Kanadalaistutkimuksessa «Camfield C, Camfield P, Smith E ym. Asymptomatic c...»1 seurattiin 199 epilepsiaa sairastavaa lasta, joille aloitettiin uusi epilepsialääke joko monoterapiana (n = 113) tai lisälääkkeenä (n = 86). Heille kaikille tehtiin virtsatutkimus, täydellinen verenkuva, S-ASAT, S-bilirubiini ja S-Afos sekä valproaattia saaneilla S-Amyl ja fibrinogeeni. Tutkimukset tehtiin välittömästi ennen lääkityksen aloittamista ja 1, 3, 6, 12, 18 ja 24 kuukauden kuluttua. Uusina lääkkeinä aloitettiin karbamatsepiini (n = 73), fenobarbitaali (n = 62), valproaatti (n = 29), fenytoiini (n = 21), etosuksimidi (n = 10) ja klonatsepaami (n = 4).
2 lapsella, jotka kaikki saivat fenobarbitaalia, lääkitys jouduttiin vaihtamaan käytösongelmien takia. 13 lapsella (6 sai karbamatsepiinia, 5 fenobarbitaalia, 1 valproaattia ja 1 fenytoiinia) lääkitys jouduttiin vaihtamaan ihottuman, kuumeen ja ärtyisyyden takia. Muita haittavaikutuksia ei raportoitu. Virtsatutkimukset olivat aina normaaleja. Leukopenia todettiin 5/757 mittauksessa ja neutropenia 2/757 mittauksessa, muutokset korjautuivat itsestään lääkityksestä huolimatta. S-Afos-tasoissa oli nousua 34 %:lla ja S-ASAT-tasoissa 14 %:lla, kaikki muutokset olivat merkityksettömiä ja normalisoituivat. Kaikilla valproaattia saaneilla fibrinogeenipitoisuudet olivat normaaleja. 18/125 amylaasimittauksista oli koholla, mutta kontrolleissa ne olivat normaaleja lääkityksen jatkumisesta huolimatta. 2 potilaalla lääkitys lopetettiin poikkeavan laboratoriolöydöksen takia, joissa kummassakin lääkkeen lopettaminen osoittautui turhaksi.