Takaisin

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdeongelman integroitu kognitiivis-behavioraalinen ryhmähoito

Näytönastekatsaukset
Merja Syrjämäki
11.2.2021

Näytön aste: B

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdeongelman integroitu kognitiivis-behavioraalinen ryhmähoito ilmeisesti vähentää päihteiden käyttöä.

Integroitua ryhmäterapiaa on tutkittu 3 saman tutkimusryhmän tutkimuksessa, joista 2 satunnaistetussa tutkimuksessa oli mukana yhteensä 123 potilasta ja avoimessa pilottitutkimuksessa 46 potilasta. Integroidussa ryhmäterapiassa keskityttiin päihderetkahdusten ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön relapsien ehkäisemiseen kognitiivis-behavioraalisen mallin mukaisesti. Potilaiden tavallisimmin käyttämät päihteet olivat kaikissa tutkimuksissa alkoholi, kannabis ja kokaiini. Vertailuryhminä olivat hoito tavalliseen tapaan (avoin tutkimus) tai ryhmämuotoinen päihteidenkäytön vähentämiseen suunnattu neuvonta. Terapiakäyntejä oli 20 (avoin tutkimus ja ensimmäinen satunnaistettu tutkimus) tai 12 sekä kaikissa 3 kuukauden seuranta. Toisessa satunnaistetussa tutkimuksessa selvitettiin integratiivisen ryhmäterapian vaikuttavuutta, kun ryhmä oli täydentyvä ja terapeutit olivat käyneet vain lyhyen koulutuksen. Kaikissa 3 tutkimuksessa integroidun ryhmäterapian läpikäyneiden potilaiden päihdekäyttö vähentyi tilastollisesti merkittävästi enemmän kuin kontrolliryhmän ja ero säilyi 3 kuukauden seurannassa. Integroitu ryhmäterapia ei kuitenkaan vähentänyt mielialaoireita.

Tutkimuksessa «Weiss RD, Griffin ML, Kolodziej ME ym. A randomize...»1 62 mielialantasaajalla hoidettua kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta satunnaistettiin joko integroituun ryhmähoitoon tai pelkästään päihdeongelman hallintaan tarkoitettuun tavanomaiseen ryhmähoitoon 20 viikon ajaksi, jonka jälkeen 3 kuukauden ajan seurattiin päihdekäyttöpäivien määrää sekä bipolaariepisodien määrää ja mania- ja depressio-oireita. Integroitu, käsikirjan mukaan toteutettu hoito perustui kognitiivis-behavioraaliseen relapsin ehkäisyn malliin, jossa fokuksena olivat yhtäläisyydet kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja päihdekäytön relapsi- ja toipumisprosessien välillä.

Integroidussa hoidossa olleilla oli vähemmän päihdekäyttöpäiviä sekä hoidon (5,3 vs. 10,0, p = 0,001) että seurannan aikana (6,0 vs. 12,0, p = 0,001). Sen sijaan integroitu hoito ei vähentänyt mielialaepisodeja eikä maanisia tai depressiivisiä oireita hoidon tai seurannan aikana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: kohtalainen

Sama tutkijaryhmä on tehnyt edellisessä tutkimuksessa mainitusta integroidusta hoidosta lyhennetyn version, joka ei edellytä pitkälle koulutettujen terapeuttien käyttöä. Ohjelman perussisältö säilyi samana, mutta ryhmäkertoja vähennettiin 20:sta 12:een ja suljetun, koko hoidon ajan samana pysyvän ryhmän sijasta siirryttiin avoimeen ryhmään, johon sai liittyä milloin tahansa. Tätä lyhennettyä ryhmähoitoa on tutkittu satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa «Weiss RD, Griffin ML, Jaffee WB ym. A "community-f...»2. Siinä satunnaistettiin 61 päihteitä käyttävää kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta saamaan joko 12 käyntiä integroidussa ryhmäterapiassa tai saman verran käyntejä päihdeongelman hoitoon tarkoitetussa tavanomaisessa ryhmähoidossa. Hoidot toteutettiin tavallisten avohoidon päihdetyöntekijöiden voimin. Kaikilla potilailla oli mielialantasaajalääkitys. 3 kuukauden hoidon jälkeen ryhmiä seurattiin vielä 3 kuukautta.

Kummankin ryhmän potilaat vähensivät tilastollisesti merkitsevästi päihdekäyttöpäiviään. Seuranta-ajan lopussa integroitua ryhmähoitoa saaneiden päihdekäyttöpäiviä oli kuukaudessa 13,2 vähemmän kuin lähtötilanteessa ja tavanomaista ryhmähoitoa saaneilla 10,2 vähemmän (molemmilla p = 0,001). Ryhmien ero on melkein merkitsevä (p = 0,10).

Integroitua hoitoa saaneet ylsivät kuitenkin useammin parhaisiin hoitotuloksiin: integroitua hoitoa saaneista 71 % onnistui pysyttelemään vähintään kuukauden abstinenttina huumeista ja alkoholista, tavanomaista ryhmähoitoa saaneista 40 %. Mielialahäiriöjaksojen kriteerien täyttymistä seurattiin puolistrukturoidulla LIFE-haastattelulla. Tutkimuksen aikana depressiivisten ja maanisten episodien riski aleni kummassakin ryhmässä. Depression riskin aleneminen hoidon aikana oli integroidun hoidon ryhmässä 2 kertaa suurempi (OR = 2,0). Ryhmien välillä ei ollut eroa depression riskissä seuranta-aikana eikä manian riskissä hoidon tai seurannan aikana.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Weiss RD, Griffin ML, Kolodziej ME ym. A randomized trial of integrated group therapy versus group drug counseling for patients with bipolar disorder and substance dependence. Am J Psychiatry 2007;164:100-7 «PMID: 17202550»PubMed
  2. Weiss RD, Griffin ML, Jaffee WB ym. A "community-friendly" version of integrated group therapy for patients with bipolar disorder and substance dependence: a randomized controlled trial. Drug Alcohol Depend 2009;104:212-9 «PMID: 19573999»PubMed