Pohjois-Amerikassa Nitti V ym. «Nitti VW, Dmochowski R, Herschorn S ym. Onabotulin...»1 ja Euroopassa Chapple ym. «Chapple C, Sievert KD, MacDiarmid S ym. Onabotulin...»2 tekivät satunnaistetut, lumekontrolloidut kaksoissokkoutetut faasi 3 monikeskustutkimukset onabotuliini A:n tehosta idiopaattisessa pakkovirtsankarkailussa ja rakon yliaktiivisuusoireissa. Tutkimuksiin otettiin 557 ja 548 potilasta (keski-ikä 61,7 ± 12,7 ja 59,5 ± 15,5 vuotta). Naisia oli 90 ja 88,1 %. Rakon yliaktiivisuus oli kestänyt keskimäärin 6,8 ja 5,2 vuotta. Potilaat olivat käyttäneet antimuskariinista lääkitystä keskimäärin yli 2 vuotta ilman riittävää vaikutusta. Lähtötilanteessa päivittäisiä virtsankarkailukertoja oli molemmissa tutkimuksissa keskimäärin 5,5 (näistä pakkovirtsankarkailukertoja 4,8 ja 5,1). Käytetty onabotuliiniannos oli 100 yksikköä. Lumeena oli fysiologinen keittosuolaliuos. Onabotuliiniryhmässä virtsankarkailukerrat vähenivät 12 viikon kohdalla keskimäärin 47,9 % «Nitti VW, Dmochowski R, Herschorn S ym. Onabotulin...»1 ja 53,1 % «Chapple C, Sievert KD, MacDiarmid S ym. Onabotulin...»2.
Nittin ym. tutkimuksessa «Nitti VW, Dmochowski R, Herschorn S ym. Onabotulin...»1 yli 50 % vähennyksen virtsankarkailukerroissa saavutti 57,5 % ja täysin kuiviksi tuli 22,9 % potilaista. Vastaavat luvut lumeryhmässä olivat 28,9 % ja 6,5 %, ero lumeeseen oli merkitsevä (p < 0,001).
Chapllen ym. tutkimuksessa «Chapple C, Sievert KD, MacDiarmid S ym. Onabotulin...»2 ei ilmoitettu täysin kuiviksi tulleiden määrää. Haittavaikutusten takia tutkimuksen keskeytti onabotuliiniryhmissä 1,8 % ja 1,5 %, lumeryhmissä 1,4 % ja 0,7 %. Onabotuliiniryhmissä yleisimmät haittavaikutukset olivat virtsainfektio 15,5 % ja 20,4 % sekä yli 200 ml:n tai yli 350 ml:n lisäys lähtötason jäännösvirtsamäärään 8,7 % ja 2,9 %. Toistokatetroinnin onabotuliiniryhmissä aloitti 6,1 % ja 6,9 % potilaista. Lumeryhmissä virtsainfektio esiintyi 5,9 %:lla ja 5,2 %:lla ja toistokatetrointia edellyttävä jäännösvirtsamäärä 0,4 %:lla ja 0,7 %:lla.
Pohjoisamerikkalaisessa vain naisille tehdyssä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa kaksoislumekontrolloidussa monikeskustutkimuksessa «Visco AG, Brubaker L, Richter HE ym. Anticholinerg...»3 verrattiin antikolinergista lääkehoitoa (solifenasiini/trospium) onabotuliini A:han idiopaattisessa pakkovirtsankarkailussa.
Tutkimukseen osallistui 249 naista. Onabotuliiniryhmässä oli 121 (keski-ikä 59,3 ± 10,8 vuotta) ja antikolinergiryhmässä 126 (keski-ikä 56,7 ± 11,6 vuotta) osallistujaa. Pakkovirtsankarkailukertoja oli vuorokaudessa keskimäärin 4,8 onabotuliiniryhmässä ja 5,2 antikolinergiryhmässä. Onabotuliiniannos oli 100 yksikköä. 41 % ei ollut saanut aiemmin antikolinergistä lääkehoitoa.
Vuorokaudessa pakkovirtsankarkailu väheni onabotuliiniryhmässä keskimäärin 3,3 kerralla ja antikolinergiryhmässä 3,4 kerralla. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan täysin kuiviksi tuli 27 % onabotuliiniryhmässä ja 13 % antikolinergiryhmässä, mikä oli tilastollisesti merkitsevä ero (p = 0,003). Kummassakin ryhmässä vaikutus kesti ainakin 6 kuukautta.
Antikolinergi- ja onabotuliiniryhmässä haittavaikutukset erosivat: suun kuivuminen 46 vs. 31 % (p = 0,02), toistokatetrointi 0 vs. 5 % (p = 0,01) ja virtsainfektio 13 vs. 33 % (p < 0,001).
Kommentti: Botuliini A -hoitoa tulee harkita, kun antikolinergisestä tai mirabegronihoidosta ei ole apua vaikeassa idiopaattisessa pakkovirtsankarkailussa. Riski toistokatetrointiin ja potilaan valmius siihen voivat rajoittaa botuliini A hoidon käyttöä, kuten myös hoitokerran rajallinen vaikutusaika. Toisaalta hoitomuoto on vähän kajoava, toistettavissa ja soveltuu tehtäväksi polikliinisenä toimenpiteenä. Potilasta on informoitava virtsainfektioriskistä.
