Rotigotiinilla on tehty 5 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua, lumekontrolloitua rinnakkaisvertailututkimusta «Parkinson Study Group. A controlled trial of rotig...»1, «Watts RL, Jankovic J, Waters C ym. Randomized, bli...»2, «Jankovic J, Watts RL, Martin W ym. Transdermal rot...»3, «Giladi N, Boroojerdi B, Korczyn AD ym. Rotigotine ...»4 varhaisvaiheen Parkinson-potilailla.
Ensimmäisessä tutkimuksessa «Parkinson Study Group. A controlled trial of rotig...»1 yhteensä 225 potilaista satunnaistettiin 5 ryhmään: lumelaastari, rotigotiinilaastari 4,5 mg (vastaa annosta 2 mg/24 tuntia), 9 mg (vastaa annosta 4 mg/24 tuntia), 13,5 mg (vastaa annosta 6 mg/24 tuntia) ja 18 mg (vastaa annosta 8 mg/24 tuntia). Laastari vaihdettiin kerran vuorokaudessa. Keskimääräinen taudin kesto vaihteli eri ryhmissä 1,1–1,5 vuotta, ja valtaosa potilaista kuului Hoehn & Yahr -luokkiin I ja II. Osalla potilaista oli käytössä selegiliini, amantadiini tai antikolinergi. Tutkimuksen pääarviointikriteeri oli muutos UPDRS:n ADL- ja motorisen osion pistemäärän summassa lähtötilanteen ja viikon 11 välillä (tutkimuslääkettä annettiin 11 viikkoa).
Otoskoko perustui voima-analyysiin. Pääarviointikriteerin mukaan rotigotiini oli tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi kuin lume annoksilla 13,5 mg (p = 0,001) ja 18,0 mg (p < 0,001). Myös motorisen osion pistemäärä laski tilastollisesti merkitsevästi lumeeseen nähden kyseisillä annoksilla (p = 0,001 molemmilla annoksilla), mutta ADL-pisteissä ero oli tilastollisesti merkitsevästi parempi vain 18 mg:n annoksella (p = 0,003).
Toisesta tutkimuksesta on julkaistu kaksi artikkelia «Watts RL, Jankovic J, Waters C ym. Randomized, bli...»2, «Jankovic J, Watts RL, Martin W ym. Transdermal rot...»3, jotka sisältävät pääosin samat tulokset. Tässä tutkimuksessa satunnaistettiin 181 potilasta saamaan rotigotiinia ja 96 potilasta lumetta. Keskimääräinen taudin kesto oli tutkimusryhmissä 1,3 ja 1,4 vuotta, ja valtaosa potilaista kuului Hoehn & Yahr -luokkiin I ja II. Tutkimuksen kolmen ensimmäisen viikon aikana pyrittiin lääkeannosta nostamaan optimaaliselle tai suurimmalle mahdolliselle tasolle, ja ylläpitoannosta jatkettiin 24 viikkoa. Käytetyt rotigotiiniannokset olivat 2 mg/24 tuntia, 4 mg/24 tuntia ja 6 mg/24 tuntia (keskimääräinen rotigotiiniannos oli 5,7 mg/24 tuntia (SD 0,84)). Toisessa julkaisussa «Watts RL, Jankovic J, Waters C ym. Randomized, bli...»2 tutkimuksen pääarviointikriteeriksi ilmoitetaan muutos UPDRS:n ADL- ja motorisen osion pistemäärän summassa lähtötilanteen ja viikon 24 kohdalla ja toisessa «Jankovic J, Watts RL, Martin W ym. Transdermal rot...»3 niiden potilaiden prosentuaalinen osuus, joilla UPRDS:n II ja III osion pistemäärän summa pieneni vähintään 20 % (tämä kriteeri ilmoitettiin toissijaiseksi arviointikriteeriksi julkaisussa «Watts RL, Jankovic J, Waters C ym. Randomized, bli...»2).
UPDRS II- ja III-osioiden summa kasvoi lumeryhmässä 1,38 (SD 0,956) pistettä ja pieneni rotigotiiniryhmässä 3,98 pistettä. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0,0001; 95 % luottamusväli -7,60–2,96). Vähintään 20 % pieneneminen edellä mainitussa pistemäärässä todettiin 48 %:lla potilaista rotigotiiniryhmässä ja 19 %:lla lumeryhmässä (p < 0,001).
