Katsaus ja meta-analyysi «Berger W, Coutinho ES, Figueira I ym. Rescuers at ...»1 perustuvat tutkimuksen kohteina olleita henkilöstöryhmiä käsittelevien syyskuuhun 2008 mennessä julkaistujen tutkimusten etsimiseen tietokannoista ISI Web of Science, PubMed ja PILOTS. Niitä löytyi kaikkiaan 804, joista ainoastaan 28 täytti tekijöiden kriteerit. Nämä edellyttivät, että kyseessä olivat itsenäiset, vertaisarvioidut, varsinaiset tutkimukset, jotka kohdistuivat nimenomaan pelastustyöntekijöihin, ja joissa oli arvioitu traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) esiintyvyyttä. Lopullinen yhdistetty aineisto käsitti 20 424 pelastajaa 14:stä eri maasta.
Maailmanlaajuiseksi yhdistetyksi arvioksi PTSD:n esiintyvyydestä pelastustyöntekijöillä saatiin 10,0 % (95 % luottamusväli 8,1–11,9 %). Ammattiryhmistä esiintyvyys oli korkein sairaankuljettajilla (14,6 %), maanosittain tarkasteltuna aasialaisilla (17,9 %) ja suuronnettomuustyypeistä luonnononnettomuuksissa (17,2 %). Eurooppalaisissa aineistoissa PTSD:n esiintyvyys oli keskimäärin 7,40 % (95 % luottamusväli 4,6–10,2 %). Meta-analyysissä myös ikä tutkimushetkellä osoittautui tilastollisesti merkitseväksi muuttujaksi. Aineisto oli luonnollisesti varsin heterogeeninen. Sairaankuljettajien kohdalla PTSD:n esiintyvyyteen vaikutti todennäköisesti ammattiin liittyvä jatkuva traumatisoituminen, jonka merkitys oli heillä suurempi kuin palomiehillä. Muut edellä mainitut korkeat esiintyvyysluvut selittyivät lähinnä maanjäristysten huomattavalla painottumisella aasialaisissa aineistoissa.
Tekijät katsovat, että havaitun suuruinen esiintyvyys on selvästi korkeampi kuin eri maissa tehdyissä koko väestöä koskevissa tutkimuksissa, mutta pienempi kuin Yhdysvaltojen Vietnamin ja Irakin veteraaneilla sekä amerikkalaisilla suuronnettomuuksien uhreilla (vrt. näytönastekatsaus Traumaperäisen stressihäiriön esiintyvyys suuronnettomuuden jälkeen «Traumaperäinen stressihäiriö saattaa vuoden kuluttua tapahtumasta esiintyä 20–30 %:lla henkilökohtaisesti mukana olleista. Noin kolmanneksella jossain vaiheessa diagnostisesti oireilleista oireyhtymä saattaa olla diagnosoitavissa vielä vuosien kuluttua.»C(C)).
Pelastustyöhön sisältyy erityinen vaara sairastua traumaperäiseen stressihäiriöön. Tähän tulisi kiinnittää huomiota sekä henkilöstöä valittaessa, että ehkäiseviä toimintoja suunniteltaessa.
Katsaus ja meta-analyysi «Souza WF, Figueira I, Mendlowicz MV ym. Posttrauma...»2 perustuvat rauhanturvaajia käsittelevien elokuuhun 2009 mennessä julkaistujen tutkimusten etsimiseen tietokannoista Medline, PILOTS ja ISI/Web of Science. Niitä löytyi kaikkiaan 308, joista ainoastaan 12 täytti tekijöiden kriteerit. Nämä edellyttivät, että kyseessä olivat varsinaiset tutkimukset, joissa esitettiin arvioita normaalin rauhanturvaamisjakson suorittaneille ilmaantuneiden traumaperäisten stressihäiriöiden esiintyvyydestä. Osajoukkoihin, kuten lääketieteellisestä syystä keskeyttäneisiin, kohdistuneita tutkimuksia ei otettu mukaan.
Lopullinen käytetty aineisto sisälsi 14 059 henkilöä, ja osa-aineistojen koko vaihteli huomattavasti.
Yhdistetyksi arvioksi PTSD:n esiintyvyydestä rauhanturvaajilla saatiin 5,3 % (luottamusväli 3,4–7,2 %). Tutkimuksissa ilmoitettujen esiintyvyyslukujen hajonta oli suuri (0,5–25,8 %), ja korkein esiintyvyys oli ilmoitettu eteläafrikkalaisesta maan sisäisestä lyhyestä operaatiosta, joka ei ollut lainkaan YK:n toimintaa. Mukana oli yksi norjalainen tutkimus, Mehlumin ja Weisaethin vuonna 2002 julkaisema muoto 1990-luvulla tehdystä ns. UNIFIL-tutkimuksesta, jossa PTSD:n esiintyvyydeksi saatiin PTSS-10-testillä keskimäärin 6,6 vuoden seurannan jälkeen 5,2 %. Tämä oli pisin ilmoitettu seuranta-aika. Useissa tutkimuksissa ilmoitetut esiintymisluvut oli saatu YK-palveluksen päättymisvaiheessa tehdyistä seulontakyselyistä, ja monessa tutkimuksessa kyselyn ajankohtaa ei ollut lainkaan ilmoitettu.
Tekijät katsovat, että todellinen PTSD:n esiintyvyys rauhanturvaajilla on ollut selvästikin pienempi kuin Yhdysvaltojen sotilaallisissa operaatioissa muun muassa Irakissa, mutta esiintyvyyden arvioinnissa käytetyt menetelmät ja työkalut ovat niin heterogeenisia, että niiden standardointi on välttämätöntä. On myös varauduttava stressihäiriöiden lisääntymiseen kriisinhallintatyön luonteen yleisesti muututtua varsinaista taistelutoimintaakin sisältäväksi.
PTSD:n esiintymiseen on varauduttava erityisen stressaavissa työtehtävissä. Asianmukaisesta valintaprosessista huolimatta häiriön vaara voi helposti nousta suuremmaksi kuin väestöllä keskimäärin. Suomessa erityisiä ammattiryhmiä koskevia tutkimuksia on tehty niukasti, eikä niissä ole toistaiseksi osoitettu merkittäviä poikkeuksellisia riskejä. Vuosina 1969–96 rauhanturvatyössä olleiden seurantakyselyssä, jossa käytettiin PTSS-10-testiä eli samaa kuin Norjassa, palvelusjakson loppuun suorittaneilla PTSD:n esiintyvyys keskimäärin 13,5 vuoden seurannan jälkeen oli 1,3 % «Ponteva M, Jormanainen V, Nurro S, Lehesjoki M. Th...»3. Muutamat myöhemmät tutkimukset pienillä aineistoilla ovat osoittaneet, ettei tilanne palveluksen päättyessä ole paljoakaan muuttunut.
Kansainvälisessä 2016 julkaistussa auttajia koskevassa systemaattisessa katsauksessa «Garbern SC, Ebbeling LG, Bartels SA. A Systematic ...»4 PTSD:n esiintyvyys vaihteli välillä 0–34 % ja masennus välillä 21–53 %.