United Kingdom Prospective Diabetes Study (UKPDS) -tutkimukseen pyrittiin vuosina 1977–91 saamaan kaikki diagnosoidut tuoreet tyypin 2 diabeetikot 26 sairaalasta Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. Tutkimuksesta suljettiin pois muun muassa edeltäneen vuoden aikana sydäninfarktin sairastaneet, angina pectoris -oireista tai sydämen vajaatoimintaoireista kärsivät ja ne, jotka olivat sairastaneet useamman kuin yhden verisuonitautitapahtuman. Tutkimukseen otettiin 5 102 potilasta, joista 58 % oli miehiä. UKPDS käsitti useita alatutkimuksia.
UKPDS 33 -tutkimuksessa «Intensive blood-glucose control with sulphonylurea...»1 verrattiin tehostettua verensokerin hallintaa tavanomaiseen hoitoon. Poissuljentojen jälkeen tehostetun hoidon ryhmään tuli 2 729 ja tavanomaisen hoidon ryhmään 1 138 potilasta. Tavanomaisen hoidon tavoite oli paastoplasman glukoosipitoisuus alle 15 mmol/l ja se, ettei hyperglykemian oireita esiintynyt. Tehostetussa hoidossa pyrittiin pitämään paastoglukoosi alle arvon 6 mmol/l; jos jouduttiin insuliinihoitoon, ateriaa edeltävän glukoosiarvon tavoite oli 4–7 mmol/l. Seuranta-ajan mediaani oli 10 vuotta. Tehostetulla hyperglykemian hoidolla saavutettiin merkitsevää hyötyä diabeteksen mikrovaskulaarisissa komplikaatioissa ja rajapintaisesti vähemmän sydäninfarkteja (P = 0,052). Tehostetussa hoidossa AVH:tä esiintyi 5,6 tuhatta henkilövuotta kohti, tavanomaisen hoidon ryhmässä 5,0. Riskisuhde oli 1,11 (95 % luottamusväli 0,81–1,51, P = 0,52). Kuolemaan johtaneita AVH:tä oli vastaavasti 1,6 vs 1,3, muita 4,3 vs 4,0; kummatkaan erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
UKPDS 34 -tutkimuksessa «Effect of intensive blood-glucose control with met...»2 satunnaistettiin 1 704 ylipainoista tyypin 2 diabeetikkoa tavanomaiseen hoitoon (n = 411) ensisijaisesti ruokavaliolla, tehostettuun hoitoon metformiinilla (n = 342) tai tehostettuun hoitoon muilla lääkkeillä (n = 951): klooripropamidi 265, glibenklamidi 277 ja insuliini 409. Kokonaiskuolleisuus oli metformiiniryhmässä merkitsevästi pienempi kuin konventionaalisessa (P = 0,011) tai muussa tehostetuissa hoidoissa (P = 0,021). Sydäninfarkteja metformiiniryhmässä oli merkitsevästi vähemmän kuin tavanomaisessa hoidossa (P = 0,01), ja sama suuntaus oli metformiinihoidon ja muun tehostetun hoidon välillä (P = 0,12). AVH:tä oli tuhatta potilasvuotta kohti tavanomaisen hoidon ryhmässä 5,5, muun tehostetun hoidon ryhmässä 6,2 ja metformiiniryhmässä 3,3. Ero metformiinin ja muun tehostetun hoidon välillä oli tilastollisesti merkitsevä (P = 0,021), metformiinin ja tavanomaisen hoidon välinen ero ei (riskisuhde 0,59; 95 % luottamusväli 0,29–1,18, P = 0,13).
UKPDS:n tulokset «Nathan DM. Some answers, more controversy, from UK...»3 hyperglykemian tehostetusta hoidosta ovat osin vaikeasti tulkittavia. Mikrovaskulaaristen komplikaatioiden suhteen hyöty oli varsin selvä. Makrovaskulaaritaudin suhteen tulokset ovat tulkinnanvaraisempia. UKPDS:n perusteella ei ole näyttöä siitä, että hyperglykemian tehostettu hoito estäisi AVH:tä.
Diabetes Control and Complications (DCCT) -tutkimuksessa «The effect of intensive treatment of diabetes on t...»4 selvitettiin hyperglykemian tehostetun hoidon vaikutusta diabeteksen komplikaatioihin 1 441 iältään 13–39-vuotiaalla tyypin 1 diabetesta sairastavilla potilaalla, joista 726:lla ei ollut retinopatiaa ja 715:llä oli lievä retinopatia tutkimuksen alkaessa. Hyperglykemian tehostettu hallinta monipistos- tai pumppuhoidolla esti merkitsevästi mikrovaskulaarikomplikaatioita (retinopatia, nefropatia, neuropatia) verrattuna yksi- tai kaksipistoshoitoon, mutta hypoglykemioita esiintyi enemmän kuin konservatiivisemmassa insuliinihoidossa. Makrovaskulaaritapahtumia oli tutkittavien nuoren iän vuoksi vähän: tehostetun hoidon ryhmässä 0,5 ja tavanomaisen hoidon ryhmässä 0,8 sataa henkilövuotta kohden; riskin vähenemä 41 %; 95 % luottamusväli -10–68 %.
