Näytönastekatsauksen alkuperäinen kirjoittaja Markku Eskola 29.11.2013, Käypä hoito -suositus: Sepelvaltimotautikohtaus: epästabiili angina pectoris ja sydäninfarkti ilman ST-nousuja
Tutkimuksessa «Nikus KC, Eskola MJ, Virtanen VK ym. ST-depression...»1 potilaat (n = 50, miehiä 30, naisia 20, ikä 69 ± 10 vuotta) jaettiin kahteen ryhmään kivunaikaisten ST/T-muutosten mukaan. Potilailla, joilla todettiin ST-lasku ja negatiivinen T-aalto maksimissaan kytkennöissä V4–V5, oli kaikilla joko päärungon tai vaikea kolmen suonen tauti varjoainekuvauksessa, ja heistä 76 %:lle tehtiin ohitusleikkaus. Sairaalakuolleisuus oli 24 %. Vertailuryhmän potilailla, joilla todettiin muun tyyppinen ST-lasku yhdistettynä positiiviseen T-aaltoon, varjoainekuvauksessa 8 %:lla ei ollut merkittäviä ahtaumia, 56 %:lla oli yhden suonen ja 8 %:lla kahden suonen tauti. Joka toiselle potilaalle tehtiin sepelvaltimoiden pallolaajennus. Hoidettava ahtauma sijaitsi vasemmassa eteen laskevassa sepelvaltimossa ¾:lla.
Sairaalakuolleisuutta ei tässä ryhmässä todettu.
Tutkimuksessa «Sclarovsky S, Rechavia E, Strasberg B ym. Unstable...»2 35 potilasta, joilla oli sepelvaltimokohtaus ja vähintään 2 mm:n ST-lasku rintakytkennöissä, jaettiin kahteen ryhmään T-aallon suunnan mukaan. 8 potilasta 21:sta, joilla oli positiivinen T-aalto (T+), kehitti sydäninfarktin. Sairaalakuolleisuutta ei ollut. Vastaavasti ryhmän, jossa todettiin negatiivinen T-aalto (T-), potilaista 4/11 kehitti sydäninfarktin, ja sairaalakuolleisuus oli 27,3 % (p = 0,03).
Ohitusleikkaukseen päätyi ryhmästä T+ 28,6 % ja ryhmästä T- 72,7 % (p = 0,001).
Tutkimuksessa «Nikus K, Järvinen O, Sclarovsky S ym. Electrocardi...»3 oli mukana 1 131 potilasta, joille oli tehty sepelvaltimoiden ohitusleikkaus päivystyksenä tai kiireellisesti. Globaali iskemian EKG-löydös (ST-lasku vähintään 6 kytkennässä maksimin ollessa kytkennöissä V4–V6 yhdistettynä kyseisten kytkentöjen negatiiviseen T-aaltoon sekä kytkennän aVR ST-nousuun) todettiin 61/80 päivystykselliseen tai kiireelliseen ohitusleikkaukseen joutuneista potilaista (76 %), joilla sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa oli merkittävä vasemman päärungon ahtauma. Sama EKG-muutos todettiin vain 12/65 potilaalla (19 %), joilla ei ollut päärunkotautia. Globaali iskemian EKG-löydöksen sensitiivisyys, spesifisyys, positiivinen ja negatiivinen ennustearvo päärunkotaudin suhteen olivat 76, 81, 84 ja 74 %. Monimuuttuja-analyysissä tämä EKG-löydös yhdistyi vahvasti päärunkotautiin (HR 16,0, 95 % luottamusväli 6,5–39,5, p < 0,001).
Tutkimuksessa «Nikus KC, Sclarovsky S, Huhtala H ym. Electrocardi...»4 oli mukana 1 181 peräkkäistä yliopistosairaalaan tullutta sepelvaltimotautikohtauspotilasta. Heistä 8 %:lla todettiin EKG:ssa globaali iskemia (ST-lasku vähintään 6 kytkennässä maksimin ollessa kytkennöissä V4–V6 yhdistettynä kyseisten kytkentöjen negatiiviseen T-aaltoon sekä kytkennän aVR ST-nousuun). Löydös ennusti suurta määrää (48 %) päätetapahtumia (kuolleisuuden, uusintainfarktin, UAP:n, elvytyksen tai aivoverenkiertohäiriöiden yhdistelmä) 10 kuukauden seurannassa verrattuna muihin EKG-ilmentymiin (36 %) (HR (hazard ratio) 1,78, 95 % luottamusväli 1,31–2,41, p < 0,001).
Monimuuttuja-analyysissä globaali iskemian EKG-löydös oli itsenäinen riskitekijä suurempaan määrään yhdistelmäpäätetapahtumia 10 kuukauden seurannassa (HR 1,40, 95 % luottamusväli 1,02–1,91, p = 0,035).
Kommentti: Lisätietoa aiheesta, ks. artikkeli Nikus ym. «Nikus K. 12-lead Electrocardiogram in Acute Corona...»5.