II-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidosta masennuslääkkeillä ei ole kontrolloituja tutkimuksia. Ei siis myöskään tiedetä, eroaako masennuslääkkeiden käyttöön liittyvä syklin nopeutumisen tai vaiheen kääntymisen vaara tällä potilasryhmällä ja tyypin I potilaista.
Mikäli masennusvaiheen II-tyypin potilas ei vastaa mielialantasaajille, kuten litiumille tai lamotrigiinille, voidaan niihin yhdistää masennuslääke, kuten SSRI «Hadjipavlou G, Mok H, Yatham LN. Bipolar II disord...»1. Optimaalisesta hoitoajan pituudesta ei ole tietoa.
Tuoreessa 26 viikon tutkimuksessa «Sachs GS, Nierenberg AA, Calabrese JR ym. Effectiv...»2 masennuslääke (bupropioni, paroksetiini) tai lume liitettiin mielialantasaajaan depressiivisillä kaksisuuntaisen mielialahäiriön I- (n = 240) ja II-tyypin potilailla (n = 114), joilla oli ajankohtainen masennusjakso.
SCID-haastattelussa (SCID = Structured Clinical Interview for DSM-IV) todettu vähintään 8 viikkoa jatkunut normaali mieliala oli hoitovasteen osoitus. Vastekriteerit täyttävien prosenttiosuuksia verrattiin ryhmien välillä.
Kestävä voinnin koheneminen todettiin 23,5 % masennuslääkeryhmässä ja 27,3 % lumeryhmässä (p = 0,40), joten masennuslääkkeistä ei saatu lisähyötyä. Vasteen saaneiden osuudessa ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa I- (25,4 %) ja II-tyypin (20,4 %) potilaiden välillä.
Kommentit
Vaikka tutkimusnäyttö ei ole riittävää, kansainväliset hoitosuositukset suosittavat masennuslääkityksen ja mielialantasaajan yhdistämistä II-tyypin kaksisuuntaisen mielialahäiriön masennusvaiheen hoidossa.
Altshuler LL ym. (2017) raportoivat 16 viikon RCT:n «Altshuler LL, Sugar CA, McElroy SL ym. Switch Rate...»3 kaksisuuntaisen mielialahäiriön II-tyypin (DSM-IV, SCID) potilailla, jossa 142 potilasta satunnaistettiin ryhmiin: litiummonoterapia (n = 49), sertraliinimonoterapia (n = 45) tai litium + sertraliini (n = 48). Sertraliinin minimitavoiteannos oli 100 mg/vrk ja litiumin 900 mg/vrk (tavoitepitoisuus 0,8–1,2 mEq/L). Potilaiden tilaa arvioitiin seuraavilla asteikoilla: Inventory of Depression Symptomatology – Clinician rated (IDS-C), Young Mania Rating Scale (YMRS) ja Clinical Global Impression, severity (CGI-BP-S).
Ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero tutkimuksen keskeyttäneiden potilaiden osuuksissa: sertraliini 42,2 %, litium 55,1 % ja yhdistelmä 70,8 % (khii2 = 6,94, df = 2, p = 0,03). Hoitovasteessa (≥ 50 % lasku IDS-C tai ≥ 2 pisteen lasku CGI-BS-S) tai vasteen ilmaantumisnopeudessa ei ollut eroja tutkimusryhmien välillä. 62,7 % koko tutkimuksen potilaista saavutti hoitovasteen tutkimuksen lopussa (n = 89). 20 potilaalla (14 %) sairaus kääntyi joko hypomaniaksi (n = 17) tai vakavaksi hypomaniaksi (n = 3). Ryhmien välillä ei ollut eroa vaiheen kääntymisessä, vaikka hoidon keskeyttäneet otettiin huomioon.
Yhdelläkään potilaalla ei raportoitu maniaa, eikä yksikään joutunut sairaalaan mielialan kääntymisen vuoksi. Tutkijat päättelivät, että vaiheen kääntymisen vaara oli samanlainen eri hoitoryhmissä.