Magneettikuvausta (MRI) ja röntgentutkimusta verrattiin 42:n alle puoli vuotta oirehtineen ACR-luokittelukiriteerit täyttäneen nivelreumaa sairastavan potilaan aineistossa. Ranteen magneettikuvaus osoitti eroosioita 45 %:ssa ja tavanomainen röntgenkuvaus vain 15 %:ssa tapauksia «McQueen FM, Stewart N, Crabbe J ym. Magnetic reson...»1.Tutkimuslaite oli 1.5 Teslan MRI-skanneri.
Vuodelta 1996 olevassa katsauksessa «Smith HJ. Contrast-enhanced MRI of rheumatic joint...»2 todetaan, että useiden tutkimusten mukaan varjoaine-tehosteisella MRI-kuvantamisella voidaan todentaa nivelen synoviitti, ja arvioida tulehduksen aktiviteettia. Metodia voidaan käyttää myös hoitovasteen seurannassa. Sen käyttöä kuitenkin rajoittaa tutkimuksen saatavuus, kuvantamisajan pituus ja tutkimuksen kalleus.
Funktionaalista röntgenkuvaa ja MRI-tutkimusta verrattiin epästabiilin atlantoaksiaalisen subluksaation (AAS) arviossa 23: reumapotilaan (22:lla nivelreuma ja yhdellä lastenreuma) aineistossa «Laiho K, Soini I, Kautiainen H ym. Can we rely on ...»3. Anterionen AAS (aAAS) oli kyseessä, jos anteriorinen atlantoaksiaalinen mitta [anterior atlantoaxial diameter (AAD)] oli > 3 mm, ja sitä pidettiin instabiilina, jos mittaus erosi > 2 mm fleksio- ja ekstensiokuvausten välillä. AAD mitattiin sekä röntgen- (fleksio-ekstensio) että MRI-kuvista (fleksio-neutraaliasentol).
Röntgenkuvasta fleksiossa mitattu aAAS mitattuna oli kaikilla potilailla suurempi kuin MRI-kuvista mitattu (keskimääräinen ero 3 mm (95 % luottamusväli 2–4). Neljässä tapauksessa (17 %) fleksioMRI:ssa ei havaittu röntgenkuvassa esiin tullutta aAAS:aa. Vaikea aAAS ( > 9 mm) havaittiin 15 (65 %) potilaalla funktionaalisella röntgenkuvauksella ja neljällä funktionaalisella MRI:lla. Siten MRI-kuvaukseen ei voi yksin luottaa arviotaessa epästabiilia aAAS:ta.
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Magneettitutkimuksella voidaan havaita nivelten erosiivisia muutoksia huomattavasti herkemmin kuin natiiviröntgenkuvalla. Sen suurin merkitys käytännön työssä on kuitenkin synoviitin arviossa. On kuitenkin huomattava, että tutkimuksen saatavuus on rajallinen ja se on kallis. Ultraäänitutkimus onkin nykyisin käytetyin kliininen reumapoliklinikoiden työväline (ks. «Ultraäänitutkimus ilmeisesti lisää niveltulehduksen toteamisvarmuutta useilla nivelalueilla, mutta sen luotettavuus on riippuvainen tutkijasta.»B). Magneettitutkimusta käytetään kaularangan reumamuutosten arviossa, silloin kun halutaan selvittää aiheuttavatko rangan subluksaatiomuutokset selkäytimen kompressiosta tai onko niskakivun takana atlantoaksiaalinivelen synoviitti.