Vuonna 2002 julkaistussa Movement Disorders Societyn näyttöön perustuvassa katsauksessa «Amantadine and other antiglutamate agents: managem...»1arvioitiin 3 lumekontrolloitua tutkimusta amantadiinin tehosta levodopaan liittyvien dyskinesioiden hoidossa. Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 53 Parkinsonin tautia sairastavaa potilasta. Hoitoaika kaikissa tutkimuksissa oli lyhyt, pisimmillään 3 viikkoa.
Kahdessa tutkimuksessa dyskinesioiden vaikeusaste lievittyi 52–60 %, ja ero lumeryhmään oli merkittävä (p < 0,05 ja p = 0,001, vastaavasti). Kolmannessa tutkimuksessa dyskinesiapisteet UPDRSIV-osiolla mitattuna laskivat 24 % verrattuna lumeryhmään (p = 0,004).
Katsauksen kirjoittajat toteavat, että amantadiini lievittää tehokkaasti levodopahoitoon liittyviä dyskinesioita. Tehon kestosta ei voitu tehdä johtopäätöksiä, koska seuranta-ajat olivat hyvin lyhyitä.
Kontrolloidussa kaksoissokkoutetussa brasilialaistutkimuksessa «da Silva-Júnior FP, Braga-Neto P, Sueli Monte F ym...»2 (n = 18, 9 amantadiini- ja 9 lumehoidettua) vointia seurattiin 3 viikon ajan käyttäen mittareina UPDRS:n osion IV pisteytystä ja Clinical Dyskinesia Rating Scale -asteikkoa (CDRS). Amantadiiniannos oli 100 mg x 2/vrk.
Amantadiini vähensi merkitsevästi dyskinesioiden kestoa ja niiden aiheuttamaa päivittäisten toimintojen haittaa (p = 0,005). Merkittävää eroa näissä mittareissa ei todettu lumeryhmässä (p = 0,634). Amantadiinia saavilla potilailla ei kuitenkaan havaittu lievittymistä dyskinesian eikä dystonian asteessa.
Itävaltalaisessa satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Wolf E, Seppi K, Katzenschlager R ym. Long-term an...»3selvitettiin amantadiinin pitkäaikaista antidyskineettistä tehoa. Tutkimukseen osallistui 32 pitkälle edennyttä Parkinsonin tautia sairastavaa potilasta, joiden keskimääräinen taudin kesto oli 16,8 vuotta. Tutkimuspotilailla oli ollut käytössä vakaa amantadiinilääkitys dyskinesioiden hoitoon vähintään vuoden ajan (keskimäärin 4,8 vuotta). Amantadiinin vuorokausiannos oli keskimäärin 298 mg. Potilaat satunnaistettiin kaksoissokkoutetusti saamaan joko amantadiinia entisellä annoksella tai lumetta. Seuranta-aika oli 3 viikkoa. Dyskinesioiden intensiteettiä ja kestoa tutkittiin UPDRS-IV-mittarilla sekä potilaspäiväkirjojen perusteella.
Dyskinesiat lisääntyivät merkitsevästi lumeryhmän potilailla (lähtötilanne: 3,06 pistettä (95 % luottamusväli 2,1–4,03), 3 viikon jälkeen: 4,28 pistettä (95 % luottamusväli 3,1–5,4, p = 0,02). Amantadiiniryhmässä merkitsevää muutosta ei aikajaksolla todettu (lähtötilanne: 3,2 pistettä (95 % luottamusväli 2,1–4,4), 3 viikon jälkeen: 3,6 pistettä (95 % luottamusväli 2,3–4,8). Potilaspäiväkirjan tiedot näyttivät myös lumeryhmässä merkitsevän lisääntymisen on-ajassa, johon liittyi haittaavia dyskinesioita lähtötilanteen 1,7 tunnista seuranta-ajankohdan 3,5 tuntiin päivässä (p = 0,01). UPDRS-asteikon kohtien 32 (dyskinesioiden kesto) ja 33 (dyskinesioiden vaikeusaste) osalta ryhmien välillä ei saatu tilastollisesti merkitsevää eroa johtuen todennäköisesti tutkimuksen pienestä potilasmäärästä.
Japanilaisessa satunnaistetussa lumekontrolloidussa crossover-tutkimuksessa «Sawada H, Oeda T, Kuno S ym. Amantadine for dyskin...»4 tutkittiin amantadiinin tehoa dyskinesioiden hoidossa. Tutkimukseen osallistui 36 Parkinsonin tautia sairastavaa potilasta, jotka kukin saivat peräkkäin amantadiinia 300 mg/vrk ja lumelääkettä 27 vuorokauden ajan. Hoitojaksojen välissä oli 15 vuorokauden washout-jakso. Ensisijaisena tehonmittarina käytettiin Rush Dyskinesia Rating Scale (RDRS) -asteikkoa kunkin hoitojakson aikana. Toissijaisena tehonmittarina mitattiin UPDRS:n dyskinesia- (Iva), tilanvaihtelu- (IVb) ja motorista asteikkoa (III).
RDRS-asteikolla mitattuna paranemista tapahtui 64 %:lla amantadiiniryhmän ja 16 %:lla lumeryhmän potilaista. Amantadiinihoito lisäsi dyskinesioiden vähenemisen todennäköisyyttä verrattuna lumehoitoon RDRS-asteikolla mitattuna (OR 6,7, 95 % luottamusväli 1,4–31,5). UPDRS-IVa osion pisteet paranivat enemmän amantadiinilla hoidetuilla potilailla verrattuna lumetta saaviin potilaisiin. Ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,001). UPDRS-IVb- ja III-osioiden pisteissä ei todettu eroa ryhmien välillä.
AMANDYSK-tutkimuksessa «Ory-Magne F, Corvol JC, Azulay JP ym. Withdrawing ...»5tavoitteena oli selvittää amantadiinin pitkäaikaistehoa levodopan indusoimiin dyskinesioihin Parkinsonin tautia sairastavilla potilailla (n = 57). Kyseessä oli 3 kuukautta kestävä satunnaistettu kontrolloitu tutkimus. Potilaat olivat saaneet amantadiinihoitoa vähintään 200 mg vuorokausiannoksella vähintään 6 kuukautta.
UPDRS:n dyskinesiaosioiden 32 ja 33 pisteet heikkenivät potilailla, jotka olivat satunnaistettu lumeryhmään eli amantadiinihoito oli keskeytynyt (lume: +1,7 ± 2,0 pistettä; 95 % luottamusväli 0,9–2,4 vs amantadiini: + 0,2 ± 1,5 pistettä; 95 luottamusväli -0,4–0,8; p = 0,003).
Tutkimuksen johtopäätöksenä oli, että amantadiinin keskeyttäminen Parkinsonin tautia sairastavilla dyskineettisillä potilailla pahensi levodopan indusoimia dyskinesioita.
Kommentti: Näytönastetta laskee kaikkien tutkimusten pieni koko.