Östörin (1993) meta-analyysissä «Ostör AG. Natural history of cervical intraepithel...»1 koottiin yhteen 34 esiasteiden luonnollista kulkua käsittelevää tutkimusta vuodesta 1950. Niissä käsiteltiin muutoksen regressiota, persistenssiä ja progressiota. Kun aineistoa tarkasteltiin esiasteluokkien mukaan, regression todennäköisyys CIN 1:ssä oli 60 %, persistenssin 30 %, progression HSIL-muutokseen 10 % ja progression invaasioon 1 %. Vastaavat luvut CIN 2:lle olivat 40 %, 40 %, 20 % ja 5 %, vastaavasti. CIN 3 -muutoksen todennäköisyys regressioon oli 33 % ja progressio invasioon suurempi kuin 12 %.
Todennäköisyys invaasiolle on sitä suurempi, mitä vakavampi esiaste on, mutta kaikki muutokset eivät siis etene.
Kommentti: Kyseessä oli meta-analyysi ja useissa mukaan otetuissa töissä (n = 34) oli vain pieni potilasaineisto. Lisäksi analyysissä oli puutteita, kuten seurantavuosien heterogeenisyys ja biopsian aiheuttama harha (lisääntynyt regressio).
Suomalaisessa prospektiivisessa tutkimuksessa «Syrjänen K, Kataja V, Yliskoski M ym. Natural hist...»2 (vuodesta 1981 alkaen) seurattiin 528 naista, joilla oli todettu papakokeessa HPV-muutos. Seuranta-aika oli 72 ± 22 kuukautta. Seurantatutkimukset (papakoe, kolposkopia ± koepalat) tehtiin 6 kuukauden välein.
CIN 3:n (n = 42 potilasta) luonnollinen kulku; 14,4 % regressio, 14,8 % persistoi, 69,0 % (progressio CIN 3:lle = muutos laajeni), 11,9 % (HPV:n uusinta).
Kommentti: CIN 3:n luonnollista kulkua voidaan eettisistä syistä seurata vain rajallinen aika, joten sen paranemisluvut voivat olla aliarvioituja lyhyen seuranta-ajan vuoksi. Seuranta-ajan pidentyessä karsinoomariski kasvaa.
Tässä tutkimuksessa «McCredie MR, Sharples KJ, Paul C ym. Natural histo...»3seurattiin Uudessa-Seelannissa naisia, joiden vuosien 1965–1974 välillä CIN 3 -muutoksia ei ollut hoidettu riittävästi epäeettisen tutkimuksen vuoksi. Tutkimusta varten kaikki vuosien 1955–1976 välillä diagnosoidut ja hoidetut CIN 3 -potilaat arvioitiin uudelleen. Naisten syöpäilmaantuvuutta syöpärekisterissä seurattiin vuoden 2000 loppuun. Lopullisessa kohortissa oli 1 063 naista, joilla oli diagnosoitu CIN 3 vuosina 1955–1973.
Näistä 143 naiselle oli tehty vain diagnostinen biopsia, jolloin kohdunkaula tai emättimen pohjan syövän ilmaantuvuus oli 31,3 % (95 % luottamusväli 22,7–42,3) 30 vuoden seurannan aikana ja 50,5 % (95 % luottamusväli 37,3–64,9) niillä 92 naisilla, joilla oli todettu vähintään 24 kuukauden persistoiva muutos. Niillä 593 naisella, jotka olivat saaneet riittävän tai mahdollisesti riittävän hoidon, 30 vuoden syöpäriski oli vain 0,7 % (95 % luottamusväli 0,3–1,9 %).
Kommentti: Retrospektiivinen, poikkeuksellinen aineisto. Naisten saama hoito ja sen riittävyys ovat arvioita.