Takaisin

Ylipaino ja refluksitauti

Näytönastekatsaukset
Markku Voutilainen
10.4.2019

Näytön aste: C

Ylipainoisuus lienee refluksitaudin riskitekijä.

Prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Fletcher J, Derakhshan MH, Jones GR ym. BMI is sup...»1 (N = 105) verrattiin lansopratsolia ja lumetta dyspepsiapotilailla, joilla gastroskopialöydös oli normaali ja helikolöydös negatiivinen. Ennen hoitokokeilua potilaille tehtiin ruokatorven pH-mittaus ja manometria sekä oirekartoitus. Merkittävä hoitotulos oli 50 % alenema ylävatsavaivoissa (Glasgow dyspepsia severity score, GDSS). Lansopratsoliryhmässä hoitovaste saavutettiin 35,7 %:lla ja lumeryhmässä 5,7 %:lla (P < 0001). Monimuuttuja-analyysissä BMI oli ainoa noninvasiivinen muuttuja, joka ennusti PPI-hoitovastetta. Potilaan oireilla ei ennustearvoa todettu. BMI:n ennustearvo positiivisen PPI-hoitotuloksen suhteen oli samaan luokkaa kuin pH-mittauksella ja manometrialla. PPI-vaste liittyy gastroesofageaaliseen refluksiin, jonka riskitekijä on ylipainoisuus.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Haastattelututkimukseen «Breckan RK, Paulssen EJ, Asfeldt AM ym. The impact...»2 kutsuttiin 3 927 aikuista, 44,2 % vastasi kyselyyn. Helikobakteeri määritettiin ulostenäytteestä. Refluksitaudiksi määritettiin tapaukset, joissa refluksiscore oli ≥ 2 (Gastrointestinal symptom rating scale, GSRS). 44,7 % vastanneista oli miehiä. 35,6 % oli ylipainoisia ja 10 % helikopositiivisia. Refluksioireisia oli 21,7 %. Monimuuttuja-analyysissä refluksitaudin riskitekijöitä olivat miessukupuoli (OR 4,78, 95 % luottamusväli 1,88–12,1), ikä (OR 1,01, 95 % luottamusväli 1,00–1,03) ja ylipaino (OR 1,51, 95 % luottamusväli 1,14–2,00). Sukupuolen mukaan jaoteltuna ylipaino oli kuitenkin refluksioireiden riskitekijä vain naisilla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Prospektiivisessa terveystutkimuksessa «Nam SY, Choi IJ, Ryu KH ym. Abdominal visceral adi...»3 osallistujille tehtiin gastroskopia ja CT-tutkimus, jolla määritettiin intra-abdominaalisen rasvan tilavuus. Tutkimuksessa määritettiin myös BMI ja lantionympärysmitta. Erosiivisen esofagiitin esiintyvyys oli 9,3 % (495/5 329). Yli 500 cm3 intra-abdominaalisen rasvan määrä lisäsi merkittävästi erosiivisen esofagiitin riskiä: OR 1,97 (95 % luottamusväli 1,34–2,90) verrattuna tilanteeseen, jossa intra-abdominaalisen rasvan määrä oli alle 500 cm3, Vastaavasti, jos rasvatilavuus 500–999 cm3, oli OR 2,27 (95 % luottamusväli 1,51–3,39) ja jos rasvatilavuus 1 000–1 499 cm3 ja vastaavasti OR 2,94 (95 % luottamusväli 1,87–4,62), jos rasvatilavuus ≥ 1 500 cm3, BMI, lantionympärys ja CT:lla mitattu intra-abdominaalisen rasvan määrä olivat kaikki erosiivisen esofagiitin riskitekijöitä miehillä, mutta naisilla vain intra-abdominaalinen rasva oli itsenäinen riskitekijä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentit

Joidenkin aikaisempien tutkimusten perusteella tiedetään, että ylävatsavaivat saattavat johtua refluksitaudista. Edellä kuvattujen tutkimusten perusteella voidaan todeta, että jos dyspepsiapotilas on ylipainoinen, kannattaa dyspepsian hoidoksi harkita ensisijaisesti PPI-lääkitystä, koska lihavuus altistaa gastroesofageaaliselle refluksille.

Kirjallisuutta

  1. Fletcher J, Derakhshan MH, Jones GR ym. BMI is superior to symptoms in predicting response to proton pump inhibitor: randomised trial in patients with upper gastrointestinal symptoms and normal endoscopy. Gut 2011;60:442-8 «PMID: 21159892»PubMed
  2. Breckan RK, Paulssen EJ, Asfeldt AM ym. The impact of body mass index and Helicobacter pylori infection on gastro-oesophageal reflux symptoms: a population-based study in Northern Norway. Scand J Gastroenterol 2009;44:1060-6 «PMID: 19593688»PubMed
  3. Nam SY, Choi IJ, Ryu KH ym. Abdominal visceral adipose tissue volume is associated with increased risk of erosive esophagitis in men and women. Gastroenterology 2010;139:1902-1911.e2 «PMID: 20727886»PubMed