Nieuwboer ym. «Nieuwboer A, Kwakkel G, Rochester L ym. Cueing tra...»1tutkivat jähmettymistä kärsivillä Parkinson-potilailla kullekin sopivan vihjeen kanssa kotona tehdyn harjoittelun vaikutusta kävelyn parantumiseen. Parkinsonin taudissa tyvitumakkeiden heikentynyt toiminta haittaa opittujen, automaattisten liikemallien, kuten kävelyn suorittamista, kävelyn aloitusta, jatkamista ja rytmin säilyttämistä. Ulkoisilla kuulo-, näkö- tai tuntoärsykkeillä eli vihjeillä voidaan stimuloida liikkeen jatkumista ja rytmin säilymistä.
Kyseessä oli satunnaistettu ja kontrolloitu tutkimus (n = 76 + 77), potilaiden ikä oli 41–80 vuotta ja Hoehn & Yahr -luokka (H&Y) 2–4. Interventiona oli 3 viikon vihjeterapia kotona 3 kertaa viikossa 30 minuuttia kerrallaan ja kullekin sopivin vihjein: auditiivinen (piippaus korvassa), visuaalinen (välkkyvalo silmälaseissa), somatosensorinen (värinä ranteessa). Sen jälkeen 3 viikkoon ei ollut harjoittelua ja seuranta 6 viikkoa. Toisella ryhmällä tutkimusohjelma tapahtui vastavuoroisessa järjestyksessä: 3 viikkoon ei harjoittelua, 3 viikon harjoittelu, 6 viikon seuranta. Mittaukset tehtiin ilman vihjettä 0, 3, 6 ja 12 viikon kohdalla, jolloin testattiin 10 metrin kävely, kurotus, TUG (Timed Up and Go), yhdellä jalalla seisonta, tandem, kävely-nousutesti, FOGQ-jähmettymiskysely, PDQ-39, omaisen rasitus (Carer strain), toimintakyky (Nottingham Exteded ADLindex), Falls efficacy scale, kaatumispäiväkirja ja UPDRS (asento-kävelyosio, kohdat 13–15 ja 29–30) niin, että testaaja oli sokkoutettu ryhmien suhteen.
Vihjeestä oli hyötyä terapian jälkeen ilman vihjettä mitattuun kävelynopeuteen ja askelpituuteen, FOG:n ja jähmettymisen vaikeusasteeseen. Jähmettymisen frekvenssi väheni vain on-vaiheen jähmettymisissä 5,5 %/viikko, tasapainotestit paranivat (kaatumismahdollisuus väheni 36 %). Useimmat valitsivat auditiivisen vihjeen. Muutokset olivat yleensä melko vähäisiä. Sekundaarisissa muuttujissa ei ollut muutosta. Tulokset heikkenivät 6–12 viikon välillä.
Frazzitta ym. «Frazzitta G, Maestri R, Uccellini D ym. Rehabilita...»2 vertasivat kävelymaton ja vihjeiden yhdistelmää pelkkään vihjeiden käyttöön. Inkluusiokriteerit olivat idiopaattinen Parkinsonin tauti, pystyy kävelemään ilman apua, riittävä näkö ja kuulo, on-vaiheen jähmettyminen varmistettu kliinisessä tutkimuksessa, H & Y 3, MMSE > 26, ei lääkemuutoksia. Potilaita oli 39, keski-ikä oli 71 vuotta, miehiä oli 17 ja naisia 22. Seuranta-aika oli 4 viikkoa harjoittelun jälkeen. Kukaan ei jäänyt pois tutkimuksesta. Interventiona oli kävelymatto + visuaalinen ja auditiivinen vihje 20 minuuttia päivässä 4 viikkoa (28 harjoitusta), sokkoutettu jako. Sama neurologi tutki aamulla tunti levodopan oton jälkeen (sokkoutus ei ole selvä). Verrokeilla oli yhtä paljon kävelyharjoituksia vihjeillä ilman kävelymattoa. Päämuuttujana oli kävelynopeus ja askelpituus. Muut muuttujat olivat UPDRS III ja FOGQ.
Kummallakin harjoitusmuodolla tapahtui merkitsevä paraneminen kaikissa tulosmuuttujissa alkutilanteeseen nähden (p ≤ 0,0001). Vaikutus oli suurempi kävelymattoa käyttäneellä ryhmällä: 6 minuutin kävelyssä kävelymatka lisääntyi kävelymatolla 130 metriä ja ilman 57 metriä (p = 0,0004), nopeus lisääntyi 0,4 m/s vs 0,3 m/s (p = 0,0126), sykli lisääntyi 0,2/s vs 0,1/s (p = 0,0263) ja FOGQ pieneni 5,1 vs 3,7 (p = 0,007). UPDRS III väheni 7 vs 5,8 (p = 0,1466), harjoitusmuotojen välillä siinä ei ollut merkitsevää eroa.
Spaulding ym. «Spaulding SJ, Barber B, Colby M ym. Cueing and gai...»3artikkelissa kuvataan meta-analyysi 25 artikkelista (n = 718), joissa käytettiin vihjettä Parkinson-potilaiden kävelyn parantamiseksi. Merkitsevää paranemista havaittiin kadenssissa (= askelien määrä minuutissa) (Hedge's g 0,556; 95 % luottamusväli 0,291–0,893), kävelynopeudessa (Hedge's g 0,544; 95 % luottamusväli 0,294–0,795), ja askelpituudessa (Hedge's g 0,497; 95 % luottamusväli 0,289–0,696), kun käytössä oli auditiivinen vihje. Visuaalinen vihje paransi merkitsevästi vain askelpituutta (Hedge's g 0,554; 95 % luottamusväli 0,072–1,036). Muutamassa tutkimuksessa kuntoutuja sai valita sopivampana pitämänsä vihjeen, ja niissä paranemista havaittiin vain kävelynopeudessa (Hedge's g 0,544; 95 % luottamusväli 0,376–0,712). Sen sijaan jos käytettiin sekä auditiivista että visuaalista vihjettä, lisääntymistä havaittiin ainoastaan kadenssissa (Hedge's g 0,228; 95 % luottamusväli 0,074–0,381).
Kommentti: Vihjeen vaikutusta oli tutkittu pääasiassa sen käytön aikana, vain muutamassa tutkimuksessa oli jälkiseuranta 2–8 viikkoa harjoittelun päätyttyä. Ei ole tietoa, miten pitkään sama vihje käytössä toimii. Osassa tutkimuksia arviointi tehtiin lääkityksen on- ja toisissa off-vaiheessa. Tutkimuksista suurimmassa osassa oli vain alle 20 osallistujaa, eikä mikään tutkimus käyttänyt lumekontrollia. Osallistujilla ei ollut käytössä kävelyapuneuvoja, joten he olivat melko hyväkuntoisia. Parhaan auditiivisen vihjeen tyypistä kaivataan vielä lisätutkimusta.