Seurantatutkimuksessa «Abrutyn E, Mossey J, Berlin JA ym. Does asymptomat...»1 osanottajat (avohoidossa asuvat naiset) jaettiin 2 ryhmään sen mukaan, oliko heillä oireeton bakteriuria (n=470) vai ei (n=1 863). Keski-iät olivat vastaavasti 81,9 ja 80,3 vuotta. Positiivisen virtsanäytteen kriteerinä oli bakteerikasvua virtsassa ≥ E5 kahdesti. Näyte uusittiin 6 kuukauden välein. Keskimääräistä tutkimuksessaoloaikaa ei mainita, ei myöskään mahdollisten keskeytysten syitä tai sovittuja end-point-tilanteita (kuoleman lisäksi).
Kuolleisuus oli bakteriuristen ryhmässä hieman suurempi kuin vertailuryhmässä. Syyksi tähän nähtiin, että bakteriuriaisten ryhmä oli kokonaisuudessaan huonokuntoisempi kuin seurantaryhmä. Monimuuttuja-analyysissä bakteriuria ei osoittautunut riippumattomaksi kuolleisuuden aiheuttajaksi (relative risk, 1,1; P > 0,2).
Kahdessa otoksessa «Nordenstam GR, Brandberg CA, Odén AS ym. Bacteriur...»2 varsin terveiltä keskimäärin 70-vuotiailta (SD 2 kk) miehiltä ja naisilta tutkittiin bakteriuriaa (bakteerikasvu virtsassa ≥ E5 /ml 2 peräkkäisessä näytteessä). 97 % vanhuksista asui avohoidossa. Ensimmäisessä kohortissa oli mukana 30 % ruotsalaisen kaupungin 70-vuotiaasta väestöstä (n = 1 148, näistä miehiä 521 ja 627 naisia). Toinen kohortti kerättiin vastaavasti 5 vuotta myöhemmin (n = 1 036). Elossa olevat tutkittiin 75-, 79- ja 81-vuotiaina ja sen jälkeen vuosittain. Virtsanäytteet otettiin 3 kertaa vuodessa. Bakteriurian esiintyvyys oli 5,9 %.
5 vuoden kuolleisuus oli bakteriuristen naisten koko ryhmässä 13,4 % ja steriilivirtsaisilla 9,4 %. Kun arvioitiin vain ne naiset, joilla ei ollut kestokatetria, kuolleisuudessa ei ollut eroja ryhmien välillä: 9,0 % vs. 9,2 %. 9 vuoden kuolleisuusluvut olivat 23,9 % vs. 23,3 %. Bakteriurisilla miehillä oli enemmän syöpätauteja (27,3 % vs. 5 %, p < 0,002) ja tästä syystä bakteerivirtsaisten miesten kuolleisuus oli suurempi. Jos miehillä ei ollut pahanlaatuista perussairautta, bakteriuria ei sinänsä vaikuttanut kuolleisuutta lisäävästi (15,4 % vs. 13,3 %).
Seurantatutkimuksessa «Nicolle LE, Henderson E, Bjornson J ym. The associ...»3 oli mukana 91 pitkäaikaisesti ympärivuorokautisessa hoidossa oleva iäkästä, monisairasta miestä, joilla ei ollut kestokatetria. Virtsanäytteitä otettiin kuukausittain, ja bakteriurian kriteerinä oli bakteerikasvu ≥ E5 / ml kahdessa viikon välein otetussa peräkkäisessä näytteessä. Tutkittavat jakautuivat steriilivirtsaisiin (41 %), ajoittain bakteriurisiin (34 %) ja jatkuvasti bakteriurisiin (25 %). Bakteriuriaa ei hoidettu. Kokonaisseuranta-aika oli 6 vuotta.
Kuolleisuus arvioitiin 4 vuoden seurannan jälkeen, koska ryhmät pienenivät seurannan aikana niin paljon, ettei 5 vuoden kohdalla edes 30 % mortaliteettieroa olisi ollut mahdollista todeta. 4 vuoden seurannan jälkeen ryhmien välillä ei ollut eroja kuolleisuudessa (p > 0,05).
Kommentti: Pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten seurantatutkimuksia vaikeuttaa se, että suurin osa alkujaan steriilivirtsaisista muuttuu bakteriurisiksi ajan myötä toimintakyvyn heikentyessä.