Vuonna 2010 julkaistussa australialaisessa satunnaistetussa, kontrolloidussa ja sokkoutetussa tutkimuksessa «Abernethy AP, McDonald CF, Frith PA ym. Effect of ...»1 verrattiin hapen tai ilmavirran vaikutusta pitkälle edenneestä sairaudesta kärsivien potilaiden hengenahdistukseen. Potilaita ohjattiin käyttämään happea tai huoneilmaa nasaalisesti virtauksella 2 l/min vähintään 15 tuntia/vrk. Seuranta-aika oli 7 vuorokautta, ja hengenahdistusta mitattiin 2 kertaa vuorokaudessa NRS-asteikolla (numeric rating scale) 0–10. Kaikilla potilailla valtimoveren hapen osapaine oli yli 7,3 kPa. Yhteensä 239 potilasta satunnaistettiin tutkimukseen (64 % potilaista sairasti keuhkoahtaumatautia ja 16 % syöpää). Happea sai 120 potilasta (93 % jatkoi hoitoa 7 vuorokautta) ja huoneilmaa 119 potilasta (89 % jatkoi hoitoa 7 vuorokautta).
Hoidon tehossa ei ryhmien välillä ollut eroa (p = 0,554). Happiryhmässä aamulla mitattu NRS aleni keskimäärin 0,9 yksikköä (95 % luottamusväli 0,5–1,3) ja huoneilmaryhmässä 0,7 yksikköä (95 % luottamusväli 0,2–1,2), joten sekä hapen että huoneilman anto lievitti hieman hengenahdistusta lähtötilanteeseen nähden. Muutos oli kuitenkin niin pieni, että sen kliininen merkitys on epäselvä.
Kanadalaisessa systemaattisessa katsauksessa «Gallagher R, Roberts D. A systematic review of oxy...»2 arvioitiin hapen ja ilman annon vaikutusta hengenahdistukseen levossa palliatiivisen hoidon piiriin kuuluvilla potilailla. Kirjallisuushaku tuotti 294 viitettä. Karsimalla mielipideartikkelit ja lopullisen kysymyksenasettelun kannalta epärelevantit artikkelit pois jäi jäljelle 37 artikkelia. Inkluusiokriteereinä käytettiin seuraavia: 1) mikä tahansa pitkälle edennyt vaikea sairaus (advanced or end-stage illness of any cause), 2) hengenahdistus levossa, 3) vastemuuttujana potilaan arvioima hengenahdistuksen aste mitattuna validoidulla mittarilla, kuten VAS- tai Borgin dyspnea -asteikko. Katsaukseen valikoitui lopulta 5 tutkimusta, joissa oli yhteensä 83 potilasta. Kaikilla potilailla oli joko syöpäsairaus tai edennyt obstruktiivinen ja restriktiivinen keuhkosairaus. Kaikki tutkimukset olivat tapaussarjoja tai tapaus-verrokkisarjoja. Tutkimusten aineistoja ei ollut mahdollista yhdistää meta-analyysia varten.
Katsauksen perusteella ilmavirtaus tai happi lievittää tilastollisesti merkitsevästi mutta vähäisessä määrin lepohengenahdistusta edennyttä syöpää ja keuhkosairautta sairastavilla potilailla.
Australialaisessa satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, vaihtovuoroisessa tutkimuksessa «Philip J, Gold M, Milner A ym. A randomized, doubl...»3 (N = 51 potilasta, edennyt syöpä ja dyspnea) nasaalisesti "viiksillä" annosteltu happilisä (4 L/min) lievitti lepodyspneaa yhtä tehokkaasti (VAS, EORTC QLQ-C30 dyspnea measurement, Dyspnea Assessment Questionnaire) kuin samalla virtauksella annosteltu ilmavirtaus. Tutkimuksessa keskityttiin hapen annon ja ilmavirtauksen tehon vertailuun.
Tutkimuksessa ei näytetä tilastollisesti testatun, olivatko molemmat hoidot tai kumpikaan hoidoista tehokkaita. Happi ei kuitenkaan lievittänyt lepodyspneaa tehokkaammin kuin ilmavirtaus. VAS-janassa ja verbaalisessa EORTC QLQ-C30 -hengenahdistusmittarissa tapahtui kuitenkin korjaantumista sekä hapen että ilmavirtauksen aikana. Potilaista vain 17 oli hypoksisia (SaO2 < 90 %). Myöskään näillä potilailla happi ei lievittänyt lepodyspneaa ilmavirtausta paremmin.
