Vuonna 2017 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Nash DM, Przech S, Wald R ym. Systematic review an...»1selvitettiin munuaisfunktion palautumista (munuaiskorvaushoidosta riippumattomuus) aikuisilla akuuttia munuaisvauriota sairastavilla tehohoitopotilailla. Tämä järjestelmällinen katsaus on tähän mennessä julkaistuista kattavin, koska siinä on verrattu jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa sekä jaksottaiseen hoitoon että pidennettyyn matala-annoksiseen korvaushoitoon.
Tiedonhaussa käytettiin seuraavia tietolähteitä: MEDLINE, EMBASE ja eri Cochrane-tietokantoja. Lisäksi käytiin läpi harmaata kirjallisuutta: Canadian Agencies for Drugs and Technologies in Health, Health Economic Evaluation Database ja ProQuest Dissertation and Thesies.
Sisäänottokriteerit täytti 9 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joiden julkaisuvuodet olivat 2001–2014. 5 tutkimuksessa (981 potilasta) selvitettiin munuaisfunktion korjaantumista verrattaessa jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa jaksottaiseen hoitoon ja 4 tutkimuksessa (396 potilasta) vertailu tehtiin jatkuvan munuaiskorvaushoidon ja pidennetyn matala-annoksisen korvaushoidon välillä. Munuaisfunktion palautumisen (korvaushoidosta riippumattomuus) seurantaväli vaihteli tutkimuksesta riippuen; pääsääntöisesti tutkimuksissa raportoitiin vain lyhyen seurantavälin (korvaushoidon lopetusajankohta munuaisfunktion palautuessa, kreatiniinin korjaantuminen, munuaisfunktion palautuminen teho-osastolta tai sairaalasta kotiuttaminen) tulokset eloonjääneillä.
Tutkimuksessa munuaiskorvaushoitomuodon valinnalla ei todettu vaikutusta munuaisvaurion korjaantumiseen. Verrattaessa jatkuvaa munuaiskorvaushoitoa jaksottaiseen hoitoon suhteellinen riski (RR) olla tarvitsematta korvaushoitoa oli 0,90 (95 % luottamusväli 0,59–1,38), tutkimusten välillä ei todettu heterogeenisyyttä. Jatkuvan munuaiskorvaushoidon ja pidennetyn matala-annoksisen hoidon välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa munuaisfunktion palautumiseen, RR 1,15 (95 % 0,67–1,99, I2 = 16 %).