Monikansallisessa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «Porter RJ, Partiot A, Sachdeo R ym. Randomized, mu...»1399 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa aikuispotilasta sai lisälääkkeenä lumelääkettä (n = 96) tai retigabiinia 600 mg/vrk (n = 100), 900 mg/vrk (n = 95) tai 1 200 mg/vrk (n = 106). Tutkimukseen osallistuvilla esiintyi vähintään 4 kohtausta 8 viikon alkuseurantajakson aikana, ja he käyttivät 1 tai 2 epilepsialääkettä. Esiseurantavaiheen jälkeen tutkimuslääke titrattiin 8 viikon kuluessa ylläpitoannokseen, jota jatkettiin 8 viikkoa.
Kohtausten määrä väheni ylläpitovaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna lumelääkettä saaneilla 13,1 %, retigabiini 600 mg/vrk saaneiden ryhmässä 23,4 % (ero lumeeseen verrattuna ei tilastollisesti merkittävä), 900 mg/vrk saaneiden ryhmässä 29,3 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä p = 0,0387) ja 1 200 mg/vrk saaneiden ryhmässä 35,2 % (ero lumeeseen verrattuna tilastollisesti merkittävä p = 0,0024). Vähintään 50 % vähenemä kohtausten määrässä havaittiin 15 %:lla lumeryhmässä, 23 %:lla retigabiinia 600 mg/vrk saaneiden ryhmässä (ero lumeeseen verrattuna ei tilastollisesti merkittävä), 30 %:lla 900 mg/vrk saaneiden ryhmässä (ero lumeeseen verrattuna 0,0214) ja 1 200 mg/vrk saaneiden ryhmässä 35 % (ero lumeeseen verrattuna 0,016). Tavallisimmat retigabiiniin liittyneet haittatapahtumat olivat uneliaisuus, sekavuus, heitehuimaus, vapina ja muistamattomuus. Tutkimuksen keskeytti haittatapahtumien takia 12,5 % potilaista lumeryhmässä, 17 % retigabiinia 600 mg/vrk saaneiden ryhmässä, 20 % 900 mg/vrk saaneiden ryhmässä ja 29,2 % 1 200 mg/vrk saaneiden ryhmässä.
Monikansallisessa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «Brodie MJ, Lerche H, Gil-Nagel A ym. Efficacy and ...»2 538 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa aikuispotilasta sai lisälääkkeenä lumelääkettä (n = 164) tai retigabiinia annoksella 600 mg/vrk (n = 181) tai 900 mg/vrk (n = 178). Tutkimukseen osallistuvilla esiintyi vähintään 4 kohtausta 8 viikon alkuseurantajakson aikana, ja heillä oli ennestään käytössä 1–3 epilepsialääkettä. Esiseurantavaiheen jälkeen tutkimuslääke titrattiin 4 viikon kuluessa ylläpitoannokseen, jota jatkettiin 12 viikkoa.
Kohtausten määrä väheni ylläpitovaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna lumelääkettä saaneilla 15,9 %, 600 mg:n retigabiiniannoksella 27,9 % (ero lumeeseen nähden tilastollisesti merkittävä, 0,007) ja 900 mg:n annoksella 39,9 % (ero lumeeseen nähden tilastollisesti merkittävä, p < 0,001). Vähintään 50 % vähenemä kohtausten määrässä havaittiin 18,9 %:lla lumeryhmässä, 38,6 %:lla retigabiini 600 mg/vrk saaneiden ryhmässä (ero lumeeseen nähden tilastollisesti merkittävä, p < 0,001) ja 47,0 %:lla retigabiinia 900 mg/vrk saaneiden ryhmässä (ero lumeeseen nähden tilastollisesti merkittävä, p < 0,001). Tavallisimmat retigabiiniin liittyneet annosriippuvaiset haittatapahtumat olivat heitehuimaus, uneliaisuus ja päänsärky. Muita yleisiä (ilmaantuvuus > 5 %) haittoja olivat heikotus, vapina, muistihäiriöt ja pahoinvointi. Haittatapahtumien takia tutkimuksen keskeytti 8 % potilaista lumeryhmässä, 17 % retigabiinia 600 mg/vrk saaneiden ryhmässä ja 26 % retigabiinia 900 mg/vrk saaneiden ryhmässä.
Pohjois- ja Etelä-Amerikassa suoritetussa, kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa tutkimuksessa «French JA, Abou-Khalil BW, Leroy RF ym. Randomized...»3 405 vaikeahoitoista paikallisalkuista epilepsiaa sairastavaa aikuispotilasta sai lisälääkkeenä lumelääkettä (n = 152) tai retigabiinia annoksella 1 200 mg/vrk (n = 154) tai 600 mg/vrk (n = 97). Tutkimukseen osallistuvilla esiintyi vähintään 4 kohtausta 8 viikon alkuseurantajakson aikana, ja heillä oli ennestään käytössä 1–3 epilepsialääkettä. Esiseurantavaiheen jälkeen tutkimuslääke titrattiin 6 viikon kuluessa ylläpitoannokseen, jota jatkettiin 12 viikkoa.
Kohtausten määrä väheni ylläpitovaiheessa lähtötilanteeseen verrattuna lumelääkettä saaneilla 17,5 % ja retigabiiniryhmässä 44,3 % (ero tilastollisesti merkittävä, p < 0,001). Vähintään 50 % vähenemä kohtausten määrässä havaittiin 17,8 % %:lla lumeryhmässä ja 44,4:lla retigabiiniryhmässä (ero tilastollisesti merkittävä, p < 0,01) ja 41,2 % retigabiinia 600 mg/vrk saaneiden ryhmässä (ero lumeryhmään < 0,01). Ylläpitovaiheen ajan kohtauksettomia potilaita oli retigabiiniryhmässä 2 %, lumeryhmässä ei kohtauksettomia ollut lainkaan. Tavallisimmat (ilmaantuvuus > 10 % potilaista) retigabiiniin liittyneet haitat olivat heitehuimaus, uneliaisuus, heikotus, sekavuus, dysartria, päänsärky, ataksia, näön sumeneminen, vapina ja pahoinvointi. Tutkimuksen keskeytti haittatapahtumien takia 8,6 % potilasta lumeryhmässä ja 36,8 % potilasta retigabiiniryhmässä.
Kommentti: Tutkimusten kesto oli lyhyt (8–12 viikkoa), joten retigabiinin tehosta ja siedettävyydestä pitkäaikaishoidossa ei ole kontrolloituihin tutkimuksiin perustuvaa tietoa. Retigabiinin tavallisimmat haitat ovat keskushermostoperäisiä, ja ne riippuvat annoksesta.