Systemoidussa katsauksessa «Bent S, Nallamothu BK, Simel DL ym. Does this woma...»1 koottiin Medline-tietokannasta vuosien 1966 ja 2001 väliltä julkaistut artikkelit, bibliografiat ja käsikirja-artikkelit, joissa selvitettiin oireiden ja kliinisten tutkimuslöydösten kykyä ennustaa rakkotulehdus. Löytyi 464 tutkimusta, joista 9 kelpuutettiin yhteenvedon perustaksi. Tutkimuksissa oli mukana 2 331 potilasta.
Naisilla, joilla on yksi virtsaamisoire, rakkotulehduksen todennäköisyys on noin 50 %. Spesifisten oireiden yhdistelmä (esimerkiksi dysuria, tihentynyt tarve ilman emätinvuotoa tai emättimen ärsytysoireita) nostaa rakkotulehduksen todennäköisyyden yli 90 %:iin.
4 oiretta yksittäisinä ja 1 kliininen merkki lisäsivät rakkotulehduksen todennäköisyyttä:
2 oireen puuttuminen, 1 oire ja 1 kliininen merkki pienensivät rakkotulehduksen todennäköisyyttä:
Tärkeimmät oireet, jotka eivät viittaa rakkotulehdukseen, ovat emätinvuoto (LR 0,3) ja aikaisemmat emätinperäiset ärsytysoireet (LR 0,2). Oireyhdistelmän dysuria, tihentynyt virtsaaminen ilman emätinperäisiä oireita LR oli 24,6. Potilaan oma arvio rakkotulehduksen olemassaolosta lisäsi diagnoosin todennäköisyyttä (LR 4,0).
Tutkimuksessa «Medina-Bombardó D, Seguí-Díaz M, Roca-Fusalba C ym...»2 selvitettiin 343 naisen aineiston perusteella virtsaoireiden osuvuutta rakkotulehduksen diagnostiikassa. Rakkotulehduksen todennäköisyys naisella, jolla on yksittäinen virtsaamisoire, on 48 % (95 % luottamusväli 43–54 %). Rakkotulehduksen todennäköisyyttä pienentävät emätinvuoto ja muut emätin/perineumoireet. Rakkotulehdusta ennustavat kivulias virtsaaminen (LR 1,31; 95 % luottamusväli 1,12–1,54), virtsaamistarve (LR 1,29; 95 % luottamusväli 1,12–1,50), tihentynyt virtsaaminen (LR 1,16; 95 % luottamusväli 1,06–1,28) ja virtsaamisen kivuliaisuus (LR 1,16; 95 % luottamusväli 1,02–1,32).
Vuonna 2010 julkaistussa systemaattisessa katsauksessa «Giesen LG, Cousins G, Dimitrov BD ym. Predicting a...»3tutkittiin oireiden ja löydösten osuvuutta komplisoitumattoman virtsatieinfektion diagnostiikassa. Katsausta varten tehtiin PUBMED-, EMBASE- ja Cochrane-haut aihetta koskevista tutkimuksista vuosilta 1966–2010. Katsaukseen sisällytettiin tutkimukset, jotka oli tehty aikuisilla oireisilla naisilla, joilla epäiltiin komplisoitumatonta virtsatieinfektiota perusterveydenhuollossa. Tutkimusten tuli olla kohortti- tai poikkileikkaustutkimuksia, tapaus-verrokkitutkimukset suljettiin katsauksen ulkopuolelle. Tutkimuksissa oireiden ja löydösten osuvuutta tuli tutkia suhteessa virtsan bakteeriviljelylöydökseen.
Tutkimuksia löytyi yhteensä 4 898, joista vain 16 sisällytettiin katsaukseen. Näihin 16 tutkimukseen oli osallistunut yhteensä 3 711 naista, joiden iän keskiarvo vaihteli välillä 26-54 vuotta. Virtsatieinfektioiden esiintyvyys vaihteli välillä 27,8–79,3 %. 6 oiretta lisäsivät virtsatietulehduksen todennäköisyyttä, kun virtsan bakteeriviljelyssä diagnostisena rajana pidettiin kasvua ≥ E2 CFU/ml.
Dysuria (LR+ 1,30; 95 % luottamusväli 1,20–1,41), tihentynyt virtsaamistarve (LR+ 1,10; 95 % luottamusväli 1,04–1,16), hematuria (LR+ 1,72; 95 % luottamusväli 1,30–2,27), yövirtsaisuus (LR+ 1,30; 95 % luottamusväli 1,08–1,56) ja virtsaamispakko (LR+ 1,22; 95 % luottamusväli 1,11–1,34) lisäsivät virtsatieinfektion todennäköisyyttä, kun taas emätinvuoto vähensi virtsatieinfektion todennäköisyyttä (LR 0,65+; 95 % luottamusväli 0,51–0,83).