Takaisin

Alaleuan viisaudenhampaiden ennakoivat poistot paikallisten akuuttien ongelmien ehkäisemiseksi

Näytönastekatsaukset
Hanna Thorén
12.3.2020

Näytön aste: A

Alaleuan viisaudenhampaan akuuttien ongelmien ehkäisemiseksi kannattaa alle 25-vuotiailta poistaa ennakoivasti sellaiset pystysuorat tai taaksepäin kallistuneet alaviisaudenhampaat, jotka ovat osittain puhjenneita eivätkä mahdu kokonaan puhkeamaan ja joilla on laajentunut kruunufollikkeli.

Suomalaisessa tapaus-verrokkitutkimuksessa «Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as...»1 tapauksiksi valittiin 100 yliopisto-opiskelijaa (keski-ikä 24,4 vuotta, SD ± 3,8, miehiä 31 %), jotka hakeutuivat 3 kuukauden aikana hoitoon viisaudenhampaan akuutin ongelman vuoksi. Verrokkiryhmäksi valittiin samalla aikajaksolla hammaslääkärin hoitoon muusta syystä hakeutunutta 120 opiskelijaa (keski-ikä 23,7 vuotta, SD ± 0,6, miehiä 32 %), joilla ei ollut viisaudenhammasongelmaa.

Akuutille ongelmalle altistavia tekijöitä tutkittiin luokittelemalla viisaudenhampaat puhkeamisasteen ja kallistuskulman mukaan sekä määrittelemällä kruunufollikkeiden laajuus. Puhkeamisasteen mukaan viisaudenhampaat luokiteltiin puuttuviksi, kokonaan tai osittain puhjenneiksi tai puhkeamattomiksi (vain pehmytkudoksen tai osittain tai kokonaan luun sisässä). Kallistumiskulman luokittelussa pystysuorana pidettiin + 10˚ purentatason kohtisuorasta sijaitsevia hampaita. Kruunufollikkeli määriteltiin laajentuneeksi, jos se oli panoraamatomografiakuvassa ≥ 3 mm.

Perikoroniitti todettiin yleisimmäksi (53 %) viisaudenhampaan akuutiksi ongelmaksi. Muita ongelmia olivat lievä kipu/vaiva (20 %), limakalvon purennasta johtuva vaurio (11 %), karies (8 %) ja postoperatiiviset ongelmat (4 %). Verrokkiryhmään verrattuna tilastollisesti merkitsevimmät selitykset akuutille alaviisaudenhammasongelmalle olivat osittainen puhkeaminen (p < 0,001) ja kruunufollikkelin laajenema (p < 0,001). Muita merkitseviä akuutille ongelmille altistavia tekijöitä olivat taaksepäin kallistuminen (p < 0,01) ja purentatasossa (p < 0,01) tai viereisen hampaan kaulan tasossa (p < 0,01) sijaitseva hammas. Alaleuan viisaudenhampaiden ongelmiin yhdistyi ylipuhjennut yläviisaudenhammas 35 %:ssa tapauksista, kun verrokeista tällainen ylähammas oli vain 13 %:lla (p < 0,05).

Alaviisaudenhampaiden akutisoitumisriskin todettiin laskevan 26 %, jos kaikki laajentuneen kruunufollikkelin omaavat alaviisaudenhampaat poistettaisiin. Riski alenisi 39 %, jos poistetut hampaat olisivat lisäksi osittain puhjenneita. Jos poistettaisiin kaikki osittain puhjenneet, purentatasossa sijaitsevat alaviisaudenhampaat, riskin alenema olisi peräti 69 %.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Ruotsissa tehty retrospektiivinen tutkimus «Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses assoc...»2 koostui 7 eteläruotsalaisen suu- ja leukakirurgista hoitoa antavan klinikan 666 peräkkäisestä potilaasta (keski-ikä 28 vuotta, hajonta 15–80 vuotta, miehiä 47 %), jotka olivat tulossa alaviisaudenhampaiden poistoon. Viisaudenhampaan paikallisen sairauden kehittymisen ristitulossuhteen arvioimiseksi tehtiin kirjallisuushaku, joka tuotti 9 artikkelia, joissa oli käytetty samankaltaisia viisaudenhampaiden puhkeamisasteen ja kallistuskulman luokitusmenetelmiä kuin tutkittaville tehdyt luokitukset. Kirjallisuushaun tulosta käytettiin verrokkiaineistona.

Tutkittavista 548:lla todettiin viisaudenhampaaseen liittyviä patologisia muutoksia, jotka jaettiin 6 luokkaan: perikoroniitti, kiinnityskudostulehdus, karies, viereisen hampaan syöpyminen, kysta ja tuumori. Poistettavat alaviisaudenhampaat luokiteltiin puhkeamisasteen mukaan kokonaan puhjenneiksi, osittain pehmytkudoksen peittämiksi, kokonaan pehmytkudoksen peittämiksi ja kokonaan luun sisässä oleviksi. Kallistumiskulman mukaan tehtiin luokittelu pystysuoriin, eteen- ja taaksepäin kallistuneisiin sekä vaakatasossa sijaitseviin.

Perikoroniitti oli yleisin toimenpidediagnoosi (n = 352/548, 64 %). Suurin osa perikoroniittisista hampaista (74 %) oli osittain pehmytkudoksen peittämiä.

Taaksepäin kallistuneiden hampaiden paikallisen sairauden kehittymisen vetosuhde oli korkeampi (5,8; 95 % luottamusväli 4,6–7,2) kuin niissä hampaissa, jotka olivat vaakatasossa (1,3; 95 % luottamusväli 1,2–1,5), pystysuorassa asennossa (0,9; 95 % luottamusväli 0,8–1,1) tai eteenpäin kallistuneita (0,5; 95 % luottamusväli 0,4–0,6). Osittain limakalvon peittämien hampaiden vetosuhde oli korkeampi (6,7; 95 % luottamusväli 5,3–8,4) kuin niissä hampaissa, jotka olivat kokonaan pehmytkudoksen peittämiä (0,3; 95 % luottamusväli 0,2–0,3) tai kokonaan luun sisällä (0,2; 95 % luottamusväli 0,1–0,2).

Johtopäätöksenä todettiin, että korkein sairastumisriski on alaviisaudenhampaalla, joka on taaksepäin kallistunut ja osittain pehmytkudoksen peittämä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Ventä I, Turtola L, Murtomaa H ym. Third molars as an acute problem in Finnish university students. Oral Surg Oral Med Oral Pathol 1993;76:135-40 «PMID: 8361720»PubMed
  2. Knutsson K, Brehmer B, Lysell L ym. Pathoses associated with mandibular third molars subjected to removal. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1996;82:10-7 «PMID: 8843448»PubMed