Kanadan nivelreuman hoitosuosituksen mukaan metotreksaatin (MTX) annostelu voidaan aloittaa joko tabletteina tai pistoksina «Bykerk VP, Akhavan P, Hazlewood GS ym. Canadian Rh...»1, vaikka kaikissa toistaiseksi julkaistuissa suosituksissa pistosmetotreksaatin vuoro tuli vasta silloin, jos tableteista tuli haittavaikutuksia tai tablettilääkitys oli tehoton «Pavy S, Constantin A, Pham T ym. Methotrexate ther...»2.
Avoimessa prospektiivisessa 24 viikon tutkimuksessa «Bingham SJ, Buch MH, Lindsay S ym. Parenteral meth...»3 annettiin pistosmetotreksaatti (ad) 25 mg:n viikkoannoksella 33 potilaalle, jotka olivat lopettaneet tablettimetotreksaatin sen tehottomuuden vuoksi. He olivat saaneet sitä vähintään 17,5 mg:n viikkoannoksella. Pistosmetotreksaatin kanssa annettiin foolihappolisää 5 mg:n viikkoannoksella.
Vakavia haittavaikutuksia ei tullut, ja taudin aktiivisuus väheni: DAS28 6,43–5,67, CRP 48–26. Tästä voidaan välillisesti päätellä, että pistosmetotreksaatti on tehokkaampaa kuin vastaava annos tablettilääkettä. Tutkijat esittivät, että pistosmetotreksaattia pitäisi aina kokeilla ennen biologisiin lääkkeisiin siirtymistä.
Saksalaisessa kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa «Braun J, Kästner P, Flaxenberg P ym. Comparison of...»4 384 metotreksaattinaiivia (= henkilö, joka ei ole käyttänyt metotreksaattia aiemmin) nivelreumapotilasta satunnaistettiin saamaan 15 mg metotreksaattia pistoksina tai tabletteina (sekä samanaikaisesti lumepistokset tai -tabletit). Viikolla 16 ne potilaat, jotka eivät saaneet 20 % vastetta, alkoivat saada tablettiryhmässä pistosmetotreksaattia ja pistosryhmässä suurempaa annosta 20 mg. Sokkoutus säilyi tutkimuksen loppuun eli 24 viikkoon asti. Ensisijainen päätetapahtuma oli ACR20 viikolla 24.
Tilastollisesti merkitsevästi suurempi osuus pistosmetotreksaattia kuin tabletteja saavista potilaista saavutti ACR20-vasteen: 78 vs. 70 %, P < 0,05. Analyysissa oli mukana kaikki satunnaistetut potilaat, jotka olivat saaneet vähintään 1 lääkeannoksen. Riittämättömän vasteen kokeneiden potilaiden viikon 16 tulokset otettiin mukaan analyysiin. Pistosmetotreksaatin paremmuus oli vielä huomattavampaa kauemmin sairastaneilla. Potilailla, joiden diagnoosista oli vähintään vuosi, pistosmetotreksaattia saaneista 89 % saavutti ACR20-vasteen ja tabletteja saaneista 63 %. Metotreksaattitableteista pistoksiin siirtyneistä 30 % saavutti ACR20-vasteen 24 viikon kohdalla, ja pistosryhmässä suurempaan annokseen siirtyneistä 23 % saavutti vasteen. Haittavaikutuksissa ryhmien välillä ei ollut eroja.
Suurin osa potilaista oli juuri diagnosoituja: keskimääräinen sairauden kesto diagnoosista laskettuna oli 2,5 kuukautta.
Pistosmetotreksaatin hyötyosuus on parempi kuin tablettilääkityksen «Hoekstra M, Haagsma C, Neef C ym. Bioavailability ...»5, «Schiff MH, Jaffe JS, Freundlich B. Head-to-head, r...»6. Seerumin metotreksaattipitoisuuden kohoaminen pysähtyi noin 15 mg:n viikkoannoksen jälkeen tablettiannostuksessa, mutta kohosi lähes lineaarisesti annoksen kasvaessa pistoksina annosteltuna yli 15 mg:n viikkoannoksilla. Molemmat annostelutavat todettiin turvalliseksi.