Japanissa tehdyssä retrospektiivisessä analyysissä «Oguni H, Tanaka T, Hayashi K ym. Treatment and lon...»1 raportoitiin 81 MAE-oireyhtymää sairastavan lapsen hoitotuloksia vuosilta 1968–1992. Seuranta-aika oli yli 3 vuotta. Hoidossa käytettiin valproaattia, etosuksimidia, klonatsepaamia, nitratsepaamia, ACTH:ta ja ketogeenista dieettiä.
Etosuksimidi lopetti kaikki myokloonisastaattiset kohtaukset 11/34 (32 %, 95 % luottamusväli 17–48 %) potilaalla. Yli 50 % vähenemä nähtiin 22/34 potilaalla (65 %, 95 % luottamusväli 49–81 %).
Philadelphialaisessa tutkimuksessa «Kilaru S, Bergqvist AGC. Current treatment of myoc...»2 raportoitiin kaikkien vuosina 1998–2005 hoidossa olleiden myoklonisastaattista epilepsiaa sairastaneiden potilaiden käytetyt hoidot ja ennusteet. Potilaita oli 23, joista 15 tuli tutkimuksiin kyseiseen sairaalaan 1 kuukauden sisään epilepsian alusta. Seuranta-aika oli 3 potilaalla alle 6 kuukautta, 2 potilasta kävi tutkimuskeskuksessa vain 2 kerran, muilla seuranta-aika oli 21–86 kuukautta (mediaani 48 kuukautta).
14 potilasta (67 % niistä, jotka kävivät tutkimuskeskuksessa enemmän kuin 1 kerran) oli saavuttanut vähintään 6 kuukauden kohtauksettomuuden seuranta-ajan loppuun mennessä. 43 % oli kehittynyt normaalisti, 52 %:lla oli lieviä ja 5 %:lla keskivaikeita kognitiivisia vaikeuksia.
10 % niistä, jotka saivat valproaattia, 18 % niistä, jotka saivat lamotrigiinia, 23 % niistä, jotka saivat topiramaattia, 25 % niistä, jotka saivat etosuksimidia ja 30 % niistä, jotka olivat ketogeenisellä dieetillä, saavutti vähintään 6 kuukauden kohtauksettomuuden kyseisen hoidon aikana.