Botuliini A:n tehoa neurogeeniseen pakkovirtsankarkailuun tutkittiin 2 satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, lumekontrolloidussa, kansainvälisessä monikeskustutkimuksessa «Cruz F, Herschorn S, Aliotta P ym. Efficacy and sa...»4, «Ginsberg D, Gousse A, Keppenne V ym. Phase 3 effic...»5. Tutkimuksiin osallistui 381 MS-tautia sairastavaa ja 310 selkäydinvammautunutta, joilla oli vähintään 14 pakkovirtsankarkailukertaa viikossa. Keski-ikä oli 46 ± 13 vuotta. Naisten osuus oli 58 %.
Cruzin ym. tutkimuksessa «Cruz F, Herschorn S, Aliotta P ym. Efficacy and sa...»4 MS-tautia sairastavissa naisia oli 80 % ja selkäydinvammautuneissa 26 %. Ginsbergin ym. tutkimuksessa «Ginsberg D, Gousse A, Keppenne V ym. Phase 3 effic...»5 tätä jakautumaa ei ilmoitettu. Ennen tutkimusta 52–59 % käytti antikolinergista lääkettä ja 52–57 % toistokatetroi. MS-potilaista toistokatetroi 21–35 % ja selkäydinvammautuneista 83–92 %. Onabotuliinia 200 yksikköä sai 227 potilasta ja 300 yksikköä sai 223 potilasta. Lumeryhmissä oli 241 potilasta.
Virtsankarkailukerrat vähenivät merkitsevästi enemmän onabotuliiniryhmissä lumeeseen verrattuna, ja vaikutus kesti vähintään 3 kuukautta. Yli 50 %:n vähenemä virtsankarkailukerroissa oli 6 viikon kohdalla onabotuliinia 200 yksikköä saaneilla 75–77 %:lla ja 300 yksikköä saaneilla 70–77 %:lla sekä lumeryhmässä 38–39 %:lla (p < 0,001). Täysin kontinentteja oli onabotuliinia 200 yksikköä saaneista 36–38 %, 300 yksikköä saaneista 39–41 % ja lumeryhmässä 7–10 %.
Kaikissa ryhmissä tavallisin haittavaikutus oli virtsainfektio (onabotuliini 200 yksikköä:49–56 %, 300 yksikköä: 50–64 %, lume: 34–40 %). Kohonneen jäännösvirtsamäärän vuoksi toistokatetroinnin joutui aloittamaan lumeryhmissä 10–12 % potilaista, onabotuliinia 200 yksikköä saaneista 29–35 % ja 300 yksikköä saaneista 42 %.
Vaikutuksen kesto arvioitiin sen perusteella, koska potilaat halusivat uusintahoidon. Onabotuliiniryhmissä vaikutuksen kesto 37–42 viikkoa oli merkitsevästi pidempi kuin lumeryhmän 13 viikkoa (p < 0,001).
Parkinsonin tautiin liittyvässä pakkovirtsankarkailussa botuliini-A hoito on kokeellista. Satunnaistettuja, lumekontrolloituja tutkimuksia ei ole. Tapaussarjakohtaiset potilasmäärät ovat 4–20, joista naisten osuus on 40–100 %. 4 tutkimuksessa oli käytetty onabotuliinia 100 tai 200 yksikön annoksilla ja 1 tutkimuksessa abobotuliinia 500 yksikköä. Seuranta-aika oli 4–12 kuukautta.
Pohjoisamerikkalaisessa yhden keskuksen tutkimuksessa «Anderson RU, Orenberg EK, Glowe P. Onabotulinumtox...»6 20 potilaasta naisia oli 8. Onabotuliiniannos oli 100 yksikköä. Vuorokauden virtsankarkailukerrat vähenivät merkitsevästi 6 kuukauden seurannassa 3,6:sta 1,4:ään; p < 0,05. Toistokatetrointitarvetta ei esiintynyt.
Saksalaisessa yhden keskuksen tutkimuksessa «Knüpfer SC, Schneider SA, Averhoff MM ym. Preserve...»7 10 potilaasta 4 oli naista. Onabotuliiniannos oli 200 yksikköä. Vuorokauden vaippojen tarve 4 kuukauden seurantajakson aikana väheni merkitsevästi 2,8:sta 1,0:aan (p < 0,05). Toistokatetrointitarvetta ei esiintynyt.
Kommentti: Botuliini A -hoidolla pakkovirtsankarkailu vähenee MS-taudissa ja selkäydinvammautuneilla merkitsevästi lumeeseen verrattuna. Yhden hoitokerran vaikutusaika voi olla jopa 9 kuukautta. Virtsainfektio on tavallinen haittavaikutus, ja toistokatetroinnin aloitukseen tulee varautua hoitoa suunniteltaessa niillä, jotka eivät katetroi jo ennen hoitoa. Hoito on toteutettavissa polikliinisesti. Parkinsonin tautia sairastavilla botuliinihoito on kokeellista. Pienten potilasaineistojen tulosten perusteella hoitoa voidaan kuitenkin tarjota, jos antimuskariinihoidolla ei ole saatu riittävää vastetta.