Takaisin

Fysioterapia sekä käveleminen ja liikkuminen MS-taudissa

Näytönastekatsaukset
Juhani Ruutiainen
5.2.2019

Näytön aste: C

MS-kuntoutujilla, joilla on lievä tai keskivaikea liikuntahaitta, kävelynopeus ja kestävyys saattavat parantua spesifillä kävelyharjoittelulla kävelymatolla, robottiavusteisella kävelyharjoittelulla ja painokevennetyllä kävelyharjoittelulla. Fysioterapia lienee tehokasta liikuntakykyyn, ja se saattaa vähentää masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta sekä parantaa päivittäisistä toiminnoista selviytymistä, elämänhallintaa ja elämänlaatua.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-...»1(kirjallisuushakujen ajankohta 12/2008) haettiin MS-taudissa fysioterapian käyttöä koskevia järjestelmällisiä katsauksia ja vertailevia tutkimuksia, joissa osallistujat oli satunnaistettu tai jaettu muulla tavoin interventio- ja vertailuryhmiin ja joissa rajauduttiin toimintoihin käveleminen ja liikkuminen (International Classification of Functioning, Disability and Health (ICF) d450–d469). 3 tunnistetussa aikaisemmassa järjestelmällisessä katsauksessa sivuttiin harjoittelun vaikuttavuutta kävelemiseen ja liikkumiseen. Aihealueen 10 alkuperäistutkimuksessa kuntoutujia oli yhteensä 277. Kaikki tutkimukset kohdistuivat lievän toimintahaitan omaaviin, kävelykyvyltään itsenäisiin (EDSS ≤ 6,5) MS-kuntoutujiin. Tutkimuksista 3 oli spesifistä kävelyharjoittelua. Näissä kävelymatolla harjoittelua verrattiin ei-hoitoon, robottiavusteista kävelyharjoittelua tavalliseen kävelyharjoitteluun ja painokevennettyä kävelyharjoittelua robottiavusteiseen painokevennettyyn kävelyharjoitteluun. 7 kävelyyn kohdistuvaa tutkimusta oli erilaisia yleisesti käytössä olevia terapeuttisen harjoittelun menetelmiä. 2 tutkimuksessa oli mukana Feldenkrais-menetelmä joko verrattuna lumehoitoon tai muuhun ryhmäohjaukseen. Lopuissa tutkimuksissa verrattiin erilaisia terapiamenetelmiä (muun muassa fasilitaatio- ja tehtäväkeskeiset menetelmät), eri paikoissa toteutettua tarkemmin määrittelemätöntä terapiaa (laitoskuntoutus, avokuntoutus, kotiharjoittelu) tai harjoittelun aikana käytetyn tuen (ilmalastan) vaikutusta liikkumiseen.

