Yhdysvaltalaisessa retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa «Morales R, Adair CD, Sanchez-Ramos L ym. Vacuum ex...»1 vuodelta 1995 verrattiin ennenaikaisina syntyneiden lasten (< 37 vk, syntymäpaino 1 500–2 499 g) sairastavuutta sen mukaan, oliko synnytyksessä käytetty imukuppia vai oliko synnytys tapahtunut spontaanisti alateitse. Imukuppisynnytyksiä oli yhteensä 61, ja jokaiselle tapaukselle oli valittu 2 kontrollia (n = 122). Vastasyntyneiden ryhmien välillä ei ollut eroja Apgar-pisteissä, napaveren pH:ssa, aivoverenvuodon esiintymisessä eikä tehohoitoon joutumisessa tai sen kestossa.
Kirjoittajat päättelevät, että painoluokassa 1 500–2 499 g imukupin käyttö ennenaikaisen synnytyksen yhteydessä on mahdollista.
Kommentti: Imukuppiulosauton indikaatiota ei ollut ilmoitettu. Aineisto oli liian pieni osoittamaan mahdollista merkitsevää eroa aivoverenvuotojen esiintymisessä.
Yhdysvaltalainen tapaus-verrokkitutkimus «Thomas SJ, Morgan MA, Asrat T ym. The risk of peri...»2 vuodelta 1997 analysoi alle 2 000 g painaneiden vastasyntyneiden ennustetta imukuppisynnytyksen ja spontaanin alatiesynnytyksen jälkeen. Imukupilla syntyneitä lapsia oli 56. Heidän vertailuryhmässään oli 112 lasta. Verrokit oli sovitettu edustamaan samanlaista raskaudenkestoa, syntymäpainoa ja syntymävuotta.
1 minuutin Apgar-pisteet eivät eronneet ryhmien välillä, mutta 5 minuutin iässä imukuppiryhmän lapsilla Apgar-pisteet olivat useammin alle 7 kuin spontaanisynnytyksen ryhmässä (p = 0,04). Sen sijaan merkitseviä eroja ei ollut aivoverenvuotojen (gradus 1–4) esiintymisessä (21,4 % imukuppi- ja 16,1 % kontrolliryhmässä) eikä muussa sairastavuudessa.
Kommentti: Imukuppiryhmään oli todennäköisesti valikoitunut enemmän synnytyksen loppuvaiheen ahdinkoa, jolloin lähtökohtaisesti riski vastasyntyneen sairastavuuteen oli korkeampi. Imukuppiulosauton indikaatiota ei ollut ilmoitettu. Aineisto oli liian pieni osoittamaan mahdollista merkitsevää eroa aivoverenvuotojen esiintymisessä.
Belgialainen tutkijaryhmä «Simonson C, Barlow P, Dehennin N ym. Neonatal comp...»3 selvitti omassa klinikassaan 913 imukuppisynnytykseen liittyvät haittavaikutukset syntyvälle lapselle. Lapset tutkittiin tarkasti, kaikille muun muassa suoritettiin kallon röntgenkuvaus ja ultraäänitutkimus. Luultavasti tarkan diagnostiikan vuoksi kokonaisaineistossa todettiin tavanomaista enemmän (5,0 %) kallon murtumia, joista kuitenkin suurin osa oli kliinisesti oireettomia. Aineistossa oli 24 ennenaikaista imukuppisynnytystä (mediaani 35 viikkoa, vaihtelu 29–36 viikkoa). Kyseessä oli ulosauttoimukuppi tai pää oli matalalla lantiossa 91 %:ssa tapauksista.
Ennenaikaisten imukuppisynnytysten jälkeen pään turvotusta esiintyi 3/24 lapsella, kallomurtuma ja kefalhematoma todettiin 5/24 lapsella. Aivoverenvuotoja ei ollut kellään. Yksi vaikeasti asfyktisena 36 viikolla syntynyt lapsi kuoli, mutta kuoleman ei katsottu liittyneen imukupin käyttöön. Kirjoittajat eivät erikseen pohdi imukupin käytön oikeutusta ennenaikaisissa synnytyksissä.
Kommentti: Ennenaikaisten imukuppisynnytysten lukumäärä oli pieni. Nimenomaan imukupin käyttöön liittyviä merkittäviä haittavaikutuksia tässä ennenaikaisen synnytyksen materiaalissa ei todettu.
Ruotsalaiseen rekisteritutkimukseen «Åberg K, Norman M, Ekéus C. Preterm birth by vacuu...»4 sisällytettiin 40 764 ennenaikaisesti normaalitarjonnasta syntynyttä lasta vuosilta 1999–2010. Kaikkiaan imukuppiavusteisesti oli syntynyt 5,7 % lapsista, mutta suurin osa imukuppisynnytyksistä keskittyi raskausviikoille 32–36+6. Tutkimuksessa ei selvitetty lasten kuolleisuutta eikä vakavaa sairastavuutta.
Intrakraniaalinen verenvuoto raskausviikoilla 34–36+6 oli yleisempää imukupilla syntyneiden joukossa verrattuna spontaaniin alatiesynnytykseen tai päivystykselliseen keisarileikkaukseen (0,39 vs. 0,16 vs. 0,26 %), kun raskauden keston ollessa alle 34 viikkoa ilmaantuvuudessa ei ollut merkitsevää eroa (7,2 vs. 7,9 vs. 5,9 %).
Ekstakraniaalinen verenvuoto (subgaleaalinen verenvuoto tai kefaalihematooma) oli yleisempää imukupilla syntyneiden joukossa kummassakin raskauden keston kohortissa (3,6 vs. 0,6 vs. 0,1 % tai 3,2 vs. 0,2 vs. 0,3 %). Koko ennenaikaisesti syntyneiden joukkoa tarkasteltaessa ja vakioitaessa sekoittavat tekijät imukuppisynnytys nosti intra- ja ekstrakraniaalisen verenvuodon riskiä verrattuna spontaaniin alatiesynnytykseen (OR 1,84; 95 % luottamusväli 1,09–3,12; tai OR 4,48; 95 % luottamusväli 2,84–7,07).
Tämä teksti on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Kommentit: Intrakraniaalisen verenvuodon absoluuttinen esiintyvyys oli matala. Ekstrakraniaalisen verenvuodon esiintyvyys oli vertailukelpoinen niihin lukuihin, joita on raportoitu täysiaikaisen imukuppisynnytyksen yhteydessä. Tutkimuksessa ei selvitetty kuolleisuutta eikä otettu kantaa lasten vakavaan sairastavuuteen tai pitkäaikaisennusteeseen.