Takaisin

Saattohoitopotilaan deliriumin hoito antipsykooteilla

Näytönastekatsaukset
Reino Pöyhiä ja Tarja Konttila
16.2.2018

Näytön aste: B

Saattohoidossa deliriumin lääkehoito antipsykooteilla ilmeisesti lisää deliriumoireita ja aiheuttaa haittavaikutuksia.

Australialaisessa kaksoissokkoutetussa satunnaistetussa tutkimuksessa «Agar MR, Lawlor PG, Quinn S ym. Efficacy of Oral R...»1selvitettiin haloperidolin, risperidonin ja lumeen vaikutusta deliriumin oireiden lievitykseen palliatiivista hoitoa saavilla potilailla. Potilaat oli rekrytoitu tutkimukseen vuosina 2008–2014 yhteensä 11 saattohoitokodista tai sairaalan palliatiivisten palvelujen piiristä. Tutkittavat sairastivat elinaikaa lyhentävää sairautta, heillä oli diagnosoitu delirium, Memorial Delirium Assessment Scale pisteet ≥ 7 ja deliriumin oireita mittaava asteikko oli ≥ 1/6.

Tutkittavat saivat iänmukaisesti lasketun annoksen oraalista risperidonia, haloperidolia tai lumeliuosta. 65-vuotiailla ja sitä nuoremmilla latausannos oli 0,5 mg ja aloitusannos 0,5 mg 12 tunnin välein. Annosta sai nostaa erillisen annosnosto-ohjeen mukaan korkeintaan annokseen 4 mg/vrk, yli 65-vuotiaiden lataus-, aloitus- ja enimmäisannos oli puolet nuorempien annoksesta. Lääkeliuos annettiin joka 12. tunti 72 tunnin ajan riippuen deliriumin oireista. Potilaat saivat myös tukihoitoa, mm. yksilöllistä deliriumin aiheuttajaan kohdistuvaa hoitoa ja tarvittaessa s.c. midatsolaamia hankalaan ahdistukseen (distress) tai potilasturvallisuuden vuoksi.

Päätulosmuuttujana oli muutos deliriumia mittaavalla asteikolla (vaikeusaste 0–6) 3 eri hoitoryhmässä lähtötilanteen ja 3. hoitopäivän välillä (Improvement in mean group difference of delirium symptom score; severity range 0–6). Toissijaisina tulosmuuttujina olivat deliriumin vaikeusaste, midatsolaamin käyttö, ekstrapyramidaalioireet, sedaatio ja eloonjääminen.

Tutkimukseen otettiin 247 potilasta (keski-ikä 74,9, SD 9,8 vuotta; 85 naista, 34,4 %; 218 syöpäpotilasta, 88,3 %), joista 82 sai risperidonia, 81 haloperidolia ja 84 lumetta. Intention-to-treat-analyysissä risperidonia saaneilla oli merkittävästi korkeammat delirium-pisteet kuin lumelääkettä saaneilla (keskimäärin 0,48 pistettä enemmän; 95 % luottamusväli 0,09–0,86; P = 0,02) tutkimuksen lopussa. Myös haloperidoliryhmässä delirium-asteikon pisteet olivat keskimäärin 0,24 korkeammat (95 % luottamusväli 0,06–0,42; P = 0,009) kuin lumetta saaneilla. Lumeeseen verrattuna sekä risperidonia että haloperidolia saaneilla oli myös enemmän ekstrapyramidaalioireita (risperidoni, 0,73; 95 % luottamusväli 0,09–1,37; P = 0,03; ja haloperidoli, 0,79; 95 % luottamusväli 0,17–1,41; P = 0,01). Lumetta saaneet potilaat elivät pidempään kuin haloperidolia saaneet (HR 1,73; 95 % luottamusväli 1,20–2,50; P = 0,003), mutta tilastollisesti merkittävää eroa eloonjäämisessä ei ollut lumeen ja risperidonin välillä (HR 1,29; 95 % luottamusväli 0,91–1,84; P = 0,14).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Agar MR, Lawlor PG, Quinn S ym. Efficacy of Oral Risperidone, Haloperidol, or Placebo for Symptoms of Delirium Among Patients in Palliative Care: A Randomized Clinical Trial. JAMA Intern Med 2017;177:34-42 «PMID: 27918778»PubMed