Fasilitaatiotekniikoihin perustuvat terapiat eivät ilmeisesti paranna MS-kuntoutujien kävelykykyä muihin hoitoihin verrattuna «Fuller KJ, Dawson K, Wiles CM. Physiotherapy in ch...»3. Spesifinen kävelyharjoittelu kävelymatolla verrattuna ei-hoitoon «van den Berg M, Dawes H, Wade DT ym. Treadmill tra...»4, robottiavusteinen kävelyharjoittelu verrattuna tavalliseen kävelyharjoitteluun «Beer S, Aschbacher B, Manoglou D ym. Robot-assiste...»5 ja painokevennetty kävelyharjoittelu verrattuna robottiavusteiseen painokevennettyyn kävelyharjoitteluun «Lo AC, Triche EW. Improving gait in multiple scler...»6 saattaa parantaa MS-kuntoutujien kävelynopeutta ja kävelykestävyyttä. Liikuntakykyyn kohdistuva terapeuttinen harjoittelu avohoidossa, kotiharjoitteluna tai kuntoutuslaitoksessa toteutettuna lienee tehokasta verrattuna ei-hoitoon parantaen lievän toimintahaitan omaavien MS-kuntoutujien liikuntakykyä «Solari A, Filippini G, Gasco P ym. Physical rehabi...»7, «Wiles CM, Newcombe RG, Fuller KJ ym. Controlled ra...»8. Liikuntakykyyn kohdistuva terapeuttinen harjoittelu saattaa vähentää MS-kuntoutujien kokemaa masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta verrattuna ei-hoitoon «Lord SE, Wade DT, Halligan PW. A comparison of two...»9. Liikuntakykyyn kohdistuva terapeuttinen harjoittelu saattaa parantaa MS-kuntoutujien päivittäisistä toiminnoista selviytymistä, heidän kokemaansa elämänhallintaa tai elämänlaatua verrattuna ei-hoitoon tai toiseen hoitoon. Haussa tunnistetuissa aikaisemmissa järjestelmällisissä kirjallisuuskatsauksissa hoitoon liittyvät johtopäätökset perustuivat vain muutamiin RCT-tutkimuksiin. Katsauksissa kävelemiseen ja liikkumiseen kohdistuvan terapeuttisen harjoittelun todettiin olevan turvallista MS-kuntoutujille, eikä sillä todettu olevan haittavaikutuksia. Aikaisempiin katsauksiin perustuen kävelemiseen ja liikkumiseen kohdistuva terapeuttinen harjoittelu ilmeisesti parantaa MS-kuntoutujien liikuntakykyä ei-hoitoon verrattuna. Terapeuttinen harjoittelu saattaa parantaa MS-kuntoutujien toimintakykyä ainakin lyhytaikaisesti, mutta interventioiden, vertailuryhmien ja päätulosmittareiden erilaisuuden vuoksi luotettava näyttö puuttuu.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatu on arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Järjestelmällisessä kirjallisuuskatsauksessa «Xie X, Sun H, Zeng Q ym. Do Patients with Multiple...»2 selvitettiin, eroaako robottiavusteisen fysioterapian vaikutus tavanomaisen fysioterapeuttisen kävelyharjoittelun vaikutuksesta MS-tautia sairastavan kävelemiseen ja liikkumiseen (ICF d450–d469). Kirjallisuushaut kohdistettiin joulukuuhun 2015 saakka. Katsaukseen valittiin 7 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta. Menetelmällisesti tutkimusharha arvioitiin vähäiseksi, joskin puutteita oli muun muassa osallistujien lukumäärässä ja sokkoutuksessa. Analyysissä oli mukana 205 MS-tautia sairastavaa. Tutkimuksiin osallistuvilla on ollut kohtalainen tai huomattava kävelyhaitta (EDSS 3,0–7,5). Meta-analyysissa tarkasteltiin kävelynopeutta (10 metrin kävelytesti tai suora mittaus) ja -kestävyyttä (6 minuutin kävelytesti).

Kävelynopeuden osalta ei ryhmien välillä todettu eroja lyhyt- tai pitkäaikaisesti. Kävelykestävyyden osalta robottiavusteisen fysioterapian tulokset olivat paremmat kuin tavanomaisen fysioterapeuttisen kävelyharjoittelun välittömästi harjoittelun jälkeen (riskisuhde 14,25; 95 % luottamusväli 3,19–25,3), mutta ei pitempiaikaisessa mittauksessa (8,07; -5,48–31,61).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kirjallisuuskatsauksen laatuon arvioitu AMSTAR-kriteerein.

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Fuller KJ, Dawson K, Wiles CM. Physiotherapy in ch...»3 oli mukana MS-tautia sairastavia (n = 23, EDSS ei ilmoitettu). He saivat joko fasilitaatiotekniikkaan perustuvaa fysioterapiaa 60 minuuttia 16–19 kertaa 5–7 viikon kuluessa (ryhmä 1, n = 12) tai task-oriented-fysioterapiaa 60 minuuttia 15–19 kertaa 5–7 viikon kuluessa (ryhmä 2, n = 11). Mittaukset suoritettiin ennen hoidon alkamista ja heti sen loputtua. Ryhmien välillä ei todettu eroja kävelyä tai tasapainoa mittaavissa testeissä.

