Vuonna 2014 julkaistussa Cochrane-katsauksessa «Gadomski AM, Scribani MB. Bronchodilators for bron...»1 oli mukana 30 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa verrattiin inhaloitua beetasympatomimeettia lumelääkkeeseen. Mukana oli yhteensä 1 992 alle 2-vuotiasta lasta. Tutkimushaku tehtiin vuodesta 1966 alkaen vuoden 2014 toiselle viikolle.
Tutkimuksissa, joista 11 selvitti avaavan lääkkeen vaikutusta sairaalahoidossa olevilla lapsilla ja 10 avohoitopotilailla, ei havaittu vaikutusta happisaturaatioarvoihin (mean difference (MD) -0,43; 95 % luottamusväli -0,92-0,06, n = 1 242).
Avohoitopotilailla tehdyissä tutkimuksissa beetasympatomimeetin käytöllä päivystyksessä ei ollut vaikutusta sairaalahoitoon päätymiseen (11,9 % hoitoryhmässä, 15,9 % lumeryhmässä, odds ratio (OR): 0,75; 95 % luottamusväli 0,46–1,21, n = 710) eikä sairaalahoidossa olevilla potilailla sairaalahoidon kestoon (MD 0,06; 95 % luottamusväli -0,27–0,39, n = 349).
Vaikutus pulssioksimetrilla mitattuihin saturaatioarvoihin oli hieman suurempi sairaalahoidossa olevilla potilailla (mean difference (MD) -0,62; 95 % luottamusväli -1,40–0,16) kuin avovastaanotoilla hoidetuilla potilailla (MD -0,26; 95 % luottamusväli -0,61–0,11). Päätetapahtumana saturaatioarvot vaihtelivat huomattavasti eri tutkimusten välillä. Kun mukaan otettiin vain tutkimukset, joissa harhan riski arvioitiin pieneksi, oli kokonaisvaikutus saturaatiarvoihin hyvin pieni, mutta tulokset olivat lähellä tilastollista merkitsevyyttä (MD -0,38; 95 % luottamusväli 0,75–0,00).
Kommentti: Yhdeksässä (9/11) sairaalahoidossa olleilla lapsilla tehdyistä tutkimuksista avaavalla lääkkeellä ei ollut vaikutusta kliinisiin oirepisteisiin. Yhdeksässä (9/10) avohoitopotilailla tehdyssä tutkimuksessa kliiniset oirepisteen sen sijaan paranivat hieman avaavaa lääkitystä saaneilla potilailla, minkä kliininen merkitys arvioitiin kyseenalaiseksi. Kliinisten oirepisteiden arvot vaihtelivat huomattavasti eri tutkimusten välillä.