Vuoden tutkimusjakson «Chonchaiya W, Pruksananonda C. Television viewing ...»1 aikana 56 lasta, joilla oli viivästynyt kielen kehitys, tuli King Chulalongkorn Memorial -sairaalaan Bangkokissa. Poissulkukriteerit olivat autismi, sydänvika, tunnettu geneettinen syy, kuulo-ongelma, CP-vamma, neurologinen häiriö tai kokonaiskehityksen ongelma. Verrokeiksi valittiin satunnaistamalla 110 normaalia lasta niistä, jotka kävivät viikoittain terveiden lasten vastaanotolla. Lastenlääkäri (developmental pediatrician) haastatteli vanhemmat joko käynnillä tai puhelimitse.
Jos lapsen kielelliset taidot olivat 25 % tai enemmän jäljessä ikätasosta, arvioitiin kielen kehitys viivästyneeksi. Kielellinen viivästymä -ryhmän sukupuolijakauma oli 4,6:1 (pojat: tytöt) verrokeilla 1,16:1. Lasten iässä (2,11 ± 0,47 vuotta) ei ollut eroa ryhmien välillä.
Lastenlääkäri tarkisti lasten anamneesin ja statuksen ja tarkkaili lasten leikkiä, kielellisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia taitoja sekä yliaktiivisuutta ja jaettua tarkkaavuutta. Tutkimusryhmä ja verrokit tutkittiin samoja menetelmiä käyttäen. Strukturoidussa haastattelussa vanhemmilta kysyttiin lapsesta, vanhempien, perheen ja kodin ympäristöstä sekä TV:n katseluajasta ja ohjelmista. Kielelliseksi kehitysiäksi arvioitiin se ikä, jossa lapsi oli saavuttanut 75. persentiilin kielen kehityksestä Denver II:lla mitaten.
Vanhempien tapa hoitaa lasta arvioitiin kyselylomakkeen avulla. Suurimman osan ajasta lapset katsoivat elävää kuvaa, vain vähän piirrettyjä ja alle 10 % niin kutsuttuja lasten opetusohjelmia.
Tulokset
Tutkimusryhmän kielelliset taidot olivat 1,39 ± 0,47 vuotta vs. kontrolliryhmän 2,56 ± 0,99 vuotta. Tutkimusryhmän lapset alkoivat katsoa televisiota merkittävästi (p < 0,001) nuorempina (7,22 ± 5,52 kuukautta vs. 11,92 ± 5,86 kuukautta), ja he katsoivat TV:tä merkittävästi (p < 0,001) pidemmän aikaa (3,05 ± 1,9 tuntia/vrk vs. 1,85 ± 1,18 tuntia/vrk). Tutkimusryhmän hoitajat olivat merkittävästi (p < 0,001) vähemmän aikaa vuorokaudessa lapsensa kanssa (7,03 ± 3,01 tuntia/vrk vs. 9,26 ± 2,26 tuntia/vrk) ja keskustelivat lasten kanssa merkittävästi (p < 0,001) vähemmän aikaa (3,62 ± 2,19 tuntia/vrk vs. 5,8 ± 2,23 tuntia/vrk).
Logistisen monimuuttujamallin avulla selvitettiin itsenäiset riskitekijät. Viivästynyttä kielenkehitystä ennusti vahvimmin välinpitämätön hoivaamistapa (OR = 35,06), sektiosynnytys (OR = 10,03), viivästynyt kehitys perhehistoriassa (OR = 9,22), lapsen itsekseen tapahtunut TV:n katsominen (OR = 8,47), isän koulutustasona korkeintaan peruskoulu (OR = 8,10), lapsella pysyvästi uudissanoja (OR = 5,86), TV:n katselun aloitus alle 12 kuukauden iässä (OR = 5,70), miessukupuoli (OR = 3,45) ja aikuisten ohjelmien katselu (OR = 3,23).
Tutkijoiden kommenttien mukaan poikien ja tyttöjen TV:n katseluajoissa ei todettu olevan eroja, minkä vuoksi tutkimus- ja verrokkiryhmien erilaisen sukupuolijakauman ei katsottu vaikuttavan lopputulokseen.