The Action to Control Cardiovascular Risk in Diabetes -tutkimuksessa (ACCORD) -tutkimuksessa «Action to Control Cardiovascular Risk in Diabetes ...»5 verrattiin tavanomaista ja tehostettua glykemian hallintaa yli 10 000:lla tyypin 2 diabeetikolla, jotka olivat sairastaneet diabetesta keskimäärin 10 vuotta tutkimuksen alkaessa. Kolmasosalla oli todettu sydän- tai verisuonisairaus. Saavutetut glykohemoglobiinin tasot olivat tutkimuksessa 7,5 % ja 6,4 %. Tutkimus keskeytettiin ennenaikaisesti, koska kokonais- ja kardiovaskulaarikuolleisuus oli suurempi tehostetun hoidon ryhmässä. Kuolemaan johtamattomien aivoverenkiertohäiriöiden esiintymisessä ei ollut merkittävää eroa (1,2 % ja 1,3 %).
Action in Diabetes and Vascular Disease: Preterax and Diamicron Modified Release Controlled Evaluation (ADVANCE) -tutkimuksessa «ADVANCE Collaborative Group, Patel A, MacMahon S y...»6 yli 11 000 tyypin 2 diabeetikkoa satunnaistettiin tavanomaiseen tai tehostettuun glykemian hallintaan 5 vuodeksi. Saavutetut glykohemoglobiinitasot olivat 7,3 ja 6,5 %. Tehostetun hoidon ryhmässä oli vähemmän uutta tai pahenevaa nefropatiaa. Minkään makrovaskulaarisen päätepisteen suhteen ei ollut merkittäviä eroja. Aivoverisuonitautitapahtumien yhteismäärät olivat 6,3 % ja 5,9 %.
Veterans Affairs Diabetes Trial (VADT) -tutkimus «Duckworth W, Abraira C, Moritz T ym. Glucose contr...»7 oli pienempi kuin 2 edellä mainittua (1 791 sotilasveteraania, lähes kaikki miespuolisia), mutta siinäkin verrattiin tehostettua ja tavanomaista glykemian hallintaa tyypin 2 diabeetikoilla runsaan 5 vuoden ajan. Tässäkään tutkimuksessa ryhmien välille ei syntynyt merkittäviä eroja.
Edellä mainituista UKPDS- ja DCCT-tutkimuksista on tehty satunnaistetun jakson päättymisen jälkeiset pitkäaikaisseurannat. Tulokset viittasivat hyvän glukoosin hallinnan hyödyllisyyteen pitkällä aikavälillä vastatodetussa tyypin 2 diabeteksessa ja nuorilla tyypin 1 diabeetikoilla. Tällaisten seurantatutkimusten todistusvoima ei ole yhtä suuri, kuin jos asetelma olisi säilynyt satunnaistettuna.
UKPDS-tutkimuksessa jatkoseuranta «Holman RR, Paul SK, Bethel MA ym. 10-year follow-u...»8 kesti 10 vuotta. Sekä sulfonyyliurea-insuliiniryhmässä että metformiiniryhmässä alun perin tehokkaampaan glykemian hallintaan satunnaistettujen ryhmien kokonaiskuolleisuus sekä sydäninfarktien ja mikrovaskulaarisairauksien ilmaantuvuus oli merkitsevästi vähäisempää kuin verrokkiryhmissä. AVH:tä oli sulfonyyliurea-insuliiniryhmässä 6,3 %:lla, sen verrokkiryhmässä 6,9 %:lla ja metformiiniryhmässä 6,0 %:lla, sen verrokkiryhmässä 6,8 %:lla. Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä.
DCCT-tutkimuksessa kokonaisseuranta-ajaksi tuli 17 vuotta «Nathan DM, Cleary PA, Backlund JY ym. Intensive di...»9. Sydän- ja verisuonitautien tapahtumia oli merkitsevästi 42 % vähemmän ryhmässä, joka sai alun perin tehostettua insuliinihoitoa. Kardiovaskulaarikuolemia oli tehostetun hoidon ryhmässä 3, tavanomaisessa hoidossa 9. Ei-fataalin aivoverenkiertotapahtuman sai vastaavasti 1 ja 5 potilasta.