Kolmannessa tutkimuksessa «Giladi N, Boroojerdi B, Korczyn AD ym. Rotigotine ...»4561 potilasta satunnaistettiin saamaan rotigotiinia (2–8 mg/24 tuntia), ropinirolia suun kautta (annos voitiin nostaa ad 24 mg/vrk) ja lumelääkettä. Parkinsonin tauti oli diagnosoitu keskimäärin 1,2–1,4 vuotta ennen tutkimuksen alkua, ja noin 80 % potilaista kuului Hoehn & Yahr -luokkiin I–II. Tutkimuslääkkeen annos nostettiin optimaaliselle tai suurimmalle sallitulle tasolle asteittain 13 viikon aikana, joskin rotigotiiniannokset nostettiin ylläpitotasolle 4 viikon kuluessa. Ylläpitoannosvaihe kesti rotigotiiniryhmässä 33 viikkoa ja ropiniroliryhmässä 24 viikkoa. Tutkimuslääkettä annettiin kaikkiaan 37 viikkoa. Tutkimuksen pääarviointikriteeri oli niiden potilaiden prosentuaalinen osuus, joilla UPRDS:n II- ja III-osion pistemäärän summa pieneni vähintään 20 %, ja toissijaisena arviointikriteerinä muun muassa muutos UPDRS:n ADL- ja motorisen osion pistemäärän summassa lähtötilanteen ja viikon 37 kohdalla.
Vähintään 20 % pieneneminen ADL- ja motorisen osion pistemäärän summassa todettiin 52 %:lla potilaista rotigotiiniryhmässä ja 30 %:lla lumeryhmässä (p < 0,0001). Ropiniroliryhmässä kyseinen vaste saavutettiin 68 %:lla (p < 0,001 verrattuna lumeryhmään). UPDRS II- ja III-osioiden summa pieneni rotigotiiniryhmässä 7,2 (SD 9,9) ja lumeryhmässä 2,2 (SD 10,2) pistettä (p < 0,0001). Ropiniroliryhmässä kyseinen summa pieneni 11 pistettä (SD10,5) verrattuna lumeryhmään (p < 0,0001).
Neljännessä tutkimuksessa «Mizuno Y, Nomoto M, Kondo T ym. Transdermal rotigo...»5 Mizuno ym. tutkivat rotigotiinin (n = 82, keskimääräinen annos 12,8 mg/vrk) tehoa verrattuna lumelääkkeeseen (n = 90) 12 viikon aikana satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa asetelmassa. UPDRS:n osien II ja III pistemäärät laskivat merkitsevästi enemmän rotigotiiniryhmässä verrattuna lumeryhmään (-8,4 ± 9,7 vs -4,1 ± 8,2, p = 0,002). Merkittäviä haittavaikutuksia ei tullut esille.
Viidennessä tutkimuksessa «Trenkwalder C, Kies B, Rudzinska M ym. Rotigotine ...»6 tutkittiin rotigotiinin vaikutusta unihäiriöihin ja aamuisin esiintyviin motorisiin ongelmiin Parkinson-potilailla (n = 287; sekä varhaisvaiheen että edenneen vaiheen potilaita).
Rotigotiini paransi merkitsevästi motorista toimintaa aamuisin. UPDRS:n motorisessa osassa nähtiin keskimäärin 3,6 pisteen ero rotigotiinin ja lumelääkkeen välillä (95 % luottamusväli 1,73–5,37, p = 0,0002). Lisäksi rotigotiini vähensi unihäiriöitä verrattuna lumelääkkeeseen. PDSS-2 asteikolla keskimääräinen ero unihäiriöissä oli 4,26 pistettä (95 % luottamusväli 2,45–6,08, p < 0,0001).
<section><p>Viidennessä tutkimuksessa [R6] tutkittiin rotigotiinin vaikutusta unihäiriöihin ja aamuisin esiintyviin motorisiin ongelmiin Parkinson-potilailla (n = 287; sekä varhaisvaiheen että edenneen vaiheen potilaita).</p> <p>Rotigotiini paransi merkitsevästi motorista toimintaa aamuisin. UPDRS:n motorisessa osassa nähtiin keskimäärin 3,6 pisteen ero rotigotiinin ja lumelääkkeen välillä (95 % luottamusväli 1,73–5,37, p = 0,0002). Lisäksi rotigotiini vähensi unihäiriöitä verrattuna lumelääkkeeseen. PDSS-2 asteikolla keskimääräinen ero unihäiriöissä oli 4,26 pistettä (95 % luottamusväli 2,45–6,08, p < 0,0001).</p> </section> Viidennessä tutkimuksessa [R6] tutkittiin rotigotiinin vaikutusta unihäiriöihin ja aamuisin esiintyviin motorisiin ongelmiin Parkinson-potilailla (n = 287; sekä varhaisvaiheen että edenneen vaiheen potilaita).