Brasiliassa ja Argentiinassa vuosina 1991–95 tehty satunnaistettu, kontrolloitu, kaksoissokkona toteutettu monikeskustutkimus «Guerreiro MM, Vigonius U, Pohlmann H ym. A double-...»1. Yhteensä 193 vastasairastunutta, paikallisalkuista toissijaisesti yleistyviä tai yleistymättömiä epileptisiä kohtauksia saavaa 5–18-vuotiasta potilasta satunnaistettiin okskarbatsepiini- (97 potilasta) tai fenytoiiniryhmään (96 potilasta).
Fenytoiini johti 15 % (14/96) tapauksista keskeytykseen haittavaikutuksen vuoksi, okskarbatsepiinipotilaista 2 % (2/97) sai keskeytykseen johtaneen haittavaikutuksen, riskiero 13 % (95 % luottamusväli 5–20 %). 161 potilasta jatkoi tutkimuksessa ylläpitovaiheeseen, ja näistä 158:sta oli luotettava tieto kohtaustiheydestä 48 viikon seuranta-aikana. Kohtauksettomana pysyi okskarbatsepiinia saaneista 49/81 (61 %) ja fenytoiinia saaneista 46/77 (60 %), riskiero 1 % (95 % luottamusväli -16–15 %).
Italiassa vuosina 2003–2004 avoimessa, prospektiivisessa tutkimuksessa «Franzoni E, Garone C, Sarajlija J ym. Open prospec...»2 seurattiin 2 vuotta okskarbatsepiinimonoterapian tehoa 36:lla idiopaattiseen (70 %), kryptogeeniseen (8 %) tai symptomaattisen (22 %) epilepsiaan vastikään sairastuneella lapsipotilaalla (ikä 5–11 vuotta). Annokset olivat yksilölliset, 10–25 mg/kg/vrk. Hoitovaste arvioitiin 3, 12 ja 24 kuukauden kuluttua lääkkeen aloituksesta.
Kohtauksettomuus tai > 50 % kohtausvähenemä todettiin 3 kuukauden jälkeen 67 %:lla, 12 kuukauden jälkeen 78 %:lla ja 24 kuukauden jälkeen 56 %:lla. Haittavaikutuksia esiintyi 25 %:lla (heikotus, päänsärky, väsymys, ihottuma), ja tutkimuksen keskeytti haittavaikutusten tai tehon puutteen vuoksi 17 % (6/36).
Koreassa tehtyyn avoimeen, prospektiiviseen monikeskustutkimukseen «Eun SH, Kim HD, Chung HJ ym. A multicenter trial o...»3 kerättiin vastasairastuneita paikallisalkuista epilepsiaa sairastavia lapsia, joille aloitettiin ensimmäisenä epilepsialääkkeenä okskarbatsepiini oraalisuspensio. Lapset olivat saaneet 2 tai useampia paikallisalkuista epileptistä kohtausta edeltävän 6 kuukauden aikana. Tutkimukseen saatiin yhteensä 171 alle 16-vuotiasta lasta, joista 168 täytti tutkimuksen kriteerit. 46 lasta ei jatkanut tutkimuksessa loppuun asti huonon lääkevasteen (13), haittavaikutusten (16) tai seurannasta putoamisen (17) vuoksi. Lasten keski-ikä oli 8,4 vuotta. Okskarbatsepiini nostettiin ylläpitoannokseen 8:ssa viikossa, ja lapsia seurattiin sen jälkeen 24 viikkoa. Okskarbatsepiinin ylläpitoannos oli keskimäärin 24,9 ± 8,0 mg/vrk.
6 kuukauden seurantajakson aikana 94 (68 %) lapsista tuli kohtauksettomiksi. Kognitiivisesti normaalien (139 lasta) ja kehitysvammaisten (29 lasta) lääkevasteessa 79/139 (56,8 %) ja 15/29 (51,7 %) ei ollut merkitsevää eroa (p = 0,614).
Kommentit:
«Guerreiro MM, Vigonius U, Pohlmann H ym. A double-...»1: Otoskokoa ei laskettu, näytönastekatsauksen laatija laskenut riskierot annettujen lukujen perusteella.
«Franzoni E, Garone C, Sarajlija J ym. Open prospec...»2: Avoin, kontrolloimaton tutkimus, vastearviossa ei huomioitu seurannasta pudonneita.
Aikuisilla okskarbatsepiinista paikallisalkuisten epilepsioiden osalta on vahvaa A-luokan näyttöä. Ekstrapolaatioperiaatteen (ks. Lisätietoa aiheesta «Paikallisalkuisen epilepsian hoitoon tarkoitettujen antiepileptisten lääkkeiden aikuisilla osoitetun tehon ekstrapolaatio lapsipotilaisiin»1) perusteella näyttöä tehosta voidaan soveltaa myös vähintään 2 vuotta täyttäneillä lapsilla. Epäsuoran näytön vuoksi näytönaste on lasten kohdalla laskettu kohtalaiseksi (B).