Ummetuksen hoitoa käsittelevä Cochrane-uusintakatsaus «Candy B, Jones L, Larkin PJ ym. Laxatives for the ...»1 arvioi laksatiivojen tehoa palliatiivisen hoidon potilailla. Kyseessä oli vuosina 2006 ja 2010 julkaistujen katsausten päivitys, kuitenkin siten, että metyylinaltreksonibromidi oli suljettu pois tästä analyysistä. Työssä arvioitiin aiheesta julkaistut satunnaistetut kliiniset tutkimukset, jotka oli julkaistu syyskuuhun 2014 mennessä. Poissulkukriteereinä oli suolitukos, lääkkeiden väärinkäyttö tai se, että tutkimus oli tehty terveillä vapaaehtoisilla. Kriteerit täytti 5 tutkimusta, joissa oli hoidettu yhteensä 370 potilasta; näistä 365 sairasti pitkälle edennyttä syöpää.
Tutkittuja suun kautta annosteltavia laksatiivisia lääkeaineita olivat senna, laktuloosi, co-danthramerin ja poloxamerin yhdistelmä, dokusaatti, misrakasneham sekä magnesium-hydroksidin ja nestemäisen parafiinin yhdistelmä.
Ensimmäisessä tutkimuksessa verrattiin co-danthramerin ja poloxamerin yhdistelmää sennan ja laktuloosin yhdistelmään 51 potilaalla, tutkimusasetelmaan sisältyi cross-over. Koko tutkimusjoukossa suolen toiminnan lukumäärässä ei ollut eroja, mutta vahvoja opioideja käyttävillä (vastaten morfiinia 80 mg/vrk) ulostamistiheys oli suurempi laktuloosin ja sennan yhdistelmällä.
Toisessa tutkimuksessa 118 potilasta sai joko magnesium-hydrokloridin ja nestemäisen parafiinin yhdistelmää tai sennan ja laktuloosin yhdistelmää. Vain 42 potilasta oli tutkimuksessa mukana loppuun saakka. Tutkimuksessa tehtiin cross-over tutkimushaarojen kesken. Tehossa ei voitu osoittaa eroja, mutta useampi potilas koki sennan ja laktuloosin (59 %) miellyttävämpänä lääkityksenä kuin magnesium-hydrokloridin ja parafiinin yhdistelmän (25 %).
Kolmannessa tutkimuksessa 28 potilasta sai joko intialaista kansanlääkintälaksatiivia misrakasnehamia 10 ml tai sennaa 24–72 mg 2 viikon ajan. Teho määriteltiin potilaan tyytyväisyytenä suolen toimintaan, mutta tilastollisia eroja tehossa ei voitu osoittaa. 5 potilasta sennaa saaneista ja 1 potilas misrakasnehamia saaneista tarvitsi lisälaksatiivia.
Neljännessä tutkimuksessa verrattiin sennaa laktuloosiin 75 potilaalla. Kummassakin tutkimushaarassa annoksia nostettiin tarvittaessa (laktuloosia 10–40 mg tai sennaa 12–48 mg). Tutkimus kesti 4 viikkoa. Tilastollista eroa ei havaittu suolen toiminnan lukumäärässä. 37 % potilaista tarvitsi lisälaksatiivina vertailuhaaran laksatiivia.
Viidennessä tutkimuksessa verrattiin docusaatin ja sennan yhdistelmää sennan ja lumeen yhdistelmään. 74 potilasta osallistui tutkimukseen, joka kesti 10 vuorokautta. Docusaattiryhmän potilaita poistui tutkimuksesta 25 ja 8 potilasta sennan ja lumelääkkeen ryhmästä. Docusaattia ja sennaa saaneilla ulosteen konsistenssi oli pehmeämpi, mutta tehossa ei muutoin havaittu tilastollisia eroja tutkimushaarojen kesken. Lisälaksatiiveja tarvitsi 74 % sennaa ja lumetta saaneista ja 69 % docusaattia ja sennaa saaneista, ero ei ollut merkittävä.
Katsauksen kirjoittajat totesivat, että laksatiivojen välillä ei voitu osoittaa eroja tehon tai haittavaikutusten osalta. 4 tutkimuksessa vertailtiin laksatiiviyhdistelmiä, meta-analyysiä yksittäisen laksatiivin tehosta tai turvallisuudesta ei voitu suorittaa. Johtopäätöksien tekoa vaikeutti tutkimusten pieni potilasmäärä, erilaiset määritelmät teholle, puutteellinen tulosten raportointi ja tutkimuksesta poistuneiden suuri määrä.
Kommentti: Katsauksessa oli mukana vain 1 uusi tutkimus verrattuna aiempaan katsaukseen. Kaikkia käytettyjä lääkeaineita ei ole käytössä Suomessa, toisaalta makrogolia ja natriumpikosulfaattia ei tutkittu, mutta ne ovat yleisesti käytössä Suomessa.