Vuonna 2017 julkaistuun systemaattiseen katsaukseen «Amirfeyz R, McNinch R, Watts A ym. Evidence-based ...»1 hyväksyttiin kaksi satunnaistettua tutkimusta, joissa oli vertailtu kortikosteroidiruiskeen vaikuttavuutta lidokaiiniruiskeen vaikuttavuuteen napsusormen hoidossa. Ensisijaisina päätemuuttujina olivat napsumisoire ja kipu. Seuranta-ajankohdat olivat toisessa tutkimuksessa 1 kuukauden ja toisessa 3 viikon ja 4 kuukauden kohdalla. Tutkimuksiin osallistuneiden yhteismäärä oli 63 potilasta, ja heillä oli yhteensä yhtä monta hoidettavaa napsusormea. 3 viikon / 1 kuukauden kohdalla kortikosteroidiruiskeryhmässä oireettomia oli 19/34 (56 %) ja puuduteryhmässä 5/29 (17 %). 4 kuukauden kohdalla kortikosteroidiruiskeryhmässä oireettomia oli 9/14 (64 %) ja puuduteryhmässä 2/10 (20 %). Näiden kahden satunnaistetun tutkimuksen näyttö osoitti, että paikallinen kortikosteroidiruiske johtaa oireettomuuteen napsusormen hoidossa useammin kuin pelkkä puudutehoito 1–4 kuukauden seurannassa, mutta pitkäaikainen tulos jäi selvittämättä.
Kommentti: Katsaukseen hyväksytyissä satunnaistetuissa, vertailevissa tutkimuksissa potilasmäärät olivat pieniä ja seuranta-ajat lyhyitä aiheuttaen merkittävän harhan riskin. Jatkotutkimuksia tarvitaan.
Vuonna 2019 julkaistuun meta-analyysiin «Ma S, Wang C, Li J ym. Efficacy of Corticosteroid ...»2 hyväksyttiin kortikosteroidiruisketta vertailevia, satunnaistettuja tutkimuksia seuraavasti: kortikosteroidiruiske vs. kirurgia (4 tutkimusta), kortikosteroidiruiske vs. lumelääkeruiske (1 tutkimusta), kortikosteroidiruiske vs. tulehduskipulääke (1 tutkimus), kortikosteroidiruiske vs. fysioterapia (1 tutkimus), kortikosteroidi vs. keittosuolaruiske (1 tutkimus), kortikosteroidiruiske vs. lidokaiini (1 tutkimus), kortikosteroiruiske vs. sokkiaalto (1 tutkimus). Tutkimuksiin osallistuneiden yhteismäärä oli 806 potilasta, joista 387 kuului kortikosteroidiruiskeryhmään ja 419 kontrolliryhmään. Seuranta-aika tutkimuksissa oli 1–12 kuukautta. Meta-analyysin perusteella kortikosteroidiruiskeryhmässä onnistumisprosentissa, kivussa ja komplikaatiossa ei ollut eroa kontrolliryhmään, mutta uusiutumisriski oli suurempi kortikosteroidiruiskeryhmässä. Alaryhmäanalyysissa kortikosteroidiruiskeryhmä oli muita ei-kirurgisia hoitoja parempi ja kirurgista hoitoa huonompi. Uusiutumisriskin arvioitiin olevan kortikosteroidiruiskeen jälkeen 21,5 % 1–12 kuukauden seurannassa.
Kommentti: Meta-analyysiin otetutut vertailevat tutkimukset eivät olleet kaikki sokkoutettuja, tutkimusten potilasmäärät olivat pieniä ja seuranta-ajat lyhyitä aiheuttaen merkittävän harhan riskin. Jatkotutkimuksia tarvitaan.
Taras ym. (1998) «Mardani-Kivi M, Karimi-Mobarakeh M, Babaei Jandagh...»3 ja Mardani-Kivi ym. (2017) «Taras JS, Raphael JS, Pan WT ym. Corticosteroid in...»4 vertasivat satunnaistetuissa vertailevissa tutkimuksissa jännetupen sisäistä ja ulkopuolelle annettua steroidiruisketta napsusormen hoidossa. Tutkimuksiin osallistuneiden yhteismäärä oli 262. Kortikosteroidiruiskeen pistäminen jännetupen sisään ei lievittänyt oireita napsusormen hoidossa tehokkaammin kuin pistettäessä ruiske jännetupen ympärille.
Jiménez ym. (2020) «Jiménez I, Garcés GL, Marcos-García A ym. A random...»5 vertasivat satunnaistetussa vertailevassa tutkimuksessa kämmenpuoleisen ja kämmenselän puoleisen sormihangasta pistetyn kortikosteroidiruiskeen tehoa ja kipua napsusormen hoidossa 160 potilaalla. Kämmenselän puolelta sormihangasta pistetty kortikosteroidiruiske oli vähemmän kivulias ja vähintään yhtä tehokas hoitomuoto kuin kämmenenpuolelta pistetty kortikosteroidiruiske.