Tulokset paranivat molemmilla terapioilla alkutilanteeseen verrattuna (10 metrin kävelynopeus: ryhmä 1: -9,3 + 14,7 sekuntia, ryhmä 2: -6,0 + 4,7 sekuntia, ei eroa ryhmien välillä; Rivermead Mobility index: ryhmä 1: +1,2 + 1,5, ryhmä 2: +0,8 + 0,7, ei eroa ryhmien välillä; Bergin tasapainotesti: ryhmä 1: +8,5 + 7,6, ryhmä 2: +7,2 + 5,5, ei eroa ryhmien välillä).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «van den Berg M, Dawes H, Wade DT ym. Treadmill tra...»4 oli mukana MS-tautia sairastavia (n = 19). Kyseessä oli crossover-tutkimusasetelma. Välittömän harjoittelun ryhmä H (n = 10) käveli kävelymatolla 30 min/vrk, 3 vrk/viikko 1 kuukauden ajan ja viivästetyn harjoittelun ryhmä V (n = 9) toimi kontrollina. Välittömästi sen jälkeen viivästetyn harjoittelun ryhmä käveli samaan tapaan kävelymatolla 4 viikkoa, ja välittömän harjoittelun ryhmä toimi kontrollina. Mittaukset tehtiin harjoittelun alkaessa ja sen jälkeen 4 ja 8 viikon kohdalla.

Välittömän harjoittelun ryhmässä 10 metrin kävelyaika kohentui paremmin kuin viivästetyn harjoittelun ryhmässä 4 viikon kohdalla (H -3,1 sekuntia, V -0,6 s sekuntia, p < 0,05), mutta palautui lähtölukemiin 4 viikon harjoittelemattomuuden jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Beer S, Aschbacher B, Manoglou D ym. Robot-assiste...»5 oli mukana MS-tautia sairastavia (n = 29, EDSS keskiluku 6,5, vaihteluväli 6,0–7,5). Tutkimuksessa verrattiin robottiavusteista (n = 14) ja tavanomaista terapiaa (n = 15) kävelyn kohentamiseksi. Tutkimus toteutettiin 3 viikon laitoskuntoutuksen yhteydessä (30 minuutin terapiakertoja 15 molemmissa ryhmissä).

Molemmissa ryhmissä 20 metrin kävelynopeus kohentui 3 viikon mittauksessa (effect size yli 6,0), mutta tasaantui alkuperäiseen 6 kuukauden kohdalla.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Lo AC, Triche EW. Improving gait in multiple scler...»6 oli mukana MS-tautia sairastavia (n = 13; EDSS keskiarvo 5,9; SD 1,2). Kyseessä oli crossover-tutkimusasetelma. Kukin sai satunnaistetussa järjestyksessä painokevennettyä kävelyn kuntoutusta kävelymatolla sekä robottiohjauksessa että ilman sellaista. Kumpaakin kuntoutusta annettiin 2 kertaa viikossa 3 viikon ajan. Kuntoutusten välissä oli 6 viikon (washout) tauko.

Molemmissa ryhmissä kävely kohentui (7,62 metrin kävelyaika +31 %, 6 minuutin kävelymatka kävelymatolla +38 %, EDSS +1 piste). Kuntoutusmuotojen välillä ei havaittu eroja.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Solari A, Filippini G, Gasco P ym. Physical rehabi...»7 oli mukana relapsoivaa-remittoivaa, sekundaarisesti tai primaaristi progressiivista MS-tautia sairastavia (n = 50, EDSS keskiarvo 5,5, vaihteluväli 3,0–6,5). He saivat joko yksilöllistä fysioterapiaa kuntoutuslaitoksessa 2 kertaa päivässä 45 minuuttia kerrallaan 3 viikon ajan, minkä jälkeen he jatkoivat ohjeenmukaisia kotiharjoituksia 12 viikon ajan kotona (n = 27) tai tekivät ohjeenmukaisia kotiharjoituksia kotona 15 viikon ajan (n = 23). Mittaukset suoritettiin kuntoutustarpeen toteamisen yhteydessä sekä 3, 9 ja 15 viikkoa sen jälkeen. Tuloksia arvioitiin toimintakyvyn pohjalta.

