oli riippuvuus suurista bentsodiatsepiiniannoksista tai samanaikainen alkoholiriippuvuus. Tutkimuksen poissulkukriteereinä oli akuutisti hoitoa edellyttävä somaattinen sairaus, psykoosi, huumausaineriippuvuus tai laitoshoidon tarve alkoholin vuoksi (AUDIT > 30). 73 tutkittavasta (96 %) saatiin seurantatiedot 12 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä. Tutkimus- ja vertailuryhmien välillä ei ollut eroa bentsodiatsepiinien lopettamisessa välittömästi hoidon päättymisen jälkeen eikä vuoden mittaisessa seurannassa. Tutkimusryhmässä bentsodiatsepiinin lopettaneiden määrä oli seurannan lopussa (intention to treat -analyysi) 7/39 (18 %) ja vertailuryhmässä 12/37 (32 %). Ryhmien välinen ero 14 % (95 % luottamusväli -0,34–0,05).
Tutkimuksen lopussa kaikista potilaista 25 % oli lääkkeettömiä (95 % luottamusväli 0,15–0,35).
Lisäksi 54 % käytti alkutilannetta pienempiä lääkeannoksia. Potilailla, jotka olivat onnistuneet hyvin lääkeannosten vähentämisessä, terveyteen liittyvä elämänlaatu koheni enemmän kuin niillä, jotka olivat onnistuneet vähentämisessä heikommin.
Aineistoon valikoitui hoitoon halukkaita potilaita, joiden motivaatio oli ilmeinen. Tutkimusta ei voi yleistää potilaisiin, joilla on antisosiaalinen persoonallisuus, koska tutkimukseen ei hakeutunut sellaisia potilaita.