USA:ssa vuonna 1978 julkaistussa kohorttitutkimuksessa «Cranford RE, Leppik IE, Patrick B ym. Intravenous ...»1 annosteltiin suonensisäisesti fenytoiinia status epilepticuksessa 159 kertaa 139 potilaalle, joista 137:lla hoidon aiheena oli status epilepticus ja 22 potilaalla akuutti SAV. Potilaiden ikä vaihteli välillä 17–94 vuotta ja heistä 53 % oli miehiä. Potilaiden paino vaihteli välillä 37–113 kg. Infuusionopeus oli korkeintaan 50 mg/min. Alussa käytettiin annoksia 1 000–1 500 mg, jotka vastasivat annoksia 0.5–26.9 mg/kg (35 infuusiota). Tutkimuksessa päädyttiin vertaamaan annoksia 15 mg/kg (69 infuusiota) ja 18 mg/kg (5 infuusiota). Fenytoiinipitoisuus mitattiin 0.5, 1, 2, 4, 8, 12 ja 24 tuntia infuusion lopettamisen jälkeen. Sekä 15 mg/kg että 18 mg/kg annoksien jälkeen puolen tunnin kuluttua fenytoiinipitoisuudet olivat hyvin viitealueella. Fenytoiinipitoisuus pysyi viitealueella 24 tuntia 15 mg/kg latausannoksen jälkeen vain osalla potilaista ja 18 mg/kg jälkeen lähes kaikilla potilailla. Annos 12 mg/kg ei riittänyt pitämään fenytoiinipitoisuuksia viitealueella 24 tuntia. Hypotensiota esiintyi erityisesti iäkkäillä henkilöillä, ja osalla heistä infuusionopeutta jouduttiin tämän vuoksi hidastamaan.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentti: Tulokset on raportoitu epätyydyttävästi eikä riskieroja pysty laskemaan.