Ruumiin ja kehon toimintojen (EDSS) osalta ei havaittu eroa ryhmien välillä. Fysioterapia kohensi suorituskykyä (Functional Independency Measure, FIM, parannus yli 2 pistettä motorisessa osiossa): 3 viikon kohdalla hoitoryhmä: 13 vs verrokkiryhmä: 2 potilasta, p < 0,004; 9 viikon kohdalla hoitoryhmä: 12 vs verrokkiryhmä 1 potilasta, p < 0,001. Ero hävisi 15 viikon kohdalla (hoitoryhmä: 1 potilas vs verrokkiryhmä 2 potilasta, p < 0,6).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Wiles CM, Newcombe RG, Fuller KJ ym. Controlled ra...»8 oli mukana relapsoivaa-remittoivaa, sekundaarisesti tai primaaristi progressiivista MS-tautia sairastavia potilaita (n = 42, EDSS keskiarvo 5,7, vaihteluväli 4–6). Kyseessä oli crossover-tutkimusasetelma. Kukin potilas osallistui 3 kestoltaan 8 viikon jaksoon, joista 1 jakson aikana ei ollut fysioterapiaa ja 2 muun jakson aikana oli fysioterapiaa 45 minuuttia 2 kertaa viikossa joko kotona tai sairaalan poliklinikalla. Kunkin osallistujan jaksojen järjestys oli satunnainen, ja jaksojen välissä oli 8 viikkoa, jolloin ei ollut fysioterapiaa.

Fysioterapia sekä kotona että sairaalan poliklinikalla kohensi suorituskykyisyyttä verrokkijaksoon (ei terapiaa) nähden (Rivermead Mobility Indeksin asteikko oli 0–15, fysioterapia kotona: ennen terapiaa 9,6 (3,2), sen jälkeen 10,6 (2,9), p < 0,001, etu 1,5; 95 % luottamusväli 0,7–2,3; fysioterapia sairaalan poliklinikalla: ennen terapiaa 10,0 (3,6), sen jälkeen 10,5 (3,5), p < 0,001, etu 1,4; 95 % luottamusväli 0,6–2,1. Kotona tai sairaalan poliklinikalla saadun terapian tuloksissa ei ollut keskenään eroja.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Lord SE, Wade DT, Halligan PW. A comparison of two...»9 oli mukana MS-tautia sairastavia (n = 45, EDSS keskiarvo 6,5, vaihteluväli 5,5–7,0). Heidät jaettiin 2 ryhmään, joista toiseen kuuluvat saivat yksilöllistä fysioterapiaa kuntoutuslaitoksessa 30–45 minuuttia jokaisena arkipäivänä 2 viikon ajan (n = 23) ja toiseen kuuluvat eivät saaneet kuntoutusta (n = 22). Mittaukset suoritettiin tutkimuksen alkaessa ja 9 viikkoa sen jälkeen (fysioterapiaa saaneiden kohdalla 3 viikkoa terapian loppumisen jälkeen).