Englantilaisessa vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa «Galbraith S, Fagan P, Perkins P ym. Does the use o...»4 selvitettiin kasvoihin tuulettimella suunnatun ilmavirran vaikutusta hengenahdistukseen 50 potilaalla. Tutkijat otsikoivat tutkimuksen satunnaistetuksi, kontrolloiduksi ja vaihtovuoroiseksi tutkimukseksi. Potilaista 27 satunnaistettiin saamaan ilmavirtaa ensin kasvoihin ja sitten sääreen, ja 22 potilaista ensin sääreen ja sitten kasvoihin. Ilmavirta suunnattiin jompaankumpaan paikkaan 5 minuutin ajan. Tuulettimen käytön välillä oli 10 minuutin tauko. Hengenahdistuksen lievittymistä mitattiin VAS-asteikolla 0–100 mm.
Kasvoihin suunnattu ilmavirta lievitti hengenahdistusta keskimäärin 10 mm:ä VAS-asteikolla potilailla, joilla tuuletin suunnattiin ensin kasvoihin. Hengenahdistus lievittyi merkitsevästi enemmän suunnattaessa ilmavirta kasvoihin kuin sääreen (p = 0,003).
Kiinalaisessa vuonna 2017 julkaistussa tutkimuksessa «Wong SL, Leong SM, Chan CM ym. The Effect of Using...»5 selvitettiin kasvoihin tuulettimen avulla suunnatun ilmavirran vaikutusta 30 pitkälle edennyt syöpää sairastavan potilaan hengenahdistukseen (lähtötilanteessa NRS ≥ 3/10). Potilaat satunnaistettiin joko saamaan ilmavirtaa tuulettimella kasvoille 5 minuutin ajan (n = 15) tai kontrolliryhmään (n = 15), jossa tuuletinta ei käytetty, mutta hoitaja oli saman ajan potilaan vierellä. Muu hengenahdistuksen hoito toteutettiin samalla tavoin. Hengenahdistuksen muutosta mitattiin NRS-asteikolla (0–10).
Interventioryhmässä hengenahdistus lievittyi merkitsevästi enemmän (keskiarvo 1,53 (SD 1,06) pistettä) kuin kontrolliryhmässä (keskiarvo 0,13 (SD 1,06) pistettä) (p = 0,001). Hengitystaajuudessa tai happisaturaatiossa ei todettu eroa.
Kommentit:
«Abernethy AP, McDonald CF, Frith PA ym. Effect of ...»1: Tasokas tutkimus, jonka tarkoitus oli verrata ilmavirtaa ja happea hengenahdistuksen hoidossa. Molemmat hoidot lievittivät hieman hengenahdistusta, joskin keskimääräinen NRS:n muutos lähtötilanteeseen nähden oli kliinisesti arvioiden pieni.
«Gallagher R, Roberts D. A systematic review of oxy...»2: Tasokas katsaus, mutta katsauksen alkuperäiset tutkimukset olivat tasoltaan kelvollisia. Alkuperäistutkimusten potilasaineisto oli suppea. Katsauksen tutkimusten perusteella ei ole mahdollista päätellä, ketkä mainittujen potilasryhmien potilaista hyötyvät ilmavirtauksesta tai hapesta.
«Philip J, Gold M, Milner A ym. A randomized, doubl...»3: Tutkimusaineiston kerääminen kesti peräti 5 vuotta. Potilasmateriaali ylitti määrällisesti voima-analyysiin mukaan tarvittavan potilasmäärän. Johtopäätöksissä kuitenkin spekuloitiin, että mikäli kliinisesti merkittävä oireiden lievenemä onkin pienempi kuin voima-analyysissa käytetty arvio, niin tutkimuksen voima ei olisi tällöin ollut riittävä. Tutkimuksessa ei oltu arvioitu hapen tai ilman tehoa dyspneaan, vaan oli keskitytty näiden vertailuun. Muilta osin tutkimus oli statistisesti hyvin analysoitu. Hypoksisilla potilailla happisaturaatioarvojen ja dyspnean välillä ei ollut yhteyttä. Näillä potilailla hypoksian lievittyminen ei siis lievittänyt dyspneaa.
«Galbraith S, Fagan P, Perkins P ym. Does the use o...»4: Tutkijat esittävät tutkimuksen kontrolloituna vaihtovuoroisena tutkimuksena, mutta ilmavirran suuntaaminen sääreen kasvojen sijasta on kyseenalainen "kontrolli", joten lähinnä tutkimusta tulee tulkita potilassarjana ilmavirran hyödystä suunnattuna kasvoihin.
«Wong SL, Leong SM, Chan CM ym. The Effect of Using...»5: Varsinaista lumehaaraa tutkimuksessa ei voida katsoa olevan, mutta tukee käsitystä tuulettimen mahdollisesta hyödystä hengenahdistukseen.