Meta-analyysi «Fiest KM, Dykeman J, Patten SB ym. Depression in e...»1 masennuksen esiintyvyydestä epilepsiaa sairastavilla (haut Medline 1948–2012, Embase 1980–2012 ja PsychINFO 1806–2012). Alkuhaussa löytyneistä 166 artikkelista 23 artikkelia 14 tietolähteestä täytti ennalta määritetyt kriteerit. Artikkelit oli julkaistu vuosina 1996–2011. Tutkimusten laatu vaihteli. Kaikissa tutkimuksissa käytettiin standardoituja menetelmiä tiedon keräämisessä, mutta vain 10 tutkimuksessa käytettiin validoituja kriteereitä masennusoireiden arvioinnissa. Tutkimuskohorteista 8 sijaitsi Yhdysvalloissa tai Kanadassa, 4 Euroopassa, 1 Etelä-Amerikassa ja 1 Lähi-Idässä.
9 tutkimusta (29 891 potilasta) käsitteli aktiivisen masennuksen esiintyvyyttä (aiempaa tai tutkimushetkellä), joka oli 23,1 % (95 % luottamusväli 20,6–28,31 %). 5 tutkimuksessa (1 217 024 potilasta) saatiin aktiivisen masennuksen vetosuhteeksi (OR) 2,77 (95 % luottamusväli 2,09–2,67). 4 tutkimuksessa (5 454 potilasta) elämänaikaisen masennuksen esiintyvyys oli 13,0 % (95 % luottamusväli 5,1–33,1), ja 3 tutkimuksessa (4 195 potilasta) elämänaikaisen masennuksen OR oli 2,20 (95 % luottamusväli 1,07–4,51).
Tutkimus «Tellez-Zenteno JF, Patten SB, Jetté N ym. Psychiat...»2 oli kanadalainen väestöpohjainen poikkileikkaustutkimus, joka perustui terveydenhuollon rekisteritietoihin. Tavoitteena oli tutkia epilepsiaa sairastavien mielenterveyshäiriöiden esiintyvyyttä. Mukana ovat ajanjaksolla 5/2002–12/2002 kolmen itsehallintoalueen yli 15-vuotiaat satunnaisesti valitut henkilöt 48 047:stä kotitaloudesta. Tutkimushenkilöt haastateltiin käyttämällä strukturoitua mallia mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseksi (World Mental Health (WMH) Survey Initiative Version of the World Health Organization (WHO) Composite International Diagnostic Interview (luottamusväli, DI)) sekä kysymällä henkilön mahdollisesta epilepsiasta. Lopullinen vastausprosentti oli 77 % eli 36 984 henkilöä. Vastaajista 253 ilmoitti sairastavansa epilepsiaa (prevalenssi 6/1 000 henkilöä, 95 % luottamusväli 5–7).
Epilepsiaa sairastavilla oli korkeampi elinaikainen riski mille tahansa mielialaoireelle (35,5 %, 95 % luottamusväli 25,9–44,0 vs. 20,7 %, 95 % luottamusväli 19,5–20,7) verrattuna kontrollihenkilöihin. Masennuksen riski oli 17,4 %; 95 % luottamusväli 10,0–24,9 (kontrolleilla 10,7 %; 95 % luottamusväli 10,2–11,2) ja ahdistuksen 22,8 %; 95 % luottamusväli 14,8–30,9 (kontrolleilla 11,2 %; 95 % luottamusväli 10,8–11,7). Psykoosin riskiä ei voitu arvioida. Itsemurha-ajatuksia esiintyi epilepsiaa sairastavilla elinaikana 25,0 % (95 % luottamusväli 17,4-32,5) ja verrokkihenkilöillä 13,3 % (95 % luottamusväli 12,8–13,8).
Norjalainen tutkimus «Karouni M, Arulthas S, Larsson PG ym. Psychiatric ...»3 oli rekisteritutkimus, jonka tavoitteena oli arvioida psyykkisen sairastavuuden esiintyvyyttä sekä tutkia psykiatrisen lääkkeiden määräämiskäytäntöjä epilepsiaa sairastavilla. Mukana tutkimuksessa oli 186 433 potilasta vuosina 2004–2007. Näistä potilaista miehiä oli 44 %. Väestöstä 1 % (keskiarvo 46 608 potilasta) sairasti epilepsiaa.
Potilaita, joilla oli samanaikaisesti diagnosoitu epilepsia ja psykiatrinen sairaus, oli 32 % (95 % luottamusväli 31,92–32,08) kaikista epilepsiaa sairastavista (keskiarvo 14 921 potilasta). Masennuslääkkeitä käyttäviä epilepsiapotilaita oli 9 465 eli 20,9 % (vs. 6,1 % kontrollihenkilöistä) ja psykoosilääkkeitä käyttäviä epilepsiapotilaita oli 6 078 eli 13,4 % (vs. 2,3 % kontrollihenkilöistä).
Ahdistusoireiden esiintyvyyttä ei voitu erikseen luotettavasti arvioida, koska masennuslääkkeitä käytetään myös ahdistuksen hoidossa, ja bentsodiatsepiinien käyttöaiheet ovat moninaisia. Masennuslääkkeistä käytetyimpiä olivat essitalopraami, sitalopraami ja venlafaksiini, ja antipsykooteista olantsapiini, litium ja ketiapiini.