VAS-janojen mukaan fysioterapiaa saaneiden huoli liikkumiskyvystään väheni verrokkiryhmään nähden (hoitoryhmä -16,9 + 19,8 ja verrokkiryhmä 2,4 + 18,9; p < 0,001), mutta ryhmien välillä ei ollut eroja muissa valituissa mittareissa (muun muassa Frenchay activities index, Rivermead Mobility Index, Nottingham extended ADL index ja Barthelin indeksi).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Miller L, Paul L, Mattison P ym. Evaluation of a h...»10 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli huomattava liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) A: n = 15/15, EDSS 7,0 + 0,5, verrokkiryhmä B: n = 15/13, EDSS 7,1 + 0,8). Tutkimuksessa verrattiin kotona toteutettua yksilöllistä fysioterapiaa ei-hoitoon. Hoitoryhmä sai 8 viikon ajan yksilöllistä fysioterapiaa 2 kertaa viikossa 60 minuuttia kerrallaan. Mittaukset tehtiin alkutilanteessa ja 8 ja 16 viikon kohdalla. Päämuuttujassa Multiple Sclerosis Impact Scalessa (MSIS-29), joka mittaa MS-tautiin liittyvää fyysistä ja psykologista haittaa, ei voitu osoittaa eroja ryhmien välillä (time x group interaction p = 0,925).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa tutkimuksessa «Vaney C, Gattlen B, Lugon-Moulin V ym. Robotic-ass...»11 oli mukana MS-tautia sairastavia, joilla oli kohtalainen tai huomattava liikuntahaitta (ryhmät (n alussa/lopussa) hoitoryhmä A: n = 34/26, EDSS 5,9 + 0,9, 3–0–6,5, verrokkiryhmä B: n = 33/23, EDSS 5,7 + 1,1, 3–0–6,5). Tutkimuksessa verrattiin kävelykuntoutusta Lokomat-robotilla (ryhmä A) ja kävelyharjoituksia ryhmässä fysioterapeutin opastuksella 3 viikon laitoskuntoutusjakson aikana (ryhmä B). Molempien ryhmien terapiamäärä oli 9 harjoituskertaa, 30 minuuttia kerrallaan. Sen lisäksi molemmat ryhmät osallistuivat tavanomaiseen laitoskuntoutukseen (yksilöllistä tai ryhmämuotoista terapiaa 2,5 tuntia/vrk).

Päämuuttujissa elämänlaatu (Well-Being Visual Analogue Scale, EQ-5D European VAS) ja aktiviteetti (AntiGraph uniaksiaalinen akkelerometri) ei voitu osoittaa eroja ryhmien välillä. Eroja ei ollut toissijaisissakaan muuttujissa (Bergin tasapainotesti, fyysinen ja kognitiivinen fatiikki, Rivermead Mobility Index, modified Ashworth scale, kipujana 0–10).

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Yleistettävyys vaikeavammaisiin MS-kuntoutujiin jää epäselväksi, koska tutkimuksissa ei juuri ollut mukana vaikeamman toimintakykyhaitan omaavia (EDSS ≥ 6,5). Israelilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Schwartz I, Sajin A, Moreh E ym. Robot-assisted ga...»12 oli mukana yli 18-vuotiaita vakaassa vaiheessa olevaa progressiivista MS-tautia sairastavaa, joilla oli huomattava liikunnallinen haitta (EDSS 5–7). Ryhmäkoko oli: (n alussa / 1 kk / 3 kk / 6 kk) A 15/12/9/8 ja B 17/16/15/10. Tutkimus vertasi robottiavusteisen ja tavanomaisen fysioterapian vaikuttavuutta kävely- ja toimintakykyyn. A-ryhmä sai robottiavusteista fysioterapiaa (Lokomat™) 2–3 kertaa viikossa 30 minuuttia 4 viikon ajan (yhteensä 12 kertaa). B-ryhmä sai tavanomaista fysioterapiaa (kävely-, seisomaannousu- ja tasapainoharjoituksia 12 kertaa). Päämuuttujia olivat 10 metrin kävelynopeus (10MWT), 6 minuutin kävelymatka (6MWD) ja Timed up and go (TUG) testi. Toissijaisia muuttujia olivat Bergin tasapainotesti (BBB), EDSS, FIM ja RAND-36. Ryhmät eivät alkutilanteessa eronneet tausta- ja tulosmuuttujiltaan toisistaan.

