Takaisin

Huumeongelmaisen bentsodiatsepiinivieroitus sairaalahoidossa

Näytönastekatsaukset
Helena Vorma
12.4.2018

Näytön aste: C

Pienenevin annoksin toteutettu bentsodiatsepiinivieroitus ei lisänne vieroitushoidon onnistumista verrattuna oireista riippumatta tehtyyn tasaisesti väheneviin annoksiin.

Australiassa vuosina 1999–2000 toteutetussa satunnaistetussa hoitokokeessa «McGregor C, Machin A, White JM. In-patient benzodi...»1 (n = 44) oli mukana sairaalahoitoon hakeutuneita bentsodiatsepiiniriippuvaisia potilaita, joista 80 % käytti myös muita psykoaktiivisia aineita (heroiinia 46 %, kodeiinia 23 %, kannabista 18 %, alkoholia 16 %, amfetamiinia 5 % tai metadonia 2 %). Keskimääräinen käytetty bentsodiatsepiiniannos oli 114 mg diatsepaamiekvivalentteina (SEM 10,5 mg) ja käyttöhistoria 8,7 vuotta (SEM 1,0). Potilaiden keskimääräinen ikä oli 33,5 vuotta ja 64 % heistä oli miehiä. Ryhmien välillä ei ollut eroa demografisissa muuttujissa, päihteiden käytössä tai bentsodiatsepiiniriippuvuuden vaikeusasteessa.

Tutkimuksessa verrattiin kaavamaisesti vähenevää bentsodiatsepiinilääkitystä (n = 22) oireiden vaikeusasteen mukaan annosteltuun lääkitykseen (n = 22). Tutkimuksen lääkityksenä oli diatsepaami.

Oireiden mukaan annosteltu hoito ei ollut vakiohoitoa parempi seuraavien muuttujien osalta: vieroitusoireiden vaikeus, hoidon kesto (2–15 vrk, keskimäärin 5 vrk), lääkityksen kokonaismäärä, hoidon keskeyttäminen tai bentsodiatsepiinien käyttö hoidon jälkeisenä kuukautena.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Keskeyttäneilläkin hoidon jälkeinen bentsodiatsepiinien käyttö väheni.

Kirjallisuutta

  1. McGregor C, Machin A, White JM. In-patient benzodiazepine withdrawal: comparison of fixed and symptom-triggered taper methods. Drug Alcohol Rev 2003;22:175-80 «PMID: 12850904»PubMed