Takaisin

Teriparatidi kortikosteroidihoitoon liittyvän osteoporoosin hoidossa

Näytönastekatsaukset
Anna-Mari Koski
8.12.2020

Näytön aste: B

Teriparatidi ilmeisesti lisää luuntiheyttä ja vähentää nikamamurtumia glukokortikoidihoitoa saavilla potilailla.

Osteoanabolinen lisäkilpirauhashormoni lisää osteoblastien määrää, stimuloi niiden toimintaa ja estää sekä osteoblastien että osteosyyttien apoptoosia «Carpinteri R, Porcelli T, Mejia C ym. Glucocortico...»1. Nämä vaikutukset ovat vastakkaisia glukokortikoidien aiheuttamille haitallisille luuvaikutuksille. Teriparatidia (rhPTH 1–34, 25 μg/vrk s.c.) on tutkittu Kaliforniassa tulehduksellista nivelsairautta sairastavilla, postmenopausaalisilla naisilla (n = 51), joilla oli sekä estrogeeni- että prednisonihoito.

Luuntiheys lisääntyi merkittävästi enemmän (9,8 %, p < 0,001) 1 vuoden seurannassa potilailla, joita hoidettiin teriparatidilla verrattuna potilaisiin, joita hoidettiin pelkästään estrogeenilla. Tutkimus oli sokkoutettu, mutta lumepistoksia ei käytetty. Lonkan ja ranteen luuntiheydet eivät ryhmillä eronneet merkittävästi seurannan jälkeen «Lane NE, Sanchez S, Modin GW ym. Parathyroid hormo...»2. Samassa tutkimuksessa myös tietokonetomografialla mitattu nikaman koko säilyi teriparatidiryhmällä suurempana kuin vertailuryhmällä.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa monikeskustutkimuksessa «Saag KG, Zanchetta JR, Devogelaer JP ym. Effects o...»3 (13 maata, 76 keskusta) vähintään 21-vuotiaat potilaat, jotka olivat käyttäneet 5 mg tai enemmän prednisonia vähintään 3 kuukauden ajan, saivat joko teriparatidia (20 µg s.c.) ja lumetabletin (n = 214) tai 10 mg alendronaattia ja lumepistoksen päivittäin (n = 214). Sisäänpääsykriteerinä oli T-luku lonkassa tai nikamassa korkeintaan -2,0 tai -1,0, jos potilas oli sairastanut vähintään 1 pienienergisen vamman aiheuttaman murtuman.

Potilaita ei otettu tutkimukseen, jos ei ainakin 3 nikamaa pystytty luotettavasti arvioimaan luuntiheysmittaustutkimuksessa, jos potilaalla epäiltiin luusairautta tai syöpää, jos potilas oli saanut edeltävästi kliinisesti merkittävän bisfosfonaattihoidon tai hänellä oli munuaisten vajaatoiminta tai alendronaattihoidon estäviä gastrointestinaalisia ongelmia.

Tutkimus kesti joulukuusta 2002 tammikuuhun 2008. Tutkimuksen keskeytti 91 potilasta teriparatidiryhmästä (9 kuoli) ja 96 potilasta alendronaattiryhmästä (15 kuoli). Lähtötilanteessa ryhmät eivät eronneet toisistaan. Seuranta-aika oli 36 kuukautta.

Luuntiheyden kasvu keskimäärin ls-rangassa 11 % teriparatidiryhmässä ja 5,3 % alendronaattiryhmässä (p < 0,001), reisiluunkaulassa 6,3 % teriparatidiryhmässä ja 3,4 % alendronaattiryhmässä (p < 0,001) ja lonkassa kokonaisuutena 5,2 % teriparatidiryhmässä ja 2,7 % alendronaattiryhmässä (p < 0,001).

Uusi nikamamurtuma todettiin 3/173 (1,7 %) potilaalla teriparatidiryhmässä ja 13/169 potilaalla (7,7 %) alendronaattiryhmässä (p = 0,007). Nikaman ulkopuolisten murtumien ilmaantuvuudessa ei todettu eroa.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus: hyvä

Yllä olevan tutkimuksen (Saag ym.) «Saag KG, Zanchetta JR, Devogelaer JP ym. Effects o...»3 jälkeen julkaistu teriparatidi- ja bisfosfonaattihoitoja vertaileva meta-analyysi «Liu CL, Lee HC, Chen CC ym. Head-to-head compariso...»4 vahvisti kaksoissokkoutetun tutkimuksen tulosta.

Meta-analyysissä tutkittavia oli mukana 1 967 yhteensä 8 eri tutkimuksesta. Tutkimusten kesto vaihteli välillä 12–36 kuukautta, ja tutkittavien määrä välillä 44–710 henkilöä. GIO analysoitiin erillään postmenopausaalisesta osteoporoosista.

Luuntiheyden havaittiin lisääntyvän sekä lannerangassa (SMD 0,66, p < 0,001) että reisiluun kaulassa (SMD 0,41, p < 0,001) ja koko reisiluussa (SMD 0,30, p < 0,002) teriparatidilla enemmän kuin bisfosfonaateilla GIO:n yhteydessä. Tutkimuksia oli GIO-potilailla tehty vain 2. Myös nikamamurtumien vähentyminen todettiin, mutta se perustui vain yllä mainittuun (Saag ym.) «Saag KG, Zanchetta JR, Devogelaer JP ym. Effects o...»3 tutkimukseen.

Kirjallisuutta

  1. Carpinteri R, Porcelli T, Mejia C ym. Glucocorticoid-induced osteoporosis and parathyroid hormone. J Endocrinol Invest 2010;33:16-21 «PMID: 20938221»PubMed
  2. Lane NE, Sanchez S, Modin GW ym. Parathyroid hormone treatment can reverse corticosteroid-induced osteoporosis. Results of a randomized controlled clinical trial. J Clin Invest 1998;102:1627-33 «PMID: 9788977»PubMed
  3. Saag KG, Zanchetta JR, Devogelaer JP ym. Effects of teriparatide versus alendronate for treating glucocorticoid-induced osteoporosis: thirty-six-month results of a randomized, double-blind, controlled trial. Arthritis Rheum 2009;60:3346-55 «PMID: 19877063»PubMed
  4. Liu CL, Lee HC, Chen CC ym. Head-to-head comparisons of bisphosphonates and teriparatide in osteoporosis: a meta-analysis. Clin Invest Med 2017;40:E146-E157 «PMID: 28653616»PubMed