Välittömästi (1 kuukausi) intervention jälkeen B-ryhmän kävelynopeus (m/s) oli parempi kuin A-ryhmän (A 0,45 ± 0,3 vs B 0,63 ± 0,4, p < 0,023). Muissa pää- ja toissijaisissa muuttujissa ei ollut eroja. A-ryhmällä TUG (s) parani alkutilanteesta (alku 24,5 ± 19,9 vs 1 kk 28,7 ± 14,4, p < 0,05) ja muutos säilyi 3 ja 6 kuukauteen. B-ryhmällä kävelymatka (alku 151,5 ± 92,0 vs 1 kk 175,7 ± 119,0, p < 0,01) ja kävelyaika (alku 0,53 ± 0,31 vs 1 kk 0,63 ± 0,4, p < 0,05) parantuivat, ja tulos säilyi 3 kuukauden mittaukseen. Molemmissa ryhmissä tulokset paranivat BBB-, EDSS- ja FIM-testeissä tilastollisesti, mutta marginaalisesti 1 kuukauden kohdalla alkutilanteeseen nähden. Osa muutoksista säilyi 3 kuukautta mutta ei 6 kuukautta.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Calabrò RS, Russo M, Naro A ym. Robotic gait train...»13 oli mukana 18–65-vuotiaita relapsoivaa remittoivaa MS-tautia sairastavaa, joilla oli lievä tai kohtalainen liikunnallinen haitta (EDSS 4,0–5,5). Tutkimus vertasi tavanomaisen robottiavusteisen terapian (Lokomat™) (n = 20) ja virtuaalitodellisuudella (monitorilla näkyvä ohjattava polkijan avatar) (n = 20) lisätyn robottiavusteisen terapia (Lokomat-Pro™) vaikuttavuutta kävelykykyyn. Molemmat ryhmät saivat robottiavusteista fysioterapiaa 5 kertaa viikossa 40 minuuttia (+ 20 minuutin esilämmittely) 8 viikon ajan (yhteensä 40 kertaa). Päämuuttujia kävelyn osalta olivat Timed up and go -testi ja Bergin tasapainotesti. Ryhmät eivät alkutilanteessa eronneet tausta- ja tulosmuuttujiltaan toisistaan.

Välittömästi (8 viikkoa) intervention jälkeen ryhmien A ja B välillä ei päämuuttujien osalta ollut eroja. Molemmissa muutoksen suuruus (effect size, Cohen’s d) oli pieni (< 0,2).

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Pompa A, Morone G, Iosa M ym. Does robot-assisted ...»14 oli mukana 25–65-vuotiaita MS-tautia sairastavia, joilla oli huomattava liikuntahaitta (EDSS 6,0–7,5). Ryhmäkoko oli (n alussa/lopussa) A: 25/21, B: 25/22. Tutkimuksessa verrattiin robottiavusteisen (Gait Trainer GTII™) fysioterapian (ryhmä A) ja tavanomaisen fysioterapeuttisen kävelyharjoituksen vaikuttavuutta kävelykykyyn. Terapia toteutettiin 3 kertaa viikossa 40 minuuttia 4viikon ajan (yhteensä 12 kertaa). Molemmat ryhmät saivat lisäksi moniammatillisen työryhmän muita terapioita tarpeen mukaan. Päämuuttujia olivat 2 minuutin kävelytesti ja kävelykykyä arvioiva Functional Ambulatory Category (FAC), jossa 0 = kyvytön kävelemään ja 5 = kävelee ongelmitta. Ryhmät eivät alkutilanteessa eronneet tausta- ja tulosmuuttujiltaan toisistaan.

