Cochrane-katsaukseen «Boyle R, Hay-Smith EJ, Cody JD ym. Pelvic floor mu...»1 hyväksyttiin 22 vertailevaa tutkimusta, joissa oli yhteensä 8 485 raskaana olevaa naista. Virtsankarkailun suhteen lähtötilanteessa kontinentit ohjattuun lantionpohjan lihasharjoitteluun osallistuneet ilmoittivat kontrolleja vähemmän virtsankarkailua synnytyksen jälkeen (noin 30 % vähemmän; riski suhde (RR) 0,71, 95 % luottamusväli 0,54–0,95). Vaikutus näytti säilyvän 6 kuukautta synnytyksen jälkeen. Harjoitteluohjelman intensiteetti vaikutti hoitotulokseen.
Englantilaisessa tutkimuksessa «Reilly ET, Freeman RM, Waterfield MR ym. Preventio...»2 raskaudenaikainen harjoittelu tapahtui 20. viikolta raskauden loppuun saakka. Loppuanalyysiin saatiin 230/268 naisesta. Synnytyksen jälkeen harjoitteluryhmässä 19,2 % ilmoitti ponnistusvirtsankarkailusta verrattuna kontrolliryhmän 32,7 %. Kuitenkaan 24 naisella 43:sta, jotka ilmoittivat virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen, ei 1 tunnin vaippatestissä todettu lainkaan virtsankarkailua. Ryhmien välillä ei ollut eroja normaalien tai avustettujen synnytysten suhteen.
Katsauksessa olevien tutkimusten pohjalta näyttö ei riitä pitkäaikaistulosten arviointiin.
12 tutkimusta sisältävässä järjestelmällisessä katsauksessa «Du Y, Xu L, Ding L ym. The effect of antenatal pel...»3 selvitettiin raskauden aikaisen lihasharjoituksen vaikutusta synnytykseen. Satunnaistetuista tutkimuksista 4 oli samoja kuin Cochrane-katsauksessa.
Raskauden aikainen lantionpohjan lihasharjoittelu lyhensi ensisynnyttäjillä ensimmäisen ja toisen vaiheen kestoa merkittävästi eikä lisännyt välilihan leikkausten, instrumentaalisten synnytysten tai repeämien määrää.
Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä vahvisti vuonna 2008 julkaistussa työssä «Miller JM, Sampselle C, Ashton-Miller J ym. Clarif...»4, että neljä viidestä virtsankarkailusta kärsivästä raskaana olevasta naisesta kykenee vähentämään karkaavan virtsan määrää aktiivisella supistusliikkeellä yskäisyn aikana.