Välittömästi (4 viikkoa) intervention jälkeen ryhmien A ja B välillä ei päämuuttujien osalta ollut eroja eikä kummallakaan ryhmällä päämuuttujien osalta tapahtunut muutosta alkutilanteeseen nähden.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Italialaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Straudi S, Fanciullacci C, Martinuzzi C ym. The ef...»15 oli mukana ≥ 18-vuotiaita progressiivista MS-tautia sairastavia, joilla oli huomattava liikuntahaitta (EDSS 6,0–7,0). Ryhmäkoko oli (n alussa/lopussa) A: 30/30, B: 28/28. Tutkimuksessa verrattiin robottiavusteisen (Lokomat™) fysioterapian (ryhmä A) ja tavanomaisen fysioterapeuttisen kävelyharjoituksen vaikuttavuutta kävelykykyyn. Terapia toteutettiin 2 kertaa viikossa 30 minuuttia 6 viikon ajan (yhteensä 12 kertaa), molemmissa ryhmissä terapiakertaan sisältyi 30 minuutin lämmittely. Päämuuttujia olivat kävelynopeuden osalta 10 metrin kävelytesti (10MWT) ja kävelykestävyyden osalta 6 minuutin kävelytesti (6MWT). Mittaukset suoritettiin terapian alkaessa (T0), 3 viikon (T1), hoidon päättyessä 6 viikon (T2) ja 3 kuukauden kohdalla (T3). Ryhmät eivät alkutilanteessa eronneet tausta- ja tulosmuuttujiltaan toisistaan.

10MWT- ja 6MWT-tulokset (T0–T1, T0–T2) kohenivat vain A-ryhmässä. Eroja ryhmien välillä oli A-ryhmän eduksi T0–T3-vertailussa 10MWT:n osalta ja T0–T-1, T0–T2-vertailussa 6MWT:n osalta. Muutoksen suuruus (effect size, Cohen’s d) kävelynopeuden (10MWT) osalta A-ryhmässä (verrattuna B-ryhmään) oli kohtalainen 0,46 (95 % luottamusväli -0,11–1,03) ja kävelykestävyyden (6MWT) osalta suuri 0,81 (95 % luottamusväli 0,21–1,39). A-ryhmässä kävelymatka piteni 23 metriä, kun 22 metrin pitenemistä pidetään kliinisesti merkittävänä muutoksena. Intention-to-treat-analyysi vahvisti A-ryhmän tulosten paremmuuden mittauksissa T0–T1 ja T0–T2.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Israelilaisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Kalron A, Rosenblum U, Frid L ym. Pilates exercise...»16 oli mukana 25–55-vuotiaita MS-tautia sairastavia, joilla oli lievä tai kohtalainen liikuntahaitta (EDSS 3,0–6,0). Ryhmäkoko oli (n alussa/lopussa) A: 25/22, B: 25/23. Tutkimuksessa verrattiin Pilates-menetelmän (ryhmä A) ja tavanomaisen fysioterapeuttisen kävelyharjoituksen vaikuttavuutta kävelykykyyn. Harjoittelu/terapia toteutettiin fysioterapeutin ohjaamana 1 kertaa viikossa 30 minuuttia 12 viikon ajan (yhteensä 12 kertaa) ja sen lisäksi kotiharjoitteluna 1 kertaa päivässä 15 minuuttia 12 viikon ajan (yhteensä 84 kertaa). Päämuuttujia olivat Timed up an go -testi (TUG), 2 (2MWT) ja 6 (6MWT) minuutin kävelytestit, Bergin tasapainotesti (BBT) ja Four Square Step Test (FSST). Ryhmät eivät alkutilanteessa eronneet tausta- ja tulosmuuttujiltaan toisistaan.

Välittömästi (12 viikkoa) intervention jälkeen ryhmien A ja B tulokset paranivat seuraavissa: TUG (A -1,81, B -1,71, p = 0,023), FSST (A -4,5, B -3,5, p = 0,031), 2MWT (A 14,5, B 12,7, p = 0,018) ja 6MWT (A 39,1, B 25,3, p = 0,017). Ryhmien välille ei kuitenkaan syntynyt eroja.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Paltamaa J, Karhula M, Suomela-Markkanen T, Autti-Rämö I (toim.) Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Helsinki: Kela, 2011. ISBN 978-951-669-849-9 (nid.), 978-951-669-850-5 (pdf) «https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/24581/Hyvan;jsessionid=0D858379FB18ADA0AA8C3429E40B3336?sequence=148»1
  2. Xie X, Sun H, Zeng Q ym. Do Patients with Multiple Sclerosis Derive More Benefit from Robot-Assisted Gait Training Compared with Conventional Walking Therapy on Motor Function? A Meta-analysis. Front Neurol 2017;8:260 «PMID: 28659856»PubMed
  3. Fuller KJ, Dawson K, Wiles CM. Physiotherapy in chronic multiple sclerosis: a controlled trial. Clin Rehabil 1996;10:195-205
  4. van den Berg M, Dawes H, Wade DT ym. Treadmill training for individuals with multiple sclerosis: a pilot randomised trial. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2006;77:531-3 «PMID: 16543538»PubMed
  5. Beer S, Aschbacher B, Manoglou D ym. Robot-assisted gait training in multiple sclerosis: a pilot randomized trial. Mult Scler 2008;14:231-6 «PMID: 17942510»PubMed
  6. Lo AC, Triche EW. Improving gait in multiple sclerosis using robot-assisted, body weight supported treadmill training. Neurorehabil Neural Repair 2008;22:661-71 «PMID: 18971381»PubMed
  7. Solari A, Filippini G, Gasco P ym. Physical rehabilitation has a positive effect on disability in multiple sclerosis patients. Neurology 1999;52:57-62 «PMID: 9921849»PubMed
  8. Wiles CM, Newcombe RG, Fuller KJ ym. Controlled randomised crossover trial of the effects of physiotherapy on mobility in chronic multiple sclerosis. J Neurol Neurosurg Psychiatry 2001;70:174-9 «PMID: 11160464»PubMed
  9. Lord SE, Wade DT, Halligan PW. A comparison of two physiotherapy treatment approaches to improve walking in multiple sclerosis: a pilot randomized controlled study. Clin Rehabil 1998;12:477-86 «PMID: 9869251»PubMed
  10. Miller L, Paul L, Mattison P ym. Evaluation of a home-based physiotherapy programme for those with moderate to severe multiple sclerosis: a randomized controlled pilot study. Clin Rehabil 2011;25:720-30 «PMID: 21504954»PubMed
  11. Vaney C, Gattlen B, Lugon-Moulin V ym. Robotic-assisted step training (lokomat) not superior to equal intensity of over-ground rehabilitation in patients with multiple sclerosis. Neurorehabil Neural Repair 2012;26:212-21 «PMID: 22140197»PubMed
  12. Schwartz I, Sajin A, Moreh E ym. Robot-assisted gait training in multiple sclerosis patients: a randomized trial. Mult Scler 2012;18:881-90 «PMID: 22146609»PubMed
  13. Calabrò RS, Russo M, Naro A ym. Robotic gait training in multiple sclerosis rehabilitation: Can virtual reality make the difference? Findings from a randomized controlled trial. J Neurol Sci 2017;377:25-30 «PMID: 28477702»PubMed
  14. Pompa A, Morone G, Iosa M ym. Does robot-assisted gait training improve ambulation in highly disabled multiple sclerosis people? A pilot randomized control trial. Mult Scler 2017;23:696-703 «PMID: 27486219»PubMed
  15. Straudi S, Fanciullacci C, Martinuzzi C ym. The effects of robot-assisted gait training in progressive multiple sclerosis: A randomized controlled trial. Mult Scler 2016;22:373-84 «PMID: 26658817»PubMed
  16. Kalron A, Rosenblum U, Frid L ym. Pilates exercise training vs. physical therapy for improving walking and balance in people with multiple sclerosis: a randomized controlled trial. Clin Rehabil 2017;31:319-328 «PMID: 26951348»PubMed